- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 8. Ribot-Stambul /
97-98

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Ritschl ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

97

Ritschl—Ritter

98

A. Ritschl.

syyden. Vaikutettuaan Bonnissa v:sta 1852
ylimääräisenä ja v:sta 1859 varsinaisena
professorina hän siirtyi 1864
Göt-tingeniin, jossa sitten
opetti elämänsä loppuun asti.
R:n pääteokset, paitsi
edellämainittua monografiaa,
ovat: ,,Die christliche Lehre
von der Rechtfertigung und
Versöhnung" I-III
(1870-74; 4 :s pain. (1895-1902)
ja „Geschichte des
Pietis-mus" I-III (1880-86).
Sitäpaitsi ovat mainittavat
filosofinen ,,Theolo<rie und
Metaphysik" (1881; 3 :s
pain. 1902) sekä
yleistajuinen esitys ,,Unterricht in
der christlichen Religion"
(1875: 6:s pain. 1903).

R:n päämerkitys on dogmatiikan alalla. Hänen
työnsä on siinä ollut käänteentekevää laatua.
Liittyen Schleiermacheriin (ks. t.) ja vielä
enemmän Kantiin hän voimakkaasti teroitti
uskonnon itsenäisyyttä, varsinkin tietoon
verraten. Uskonto aiheutuu siitä ristiriidasta, mikä
on ihmisen asemassa luonnon vähäisenä osana
ja persoonallisuutena. „’Tästä ristiriidasta
kehkeytyy uskonto uskona yleviin henkisiin
valtoihin, joiden avulla ihmisen oma voima täydentyy
tahi myös kohoaa sellaiseksi kokonaisuudeksi,
että se kykenee luonnon painostusta
vastustamaan." Tässä uskonnon määritelmässä ilmenee
selvästi siveellisen hengen nousu ajanhengen
suosimaa materialismia vastaan. Mutta toiselta
puolen R. oli myöskin idealistisen metafysiikan
ja tunneperäisen mystiikan vastustaja. Näissä
hän vainusi pakanuudesta polveutuvaa panteismia.
jota hänen siveellisen persoonallisuuden
merkitystä tehostava maailmankatsomuksensa
ankarasti vieroi. Panteistisen mystiikan vastustajana
R. eroaa Sclileiermacherista, mutta yhtyy hänee >
uskonnollista vakaumusta koskevan
käsitystapansa puolesta. Uskonnollinen tietämys
perustuu nimittäin yksilön omiin kokemuksiin 1.
elämyksiin. Sitä ei voi ulkokohtaisesti toiselle
tietona jakaa. Uskonnolliset lauselmat ovat
arvioimisia (Wertliurtheile), joiden avulla
ihminen ilmilausuu joko sen tuskallisen tunteen,
että hän on erossa Jumalasta (synti y. m.) tahi
Jumalan avulla saavuttamansa pelastuksen ja
autuuden (sovitus y. m.). Täten R. pani
painoa uskonnollisen ’ tietämyksen
käytännölliselle luonnolle.

Vastoin hegeliläisyyden korkealentoista
metafysiikkaa R. teroitti Kantin perustamaa
tieto-kritiikkiä. Hänen jumaluusoppinsa asettuu
sentähden arvostelevalle kannalle perittyjä
dogmaattisia opinkappaleita vastaan. Ainoastaan se,
millä on uskonnollisen kokemuksen luja perustus,
on säilytettävä. Opinkappaleita verrattomasti
tärkeämpiä ovat uskonnolliset persoonallisuudet,
ennenkaikkea Jeesus. Jeesuksen R. käsittää ensi
sijassa Jumalan ilmestykseksi ja hänen
valtakuntansa (rakkaudenvaltakunnan) perustajaksi
maailmaan. Jeesuksen tahdossa ilmenee
täydellinen yhteys Jumalan kanssa, hänen työssään
siveellisen hengen voitto maailmasta. Ne, jotka
liittyvät Jeesukseen, pääsevät sovintoon
Juma-4. VIII. Painettu 15.

lan kanssa. — Täysin tietoisesti R. liittyy
Lutheriin. Vastustaen pietismin maailmaa vierovaa
henkeä hän antoi erityisen arvon Lutherin
iloiselle, voitolliselle uskolle. Kristityn ei ole
paettava maailmasta, vaan hänen on se voitettava.
Tämä tapahtuu ottamalla osaa kulttuurityöhön
Jumalan antaman kutsumuksen, s. o.
yksityisen asemasta ja lahjoista riippuvan
elämäntehtävän piirissä. Erittäin voimakkaasti ja
selvästi R. on osoittanut katolisen ja evankelisen
e 1 ä m ä n i h a n t e e n eron.

