- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 8. Ribot-Stambul /
55-56

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Rikosprosessioikeus ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

55

Rikosteoria

56

pausrangaistus taikka toisista sellainen ja
toisista sakkorangaistus, lievennettyä
kumulatsioni-periaatetta, koska toisaalta
absorptsioniperiaat-teen käyttäminen johtaisi liian lievään
rangaistukseen, mutta toisaalta taas katsotaan, ettei
vapausrangaistuksen kovuus lisäänny
suhteellisesti rangaistusajan mukaan, vaan nopeammin,
eikä myöskään syyllisyys aina enene samassa
määrässä kuin rikosten luku. Tieteisopissa
alkaa kuitenkin jo päästä valtaan se, osaksi jo
lainsäädännössäkin toteutettu käsitys, että
tällaisen jyrkän eron tekeminen erilaisten r.
y:is-tapausten välillä ei ole oikeudenmukainen. —
Suomen rikoslaissa säädetään r. y:stä 7 luvussa.
Kun r. y. on yksitekoinen, on, käyttämällä
ankarinta lainpaikkaa — kuitenkin niin, että siinä
yksinomaan tai sakon ohella säädetty
vankeusrangaistus eräissä tapauksissa on muunnettava
vastaavaksi (ks. K a n g a i s t u s)
kuritushuoneran-gaistukseksi — tuomittava ainoastaan yksi
yleinen päärangaistus, mutta sitä seikkaa, että
rikoksia on useampia, pidettävä raskauttavana,
jotavastoin muiden seuraamusten suhteen
muutkin rikoksiin soveltuvat lainkohdat otetaan
huomioon. Jos taas r. y. on monitekoinen, tulee
jostakin rikoksesta tuomittava
kuolemanrangaistus tai elinkautinen kuritushuonerangaistus
käsittämään kaikki niitä pienemmät yleiset
pää-rangaistukset; yksinomaan määräaikaisiin
vapausrangaistuksiin tai niihin ja sakkoihin vikapäälle
tuomitaan yhdistetty rangaistus, joka
muodostetaan siten, että ankarimpaan näistä
rangaistuksista lisätään, sittenkuin kaikki rangaistukset o:i
muunnettu vastaavaksi kovimmanlajiseksi
rangaistukseksi, enintään % muista rangaistuksista, jossa
tapauksessa kuritushuonerangaistuksen pisin aika
voidaan ylittää kolmella ja vankeusrangaistuksen
koi kein määrä kahdella vuodella, ja kaikkien
rangaistusten ollessa sakkorangaistuksia
yhdistetään nämä niistä mitään vähentämättä ja
siten saatu rangaistus muunnetaan, siltä varalta
että tuomitulta puuttuu varoja sakkojen
maksamiseen, vastaavaksi vankeusrangaistukseksi,
mutta kaikissa näissä, tapauksissa tuomitaan
rikolliselle sitäpaitsi tekoihin soveltuvissa
lainkohdissa mainitut muut seuraamukset.
Edellämainittuja periaatteita noudatetaan silloinkin,
kun vasta senjälkeen, kun joku on jostakin
rikoksesta tuomittu rangaistukseen, havaitaan,
että hän ennen tuomion antamista on tehnyt
toisen rikoksen, ia syyllinen 011 tällöin (katsomatta
siilien, onko hän mainittua rangaistusta
ensinkään kärsinyt taikka sen kärsinyt osaksi tai
kokonaan) tuomittava niinkuin hänet olisi
yhdellä kertaa vedetty kaikista rikoksista
oikeuteen. ja uudesta rangaistuksesta vähennetään,
mitä edellisestä jo on pantu täytäntöön. Jos
taas joku vasta senjälkeen, kun hänet on
rikoksesta tuomittu rangaistukseen, mutta ennenkuin
rangaistus on täydelleen kärsitty, on tehnyt uuden
rikoksen, on tästä tuleva rangaistus
noudattamalla mainittuja rangaistusten
yhdistämissään-töjä yhdistettävä edelliseen rangaistukseen tai.
jos se uuden rikoksen tapahtuessa oli osaksi
kärsitty, jäijelläolevaan osaan siitä ja yhdistetystä
rangaistuksesta vähennettävä, mitä edellisestä
rangaistuksesta on pantu täytäntöön senjälkeen,
kun uusi rikos tehtiin. Tässä tapauksessa
voidaan myöskin joka kerta, kun uusi syyte teh-

dään, yhdistettäessä sallittuun
kuritushuonerangaistuksen edellämainittuun korkeimpaan
määrään vielä lisätä viisi vuotta ja yhdistetyn
vankeusrangaistuksen suurimpaan määrään kaksi
vuotta.

