- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 8. Ribot-Stambul /
171-172

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Rooma

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

171

Rooma

154

mukaan roomalaiset jo Servius Tulliuksen
hallitessa olivat tehneet liiton muun Latiumin
asukkaiden, latilaisten 1. latinalaisten kanssa.
Tosiasiassa roomalaisten ja latinalaisten keskinäiset
suhteet järjestettiin eräällä liittosopimuksella,
jonka konsuli Spurius Cassius Vecellinus teki
latinalaisten kaupunkien valtioliiton kanssa,
luultavasti 493. Tämä liitto oli samalla
ystävyys-ja puolustusliitto; se oli oikeastaan suunnattu
Latiumin sotaisia naapuriheimoja, eequejä ja
volskeja, vastaan, jotka vuoriltaan alinomaa
hätyyttivät Latiumin tasangon asukkaita.
Sittenkuin nämä heimot oli kukistettu, käänsivät
roomalaiset aseensa pohjoispuolisia
naapurei-tansa, etupäässä Veji’ä vastaan. Ratkaiseva sota
alkoi 406 ja päättyi 396 Veji’n valloittamiseen
diktaattori M. Furius Camilluksen (ks. t.)
johdolla.

Vähän senjälkeen R. joutui suureen vaaraan,
kun keltit 1. gallit samoilivat Italiaan. Allian
(ks. t.) joella saamansa voiton jäljestä gallit
valtasivat kaupungin; ainoastaan Capitoliumin
linnavuori jäi roomalaisten haltuun. Saatuaan
runsaat lunnaat poistuivat gallit, mutta
hätyyt-telivät vielä useita kertoja R:n alueita. V. 358
uudistettiin sopimus latinalaisten valtioliiton
kanssa ja v. 354 solmittiin liitto samnilaisten
kanssa. Kun R:n ylivalta Latiumissa yhä
vahvistui, ryhtyivät latinalaiset v. 340
puolustamaan itsenäisyyttään. Sota päättyi 338
latinalaisten kukistukseen : Latiumin kaupunkien
valtioliitto hajosi ja useimmat kaupungit menettivät
itsenäisyytensä sekä tulivat municipikaupungeiksi.
Tämän jälkeen R:n valtion ala oli n. 12,000 km2
ia asukasluku n. 3h miljoonaa.

Latiumin kukistuksen jälkeen seurasi sotia
roomalaisten ja samnilaisten välillä (327-304 ja
298-290). Lopullinen rauha tehtiin 290, jolloin
samnilaiset saivat pitää vuorimaansa R:n
yliherruuden alaisina. Pian tämän jälkeen
roomalaiset saivat tilaisuuden puuttua Etelä-Italian
asioihin. Kun Tarentumin asukkaat ahdistelivat
R:n laivastoa, syttyi sota R:n ja Tarentumin
välillä. Vaikka tarentolaiset saivat puolelleen
lukaanit, messaapit ynnä muut heimot sekä vielä
kutsuivat avukseen Epeiroksen kuninkaan
Pyr-rhoksen (ks. t.), täytyi Tarentumin 272
antautua roomalaisille. Myöskin Etrurian
heikontuneet kaupungit joutuivat tähän aikaan R:n
valtaan. Näiden valloitusten jälkeen R:u
hallitsema osa Italiaa oli n. 130,000 km2 ja
asukasluku n. 4 miljoonaa: se ulottui Arnus- (nyk.
Arno) ja Ruhico- (nyk. Fiumicino) joista
Messinan-salmeen. Siten Apenniinien niemimaan eteläosa
täydellisesti oli joutunut R:n vallan alaiseksi ja
Italia nimitys, jota kreikkalaiset muinoin olivnt
käyttäneet sen äärimäisestä kärjestä, nim.
Regiu-mista (nyk. Reggio di Calabria) Scylaciumiin
(nyk. Squillace) ulottuvasta osasta, tuli koko
niemimaan tavalliseksi nimeksi.