R:n väl ttömän vaikutuksen voi katsoa
ulottuvan n. v:een 1900. Muutamat R:n aatteista ovat
evankelisessa jumaluusopissa yleisesti hyväksytyt,
kuten dogmatiikan kristosentrinen rakenne ja
oppi evankelisesta elämänihanteesta. Toisissa
kohdissa R:n kanta on jotenkin yksimielisesti
hylätty, esim. mitä mystiikkaan tulee. Mutta
varsinkin uskonnonhistoriallisen ainehiston ja
tutkimuksen paisuminen on aiheuttanut kysymyksiä,
jotka olivat R:n näköpiirin ulkopuolella (ks.
Uskon n on historiallinen
koulukunta). Joka tapauksessa on myönnettävä,
että R. edustaa Schleiermacherin jälkeen
dogmaattisen tutkimuksen päähaaraa evankelisessa
jumaluusopissa (vrt, Dogmatiikka). —
[Otto Ritschl, ,,A. R:s Leben" (2 nid., 1892-96),
C. v. Kiigelgen, „Grundriss der R :schen
Dogma-tik" (1903), G. Ecke, „Die theol. Schule A. R:s
und die evang. Kirche der Gegemvart" (1897),
F. Kattenbusch, ,,Von Schleiermacher zu Ritschl"
(1903), G. G. Rosenqvist, ,.Den filosofiska
grund-valen för Albr. Ritschls teologi" (1902).]’

E. K-a.

Ritschl, Friedrich Wilhelm (1806-76),
saks. filologi, 1834 vakin. prof. Breslaussa, 1838
Bonnissa ja 1865 Leipzigissä. R., jonka vaikutus
yliopistoiiopettajana oli erittäin huomattava,
toimitti m. m. kriitillisen laitoksen Plautuksesta
(1S4S-54, 3 osaa; 2:nen, melkein kokonaan
uusittu R:n aloittama laitos julkaistiin 1881-94)
sekä loistoteoksen „Priscæ latinitatis
monu-menta epigraphica" (1864). Hänen monet kreik.
kirjallisuutta käsittelevät tutkielmansa ovat
koottuina teokseen „Kleine pliilologische Schriften"
(t. „Opuscula pliilologica") (1867-79; 5 osaa).
[Miiller, »Friedrich R." 2:nen painos 1878,
Rib-beck, »Friedrich Wilhelm R." 1879-81, 2 osaa.]

E. R-n.

Ritter, August Gottfried (1811-85),
saks. urkusäveltäjä. Toimi Magdeburgin
tuomiokirkon urkurina v:sta 1847. Sävelsi
urkuoppi-jakson, sonaatteja y. m. Julkaisi ,,Urkusoiton
historian" (1S84). * I. K.

Ritter, Karl (1779-1859), saks.
maantieteilijä, A. von Humboldtin rinnalla tieteellisen
maantieteen luoja, kävi koulua Salzmannin
rous-seaulaisessa Schnepfenthalin laitoksessa, opiskeli
1814-19 Göttingenissä, tuli viimein, v. historian
professoriksi Frankfurt am Mainin lukioon, 1820
Berliinin yliopiston maant. ylimääräiseksi
professoriksi, sittemmin samalla sotaopiston
opettajaksi; Berliinin maant. seuran perustajia. R:n
merkityksestä maantieteelle ks. M a a n t i e d e.
R-.n pääteos on ,,Die Erdkunde im Verhältnis zur
Natur und zur Geschiehte des Menschen"
(1817-18; laajennettu painos 1822-59 käsittää vain
Afrikan ja Aasian); muita julka;suja: ,,Europa,
ei n geographisch-historisch-statistisches Gemälde"

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Sat Dec 21 13:46:04 2019 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/8/0061.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free