- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 8. Ribot-Stambul /
43-44

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Rikkihopea ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

43

Rikkivety vesi—Rikoksentekijän luovuttaminen

44

jotka molemmat mustuvat r:n uiihin
vaikuttaessa. S. S.

Rikkivetyvesi ks. Rikkivety.

Rikko, kivirikko, ks. S a x i f r a g a.

Rikkomus, vähäinen rikos. R:illa
tarkoitetaan milloin yleisen rikosoikeudellisen luonteensa
puolesta muista rikoksista eroavaa rikosten
ryhmää (politiarikokset), milloin taas sellaisia
rikoksia, joista rangaistus ei voi nousta määrättyä
rangaistusta suuremmaksi. Suomen
rikosoikeudessa rikoslain neljässä viimeisessä luvussa
mainitut rikokset ynnä ne rikokset, joista sitä
vanhempi laki säätää ainoastaan sakkoa taikka
vankeutta korkeintaan kuusi kuukautta, muodostavat
erityisen r:ien ryhmän, joka eräissä suhteissa
on muihin rikoksiin nähden poikkeusasemassa,
vrt. Rikos. K. K-a.

Rikoksellisuus 1. k r i m i n a 1 i t e e 11 i,
kansan tai kansanryhmän suhtautuminen rikoslakiin,
vrt. Rikostilasto.

Rikoksen suosiminen, valtion
oikeudenhoitoon kohdistuva lainvastainen teko, jonka
tarkoituksena on pelastaa rikoksen tekijä hänelle
tulevasta rangaistuksesta
(henkilökohtainen 1. varsinainen s u o s i m i n e n)
tai saattaa hänet tilaisuuteen käyttää hyväkseen
rikoksen hänelle tuottamia etuja (asiallinen
1. epä varsinainen suosiminen). R.
s :sta, joka yleisesti — milloin laa jemmalti,
milloin alitaammalti — katsotaan rikokseksi,
pidettiin aikaisemmin, esim. 1734 v:n laissa,
erityisenä, lähinnä avunantoon verrattavana
rikoksen (ks. t.) osallisuusmuotona, sittemmin
käsiteltiin sitä osallisuusopista erillään rikosoikeuden
yleiseen osaan kuuluvana rikollisena menettelynä,
joka, saattaen liittyä mihin rikokseen tahansa,
oli määrätyssä suhteessa päärikokseen, ja nykyään
vallalla olevan käsityksen mukaan r. s. on
erityinen rikos. Niinpä rangaistaan rikoslakimme
16 luvun 20 § :n mukaan sitä, joka, saatuaan
tietää rikoksen tapahtuneeksi, on kätkenyt
rikoksen tekijän tai ollut hänen kätkemistään
auttamassa tahi edistänyt rikoksen tekijän pakoa
taikka ollut hänelle apuna rikoksen salaamisessa
tai sitä koskevain todisteiden hävittämisessä,
enintään viidensadan markan sakolla tai
vankeudella korkeintaan yhdeksi vuodeksi taikka, jos
teko on lähtenyt omanvoitonpyynnöstä,
vankeudella enintään kahdeksi vuodeksi tai sakolla, ei
kuitenkaan koskaan suuremmalla ranga;stuksella
kuin mikä olisi voitu tuomita avunannosta
samaan rikokseen: jos taas suosija on
päärikoksen tekijään laissa tarkemmin mainitussa
sukulaisuussuhteessa tai jos päärikos on n. s.
rikkomus (ks. t.), jätetään suosiminen rankaisematta.
Usein pidetään r. s:na myöskin varastetun
tavaran kätkemistä ja siihen liittyvää muuta
luvatonta ryhtymistä rikoksella saatuun tavaraan.

K. K-a.

Rikoksentekijä. rikoksen tehnyt henkilö.
R:issä ovat kriminaaliantropologisen
koulukunnan kannattaiat (vrt. Rangaistus)
selittäneet olevan erilaisia tyyppejä, joiden mukaan
ne voidaan jakaa eri ryhmiin. Tunnetuimmat
tässä suhteessa tehdyistä lukuisista
ryhmittelyistä ovat jaot. synnynnäisiin, tavanomaisiin,
tilapäisiin ja intohimoisiin r :hin ynnä
rikollisiin mielisairaihin sekä yleisemmin
parantumattomiin ja parannettavissa oleviin r:hin. Tarkka-

