- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 8. Ribot-Stambul /
51-52

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Rikosantropologia ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

51

Rikosoppi—Rikosprosessi

52

tyksen osaa tutkiva ja esittävä oikeustieteen
haara. ks. Lakitiede. K. K-a.

Rikosoppi ks. Lakitiede.

Rikospolitia, erityinen politian (ks. t.) haara,
jonka tehtävänä on toisaalta rikosten
ehkäiseminen toisaalta rikoslainkäytön tukeminen
(rikosten selville saaminen, rikoksentekijäin
talteenotto y. m.).

Rikospolitiikka 1.
kriminaalipolitiikka (ks. Politiikka), se rikosopin
haara, joka selvittää, millä tavoin valtion
rankaisutoimiuta 011 järjestettävä, jotta se
parhaiten vastaisi tarkoitustaan. R :n voidaan
katsoa saaneen alkunsa 18:nnen vuosis. lopulla,
jolloin silloisiin julmiin ja tehottomiksi
osoittautuneisiin rangaistuksiin kohdistettiin ankara ja
tuloksellinen arvostelu, mutta varsinaisena
tieteenä r., joka erikoisesti kiinnittää huomiota
rangaistuksen erityis-estävään puoleen (vrt. R
i-k os teoria), (erittäinkin kansainvälisen
krimi-nalistiyhdistyksen toimesta) on voinut esiintyä
vasta viime vuosikymmeninä, senjälkeen kuin
on alettu tieteellisesti tutkia rikollisuuden syitä
(k r i m i n a a 1 i a n t r o p o 1 o g i a ja
krimi-n a a 1 i s o s i o 1 o g i a) ja erilaisten
rangaistusten vaikutusta (pcenologia). Kun nämä r:n
perusteena olevat tutkimukset vasta ovat
alullaan, ovat myöskin r:n saavutukset toistaiseksi
verrattain vähäiset, rajoittuen etupäässä nykyään
käytetyn rangaistusjärjestelmän puutteiden
toteamiseen. Erittäinkin on arvostelu kohdistunut
nykyisten lievien lyhytaikaisten
vapausrangaistusten ylen runsaaseen käyttämiseen, vaikka
nämä, kuten kokemus näyttää, usein suorastaan
johtavat rangaistua rikollisuuteen,
sakkorangaistuksen nykyiseen järjestelyyn, se kun kohtaa
köyhää paljoa ankarammin kuin rikasta ja
edelliselle tuomittuna usein on muunnettava toiseksi
rangaistukseksi, ja siihen, ettei
rankaisumenettely ole tarkistunut riittävän yksityiskohtaiseksi
niin että, kiinnittämällä tarpeeksi huomiota
rikoksen uusijain taholta yhteiskuntaa uhkaavaan
vaaraan. tehtäisiin ero varsinaisten rikollisten ja
vain tilapäisten rikoksentekijäin välillä ja että
toisaalta nuoret rikoksentekijät, sellaiset, joiden
syyntakeisuus on vähennetty, ja alkoholistit y. m.
erikoislaatuiset rikolliset saatettaisiin erityisen,
kullekin ryhmälle soveltuvan käsittelyn alaisiksi.
11 :n positiivisista ehdotuksista, jotka vielä ovat
jotakuinkin ylimalkaisia ja häilyviä,
mainittakoon, että lyhytaikainen vapausrangaistus, joka
ainakin olisi saatava todella kärsimystä
tuottavaksi, ehdotetaan, mikäli mahdollista,
korvattavaksi muilla rangaistuksilla, kuten ehdollisella
tuomiolla (ks. t.), rauhanvakuudella (ks. t.),
laajennetulla ja parannetulla (erittäinkin
rangaistavani varallisuusolojen mukaan sovitetulla)
sakkorangaistuksella j. n. e. sekä että rangaistus
tahdotaan rikoksentekijäin erikoislaatua
silmälläpitäen, ottamalla käytäntöön osaksi epämääräiset
rangaistustuomiot (ks. Epämääräinen r a
n-gaistustuomio), saada järjestetyksi niin,
että se tilapäiselle rikoksentekijälle olisi etupäässä
pelottava ja varsinaiselle rikolliselle, riippuen
siitä voidaanko rikollista todennäköisesti vielä
parantaa, joko parantava tai vaarattomaksi
tekevä, jotapaitsi nuorten henkilöiden käsittelyn
tulisi mahdollisimman kauan tapahtua
kasvatuksellisia näkökohtia silmälläpitäen ja henkisesti

vajamittaisille ja alkoholisteille ehdotetaan
järjestettäväksi erityisiä rangaistushoitoloita. —
R:lla ymmärretään myöskin valtion tosiasiallista,
varmoihin periaatteihin nojautuvaa toimintaa
rikollisuuden vastustamiseksi. K. K-a.