R. y.stä on erotettava yksitekoiseen
yhtymiseen läheisesti liittyvä n. s. 1 ai n k o n k u
r-r e n s s i, jolla tarkoitetaan sitä, että tekoon,
jolla itse asiassa tehdään vain yksi rikos,
voidaan näennäisesti soveltaa eri lainkohtia; tämä
voi johtua joko siitä, että yleisemmän
säännöksen ohella on olemassa yksityiskohtaisempi tai
ensi sijassa käytettävän rinnalla (siltä varalta
ettei tätä voida sovelluttaa) toissijainen säännös,
taikka siitä, että eri rikoksista on yhdistämällä
tehty uusi rikos, mitä menettelyä käyttämällä
sellaisista tapauksista, joissa muuten olisi
olemassa yksitekoinen r. y., voidaan mielin määrin
muodostaa lainkonkurrenssitapauksia.
Monitekoi-sesta r. y:stä on taas erotettava ne tapaukset,
jolloin useita rikollisia tekoja pidetään yhtenä
rikoksena joko lain nimenomaisen säännöksen
nojalla (k o 1 1 e k t i i v i r i k o s) tai senvuoksi,
että ne tuomarin harkinnan mukaan ovat saman
rikoksen jatkamista (pitkitetty rikos),
vrt. Rangaistus, Rikos. K. K-a.

Rikosteoria 1. r a n g a i s t u s t e o r i a (ruots.
sträf fr ättsteori, straffteori), tieteellinen teoria
rangaistuksen oikeusperusteesta ja
tarkoituksesta. Tätä kysymystä on oikeusfilosofiassa
käsitelty jo klassillisessa muinaisuudessa, mutta
erityisemmin kiinnitettiin siihen huomiota
1700-luvun lopulla, kun yleisten ihmis- ja
kansalaisoikeuksien tunnustamisen yhteydessä kaivattiin
sen tosiasian selvittämistä, että yhteiskunta,
yksilön oikeuspiirin suojelija, saattoi
rankaisemalla yksilöä loukata hänen tärkeimpiä
oikeuksiaan. sekä seuraavalla vuosisadalla
rikosoikeus-tieteen kehittyessä n. s. klassillisen koulukunnan
(vrt. Rangaistus) edustamaan suuntaan.
Tässä suhteessa esitetyt lukuisat teoriat on jaettu
absoluuttisiin 1. sellaisiin, jotka
perustavat rangaistuksen oikeutuksen siihen, että se

. *
on jonkun korkeamman järjestyksen vaatima

välttämätön rikoksen seuraamus (rangaistaan
quia peccatum est), ja relatiivisiin, jotka
pitävät rangaistusta keinona, jolla yhteiskunta
suojelee itseään häiriöiltä, ja sen oikeudellisena
perusteena siis sen tuottamaa hyötyä
(rangaistaan ne peccetxr). Edellisistä mainittakoon
jumalalliseen lakiin nojautuva teoria. Kantin (ks. t.)
käsitys, että rangaistus on kategorinen
imperatiivi 1. ehdoton siveellinen vaatimus, ja Hegelin
(ks. t.) aikoinaan laajalti levinnyt oppi. jonka
mukaan rikos on oikeuden kieltämistä ja
rangaistus oikeusjärjestyksessä ilmenevän järjellisen
tahdon vaatimaa tämän kieltämisen kieltämistä
1. oikeuden vahvistamista. Jälkimäisistä taas ovat
huomattavimmat pelotusteoria, joka pitää
rangaistuksen tarkoituksena sekä rikoksentekijän että
muiden pelottamista rikoksia tekemästä, joko
rangaistuksen toimeenpanolla (varsinainen
pelotus-teoria) tai laissa lausutulla rangaistusuhalla
(n. s. ulikateoria 1. sielullisen pakotuksen teoria),
parannusteoria, joka käsittää rangaistuksen
tarkoitukseksi rikoksentekijän parantamisen, n. s.
ehkäisemis- 1. preventsioniteoria, jonka mukaan
valtio täyttääkseen kansalaisilta saamansa
tehtävän koettaa rankaisemalla estää rikollista teke-

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Sat Dec 21 13:46:04 2019 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/8/0040.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free