- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 8. Ribot-Stambul /
89-90

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Ritariholma ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

89

Ritariholma—Ritari laitos

90

massa tätä palvelusta suorittivat alkuansa
varakkaimmat kansalaiset, ja room. ritaristo (equites,
ordo equester) muodosti sittemmin 18 centuriaa.
Myöhemmin (Mariuksen aikana) tämä
velvollisuus tosin lakkautettiin ja r:t palvelivat
tavallisesti upseereina, mutta vanhat r.-centuriat
pysytettiin edelleen voimassa ja niihin ja r.-säätyyn
kuuluviksi luettiin ne kansalaiset, joilla oli
määrätty omaisuus (400,000 sestertiaa). R:t
muodostivat näin ollen Roomassa rahaylimystön: he
olivat suuria liikkeenharjoittajia, verojen
vuokraajia, yleisten töiden urakoitsijoita y. m.
Roomalaisen r:n ulkonaisena merkkinä oli hänen
viittansa purppurainen reuna ja kultasormus.
R.-säädyn yläpuolella oli senaattorisääty, jonka
jäsenet eivät saaneet harjoittaa liiketoimintaa.
Näiden kahden säädyn kesken oli tasavallan
loppuaikoina olemassa jonkinlainen etujen
vastakkaisuus, mutta ylimysvaltaisen tasavallan
vaaraan joutuminen saattoi ne liittymään
lähemmin toisiinsa. Keisarivallan aikana r.-sääty
säilyi ; sen keskuudesta otettiin silloin upseerit ja
virkamiehet. — Keskiajan r.-sääty ei ole
missään yhteydessä roomalaisen kanssa, vaan syntyi
läänityslaitoksen yhteydessä ks.
Ritarilai-t o s. — Itävallassa ja Baierissa r. (Bitter) on
aatelinen arvonimi (vapaaherran arvoa alempi),
Englannissa arvonimi, joka ei mene perinnöksi,
ks. Knight. R:ksi sanotaan myöskin r.-merkin
saanutta henkilöä. J. F.

Ritariholma ks. T u k li o 1 m a.

Ritarihuone, Ruotsissa ja Suomessa se
rakennus, jossa aatelisto kokoontuu valtiopäivillä tai
muissa tilaisuuksissa, joskus myöskin = aatelisto
korporatsionina tai valtiosäätynä. Ruotsin
aatelin nykyinen, Tukholmassa sijaitseva r.
valmistui n. 1674. V. 1816 annettiin Porvoon
valtiopäivillä 1809 Suomen aatelin tekemästä
esityksestä määräys Suomen r :n järjestämisestä, mutta
vasta 1858 valmistui Suomen venetsialaistyylinen
r.-rakennus, jonka piirustukset oli tehnyt
arkkitehti G. Th. Chiewitz. Sen ritarisalia koristavat
kaikkien suomalaisten kreivillisten,
vapaalierrais-ten ja aatelisten sukujen vaakunakilvet. vrt.
Ritarihuonejärjestys. J. F.

Ritarihuone järjesty s, säädös, joka määrää
aatelissäädyn kokoonpanon perusteet sekä sen
järjestyksen, jota on noudatettava tämän säädyn
kokouksissa. Ruotsin ensimäinen r. annettiin
ke-säk. 6 p. 1626. Sen mukaan ritaristo ja aateli oli
oleva jaettuna kolmeen luokkaan. Kukaan
aatelis-säätyyn korotettu ei ollut oikeutettu olemaan
säädyn jäsenenä säätykokouksissa, ellei hän ollut
ritarihuoneeseen otettu. Kullakin suvulla oli
luokassaan yksi ääni, jota päämies tai suvun
valtuutettu sai käyttää. Äänestys tapahtui
luokittain; mielipide, jota kaksi luokkaa kannatti, tuli
päätökseksi. Istunnot oli pidettävä kuninkaan
määräämän maamarsalkan johdolla. V. 1719
poistettiin luokkajako, mutta vasta elok. 10 p. 1762
julkaistiin uusi r. Kustaa III asetti kuitenkin
jälleen voimaan v:n 1626 r:n eräine siihen 1778
tehtyine lisäyksineen. V:n 1809 jälkeen
Ruotsissa annetuista r:istä viimeinen, 1866 julkaistu,
sisältää vain säännökset aatelin kokoonpanosta
ja järjestyksestä aateliskokouksissa, aatelin
edustusoikeus valiopäivillä kun silloin lakkasi.
Suomessa noudatettiin v:n 1626 r:tä lisäyksineen
Porvoon valtiopäivillä 1809 sekä vielä vv :n 1863-64