Rikosprosessi 1. kriminaaliprosessi
(ks. Prosessi) 1. rikosasiain
oikeudenkäynti, laissa järjestetty meuet.ely, jonka
tarkoituksena on valtion rankaisuoikeuden
todentaminen ja rangaistuksen määrääminen;
laajemmassa merkityksessä r. käsittää myös
valtion rankaisuoikeuden lopullisen toteuttamisen
(ks. Rangaistusten
täytäntöön-p a n o) ja toisaalta myöskin julkisoikeudellisen
kurinpitovallan (ks. t.) käyttämisjär jestyksen 1.
kurinpitoprosessin. Varsinaisella
r: 1 la, jota joskus (kuten meillä) käytetään
myöskin rikokseen perustuvaa siviilioikeudellista
vaatimusta oikeudessa käsiteltäessä, on näin ollen
aivan toinen tehtävä kuin riita-asiain
oikeudenkäynnillä 1. siviiliprosessilla (ks. t.), ja se
eroaakin senvuoksi tuntuvasti viimemainitusta: sitä
koskevat säännökset on tavallisesti koottu
erityiseen r.-lakiin, erityisiä rikostuomioistuimia on
sitä varten olemassa, ja itse menettelykin on
oleellisilta kohdin siviiliprosessijär jestyksestä
poikkeava. Pääperiaatteena on nykyaikaisessa r:ssa,
että valtion asianomaiset orgaanit’ toimivat viran
puolesta (ex officio) prosessin tarkoituksen
saavuttamiseksi (virallisuus- 1. o f f i s i a a 1
i-periaate). Tämä tietää prosessin aloittamisen
suhteen, että syytteenteko kuuluu virkatehtävänä
jollekin valtion viranomaiselle
(virallisuus-syyte- 1. valtiosyyteperiaate) joko niin,
että syyte aina on tehtävä, milloin riittävä
selvitys rikoksesta on olemassa
(legaliteettiperiaate), tai sillä tavoin, että rikoksen voi
sellaisessakin tapauksessa sopivaisuussyistä jättää
syytteeseen panematta
(opportuniteetti-periaate); kuitenkaan ei viranomaisella aina
ole tässä suhteessa yksinoikeutta (s y v t e m o n
o-poli), vaan usein on myös yksityisellä henkilöllä,
nim. asianomistajalla (ks. t.) (joskus
kansalaisilla yleensä, n. s. aelio popularis), joko
itsenäinen tai liitännäinen syyteoikeus, jopa toisinaan
jonkunlainen yksinoikeuskin syytteentekoon (vrt.
Asianomistajarikos).
Prosessimenette-lyyn sovellettuna taas virallisuusperiaate
merkitsee. ettei yksityinen asianosainen voi välillisesti tai
välittömästi määrätä prosessin menosta (i m m
u-tabiliteetti periaate), ja tästä johtuu,
että r:ssa pyritään saamaan n. s.
asiallinen (eikä. kuten siviiliprosessissa, vain n. s.
muodollinen) totuus ilmi. Näihin
periaatteihin nojautuen r. voi olla joko (kuten
varhaisempina aikoina ja nykyään yhä yleisemmin)
akkusatorinen 1. sellainen, että
aloitteenteko ja prosessiaineiston kerääminen on
erityisen virallisen syyttäjän (ks. t.) tai
yksityisten asianosaisten tehtävä ja
tuomioistuimen toiminta rajoittuu prosessin muodolliseen
johtoon ynnä asian päättämiseen tehtyjen
vaatimusten ja esitetyn lodistamisaineiston (ks.
Todistus) perusteella, taikka myös (niinkuin
keskiajan lopulta alkaen kauan on ollut .ja
osaksi vieläkin on laita) i n k v i s i t o r i n e n,
jolloin tuomari, jolle kuuluu prosessin
aloittaminen, itse, pitäen syytettyä jonkinlaisena
tut-kimusesineenä, huolehtii prosessiaineiston kokoo-

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Sat Dec 21 13:46:04 2019 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/8/0038.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free