rajaiseksi tarkoitettua luokittelua pidetään
muiden rikosoikeudellisten oppisuuntien taholla
mahdottomana ja erittäinkin suhtaudutaan
kielteisesti oppiin synnynnäisestä r:stä, joka olisi
määrättyjen ruumiillisten ja sielullisten
tunnusmerkkien nojalla muista ihmisistä tarkalleen
erotettavissa, mutta toisaalta myönnetään kyllä, että
r:in ryhmittelyllä kriminaalipoliittisessa
suhteessa on ollut ja varsinkin tulevaisuudessa tullee
olemaan hyvinkin suuri merkitys. —
Ahtaammassa merkityksessä tarkoitetaan r :llä yllyttäjän
(ks. Yllytys) ja avunantajan (ks.
Avunanto) vastakohtana henkilöä, jonka rikollinen
toiminta ei rajoitu toisen kehottamiseen
tekemään rikosta tai auttamiseen sen teossa, vaan
joka suorittaa rikokseen kuuluvan päätoiminnan.
Sellaisissa tapauksissa, joissa rikoksen
muodollisena toteuttajana on henkilö, joka itse asiassa
toimii toisen henkilön välikappaleena ja jolta
puuttuu jokin rangaistavaisuuden edellytys (esim.
on syyntakeeton tai tekoon pakotettu), pidetään
kuitenkin todellisena r:nä sitä henkilöä, jonka
toimesta rikos tehdään (n. s. välillinen
tekijä 1. intellektuaalinen
alkuunpanija). K. K-a.

Rikoksentekijän luovuttaminen (ransk.
ex tradition, saks. Ausliefervng), menettely, jolla
valtio, missä rikoksen tehnyt tai rikoksesta
epäilty henkilö oleskelee, luovuttaa hänet
toiselle valtiolle (useimmiten sille, jonka alamainen
hän on) syytteeseen pantavaksi ja rangaistavaksi
tai rangaistustaan kärsimään. R. 1. on
kansainvälisen oikeudenhoidon ja oikeusavun tärkein
muoto. Kansainvälinen oikeus ei kuitenkaan vielä
ole luonut yleisiä sitä järjesteleviä periaatteita,
vaan se riippuu etupäässä yksityissopimuksissa
olevista määräyksistä, osaksi myöskin eri
maiden lainsäädännöstä. Joissakin valtioissa on
kuitenkin olemassa yleinen laki r. 1 :sta, ja
määräävinä ovat silloin vain asianomaiset sopimukset.

Luovuttamisvelvollisuus käsittää vain ne
rikokset, joiden johdosta valtio on sitoutunut
luovuttamaan rikoksentekijän. Toiset sopimukset sisältävät
luettelon niistä rikoksista, jotka aiheuttavat r. 1 :n,
toiset taas luettelevat poikkeuksina ne tapaukset,
jolloin ei luovuteta. Mikään ei estä valtiota
luo-vultamasta rikoksentekijää toiselle valtiolle,
jonka kanssa sillä ei ole mitään
luovuttamissopimusta, taikka sellaisessa tapauksessa, jolloin
sopimuksenmukaista luovuttamisvelvollisuutta ei
ole; rikoksentekijällä ei ole mitään itsenäistä
oikeutta vaatia turvapaikkaa 1. asylia siinä
valtiossa, johon hän on paennut. — Yleensä r. 1.
tapahtuu ainoastaan sillä ehdolla, että teko on
rangaistuksenalainen sekä luovutusta pyytävän
että sen valtion rikoslain mukaan, jolta
luovutusta pyydetään; voidaanpa r. 1 :sta
kieltävtyä-kin, silloin, kun jälkimäisen valtion lain
mukaan rikos on vanhentunut.

Valtiot eivät luovuta omia alamaisiaan ;
engl.-amer. oikeuskäsityksen mukaan valtion ei olisi
siitäkään kieltäydyttävä, mutta käytännössä ei
sellainen r. 1. tule kysymykseen. — N. s.
valtiollisia 1. poliittisia rikoksentekijöitä ei
luovuteta. ,,Poliittisen rikoksen" määrittelemisestä on
kuitenkin paljon erimielisyyttä. Vaikeuksia tuot
tavat n. s. suhteellisesti poliittiset rikokset,
joihin samalla sisältyy yleistä laatua oleva rikos.
Varsinkin on paljon käsitelty kysymystä hallit-

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Sat Dec 21 13:46:04 2019 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/8/0034.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free