Ennenkuin Italia täten joutui R:n valtaan,
olivat patriisien ja plebeijien väliset säätyriidat
päättyneet jälkimäisten eduksi. Alituinen
sotatila edisti voimakkaasti yhteiskunnan
kansan-valtaistuttamista, koska pitkällisiä sotia ei voitu
käydä menestyksellisesti ilman kaikkien
kansankerrosten myötävaikutusta. Useat plebeijit, kuten
M’. Curius ja C. Fabricius (ks. n.), ylenivät
valtion korkeimpiin luottamustoimiin sekä kun-

nostautuivat sodan ja rauhan aikana. Kuitenkin
toinen konsuli vielä v:een 172 e. Kr.
säännöllisesti valittiin patriisien keskuudesta. Mitään
suurempaa erimielisyyttä patriisien ja plebeijien
välillä ei syntynyt ennenkuin v. 287, jolloin
plebeijit aseellisina miehittivät Janiculumin.
Silloin diktaattori Q. Hortensius sääti lain, jonka
mukaan tribus-kokouksen (comitia tributa, ks.
C o m 11 i a) päätökset (plebiscita) tulivat sito- >
viksi kok O K cl nsalle sekä samanarvoisiksi
een-t uria-kokousten päätösten (leges) kanssa.
Lainsäädäntö sekä alempien virkamiesten vaalit
joutuivat tästä lähtien suurimmaksi osaksi
tribus-kokousten huoleksi; sitävastoin valtion korkeim
mat virkamiehet: konsulit, prætorit ja eensorit
valittiin centuria-kokouksissa.

Puunilaissodat. Ylival/tius Väli
m e r e n-m aissa ja maailmanvalta
(265-133 e. Kr.).

Sittenkuin Etelä-Italia täydellisesti oli
joutunut R:n valtaan, käänsivät roomalaiset
huomionsa niemimaan jatkoon, Sisilian saareen.
Tästä johtui yhteentörmäys Karthagon kanssa.
Kun roomalaiset avustivat kampanialaisia
palkkasotureita mamertiineja, jotka olivat
miehittäneet Messanan, seurasi v. 264 sota R:n ja
Karthagon välillä. Kaikkiaan oli 3 sotaa, joita
tavallisesti nimitetään puunilaissodiksi.
Vaikka Karthago tähän aikaan oli silloisen
maailman ensimäinen merivaltio ja R:lla sodan
alussa oli tuskin nimeksikään sotalaivoja, niin
konsuli C. Duilius vartavasten rakennetulla
laivastolla loistavasti voitti karthagolaiset My ke n
meritaistelussa v. 260. Senjälkeen käytiin sotaa
vaihtelevalla onnella vielä monta vuotta.
Vihdoin konsuli C. Lutatius Catulus ratkaisevasti
voitti karthagolaiset Ægates-saarten luona v. 242.
Rauhanteossa v. 241 Karthago jätti R :lie koko
Sisilian ynnä sen ja Italian manteren välillä olevat
saaret sekä maksoi suuren sotakorvauksen.
Sisilia tuli R:n ensimäiseksi voittomaaksi 1. pro
vinssiksi. Rauhanteon jälkeen roomalaiset
vilpillisesti anastivat v. 238 Sardinian, joka
heidän selityksensä mukaan sijaitsi Sisilian ja
Italian välillä sekä ottivat haltuunsa Korsikankin.
Samaan aikaan roomalaiset tekivät sotaretken
Adrianmeren toiselle puolelle Illyriaan, minkä
jälkeen Apollonia (lähellä nyk. Aulonaa 1.
Valo-naa) ja Epidamnos (myöh. Dyrrhachium, nyk.
Durazzo) ynnä Korkyra (nyk. Korfu)
liittoutuivat R :n kanssa. Pohjoiseenkin päin laajeni R: n
alue. Konsuli M. Claudius Marcellus voitti
kelttiläiset Clastidiumin edustalla (nyk. Casteggio) ja
toinen konsuli Cn. Cornelius Scipio valtasi
Medio-laniumin (nyk. Milano) ; tämän jälkeen kelttiläiset
alistuivat R:n valtaan v. 222. Vähän senjälkeen
R. ja Karthago uudelleen joutuivat sotaan. Kun
roomalaiset vastoin Ilasdrubalin (ks. t.) kanssa
tekemäänsä sopimusta ottivat suojelukseensa
Ebro-joen eteläpuolella sijaitsevan Saguntum in (ks. t.)
ja karthagolaisten seuraava ylipäällikkö
Hannibal v. 219 valloitti kaupungin, syttyi sota R:n
ja Karthagon välillä (toinen puunilaissota
vv. 218-201 e. Kr.). Hannibal hyökkäsi
sotajoukkoineen Italiaan, missä hän toivoi saavansa apua
R:n alamaisilta ja liittolaisilta. Vaikka hän
voitti m. m. konsuli C. Flaminiuksen (ks. t.)
Trasumenus-järven (nyk. Lågo di Trasimeno)
rannalla v. 217 ja molemmat konsulit L. Æmi-

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Sat Dec 21 13:46:04 2019 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/8/0104.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free