ja 1867 valtiopäivilläkin. V. 1858 annetun
määräyksen nojalla ritaristou ja aatelin valitsema
komitea laati ehdotuksen uudeksi r:ksi. Tämä
ehdotus, joka valmistui 1860, jätettiin vv:n 1863-64
valtiopäivillä aatelille, joka hyväksyi uuden r:n,
mutta se ei saanut hallituksen vahvistusta.
Sittemmin tehtiin hallituksen toimesta
ehdotukseen muutoksia, mitkä olivat välttämättömät sen
saattamiseksi sopusointuun
valtiopäiväjärjestys-ehdotuksen kanssa, ja kun aateli oli v:n 1867
valtiopäivillä hyväksynyt tämän, uuteen muotoon
laaditun r:n, antoi hallitsija sille vahvistuksen
huhtik. 9/21 p. 1869. R. sisältää 43 pykälää. Se
poisti lopullisesti aatelin luokkajaon. Muuten
siinä määrätään, että vasta sitten, kun
aatelis-säätyyn korotettu henkilö on otettu
ritarihuoneeseen, hän on oikeutettu kantamaan
aatelisarvoa ja nauttimaan säädyn etuoikeuksia.
Kunkin suvun edustusoikeutta valtiopäivillä käytti
suvun päämies tai hänen valtuuttamansa henkilö.
Vielä säädetään r:ssä, niissä tapauksissa
aatelismies ei ollut kelvollinen valtiopäiväedustajaksi,
siinä määrätään järjestys, jota oli noudatettava
aatelissäädyn toiminnassa valtiopäivillä, sekä tapa,
miten ritarihuoneen johtokunnan valitseminen ja
sen toimien tarkastaminen oli tapahtuva. Kun
eduskuntamuutoksessa 1906 aateli kadotti
edustusoikeutensa valtiosäätynä, menetti r:kin
merkityksensä niiltä osilta, mitkä tätä edustusta
koskivat. K. W. R.

Ritarikunta (ritaristo), keskiajalla
hengellisten tai maallikkojen muodostama yhdistys,
jonka jäsenet yhteisen ritarillisen tarkoituksen
saavuttamiseksi ottivat noudatettavaksensa
määrättyjä sääntöjä (sääntö latinaksi ordo, siitä
saksan ja ruotsin orden - luostarikunta, ritarikunta,
ritarimerkki). Luostarikuntain ja ristiretkien
aikana syntyneitten hengellisten r:ieu (ks. t.)
mallin mukaan perustettiin sittemmin maallisia
r:ia. Niistä ovat saaneet alkunsa nykyajan r:t
eli tähdistöt, jotka ovat vain nimellisesti
yhdistyksiä; pääasiana niissä ovat n. s. ritarimerkit,
joita hallitsijat antavat kunnianosoituksiksi tai
palkinnoiksi, ks. Ritarimerkki. J. F.

Ritarilaitos. Tätä sanaa käytetään varsinkin
kaikista niistä ilmiöistä, jotka ovat ominaisia
keskiajan sotilasaatelille ja sen elämälle.
Keskiajan r. syntyi ja kehittyi läänityslaitoksen
yhteydessä. Vasallin tärkein velvollisuus
lääniher-raa kohtaan oli sotapalvelus, jota jo aikaisin
ruvettiin suorittamaan ratsain. Alkuansa
sanottiin kaikkia ratsumiehinä taistelevia vasalleja ja
lääniherroja (aatelismiehiä) ritareiksi (joka sana
merkitseekin juuri ratsumiestä). N. v:n 1100
tienoilla sana ritari alkoi, varsinkin Ranskassa,
saada ahtaamman merkityksen. Sillä
tarkoitettiin siitä lähtien vain sellaista henkilöä, joka
oli erityisillä juhlamenoilla otettu ritarisäätvyn,
s. o. jonkinlaiseen sotilasaatelin kansainväliseen
veljeskuntaan. R. kehittyi korkeimmilleen
ristiretkien aikana, jotka antoivat ritarien
pyrkimyksille uskonnollis-aatteellisen päämäärän ja siten
jalostuttavasti vaikuttivat ritarisuuden henkeen;
niiden aikana syntyikin r:n ylevin muoto:
hengelliset ritarikunnat (ks. t.). — Ritariksi
kasvattaminen alkoi jo nuorella iällä; 7-vuotiaasta
ritarin poika sai harjaantua urheilemaan ja
käyttämään aseita, sittemmin hän jonkun
ylhäisem-män herran linnassa sai h o v i p o i k a n a oppia

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Sat Dec 21 13:46:04 2019 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/8/0057.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free