Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Rooma
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
173
Rooma
154
lius Paulluksen ja C. Terentius Varron Cannæn
(ks. t.) taistelussa v. 216, niin roomalaisten
sitkeä, järjestelmällinen vastarinta sekä heidän
liittolaistensa uskollisuus lopulta mursivat
Karthagon voimat. R:n päälliköiden, varsinkin
P. Cornelius Scipion, saavuttamat menestykset
Pyreneitten niemimaalla ja Afrikassa pakottivat
Karthagon kutsumaan Hannibalin pois Italiasta.
Zaman taistelussa 202 päättyi sota R:n hyväksi.
Rauhanteossa Karthago luopui kaikista Afrikan
ulkopuolella olevista alusmaistaan sekä melkein
koko sotalaivastostaan ja maksoi suuren
sotakorvauksen. Karthagon kukistuessa R. saavutti
ylivaltiuden Välimeren länsiosassa ja saattoi
täysin voimin kääntyä itäänpäin heikontuneita
hellenistisiä valtioita vastaan. Tappioistaan
huolimatta Karthago jälleen suuresti vaurastui laajan
kauppansa ja rikkaan alueensa avulla.
Sentäli-den roomalaiset vielä kerran v. 149 tarttuivat
aseisiin tuhotakseen vanhan kilpailijansa.
Varsinkin tunnettu valtiomies M. Porcius Cato ja
Numidian kuningas Masinissa puuhailivat
väsy-mättömästi Karthagon perikatoa. P. Cornelius
Scipio Æmilianuksen ylijohdolla Karthago
valloitettiin tuimien taistelujen jälkeen ja
hävitettiin maan tasalle v. 146. Karthagon alue
yhdistettiin R:n valtakuntaan Africa nimisenä
provinssina.
Ennen Karthagon lopullista häviötä R. useilla
lllyriassa, Makedoniassa ja Vähässä-Aasiassa käy
-millään sodilla lujitti ylivaltansa kreikkalaisessa
maailmassa. Makedonia menetti melkein
täydellisesti vaikutuksensa Kreikassa, Syyria
työnnettiin pois Vähästä-Aasiasta ja heikonnettiin
tuntuvasti ja Egypti kadotti useimmat alusmaansa.
Makedonia ei säilynyt enää kauan itsenäisenä
valtiona. Kun roomalaiset v. 171 julistivat sodan
sen kuningasta Perseusta vastaan, tunkeutui L.
Æmilius Paullus Makedoniaan sekä päätti koko
sodan Pydnan taistelulla v. 168. Vihdoin maa
muutettiin R:n provinssiksi v. 147. Makedonian
jälkeen tuli itse Kreikan vuoro joutua R:n
valtaan. Sittenkuin Akhaian liittokunta oli
hajoi-tettu ja m. m. rikas Korinthos oli perin pohjin
hävitetty varoitukseksi muille, menetti Kreikka
valtiollisen itsenäisyytensä sekä yhdistettiin
Makedonian provinssiin, kunnes erityinen
Akhaia-maakunta myöhemmin muodostettiin.
Pergamo-nin viimeisen kuninkaan Attalos III
Pliilometo-rin jälkisäädöksen nojalla roomalaiset v. 133
saivat haltuunsa suuren alusmaan, joka niinikään
järjestettiin Asia nimiseksi provinssiksi.
Roomalaisten täytyi myöskin yhtämittaa Italiassa
taistella kelttiläisiä ja ligureja vastaan. R:n
sotajoukot tunkeutuivat lakkaamatta eteenpäin ja
roomalaiset ynnä latinalaiset siirtolaiset
seurasivat heitä, joten Pohjois-Italia (Gallia
Cisal-pina) vähitellen joutui täydellisesti R:n valtaan.
Pyreneitten niemimaalla roomalaiset kävivät
kovia taisteluja sikäläisten alkuasukkaiden kanssa.
Lopulta ennenmainittu Scipio Æmilianus kukisti
eri heimot sekä valloitti v. 133 pitkällisen
piirityksen jälkeen Numantian.
Valtiolaitos pysyi tällä ajanjaksolla
näennäisesti samanlaisena kuin ennen, mutta muuttui
tosiasiassa useissa kohdissa. Toisen
puunilaissodan ajoilta saakka kansankokousten merkitys
vähenemistään väheni ja kaikki valta keskittyi
senaattiin. Senaatin huolena oli valtionvarain
hoito ja käyttö, joten se päätti valtion tuloista
ja menoista, määräsi verot sekä vuokrasi
verojen-kannon urakoitsijoille (ks. Publikaani). Se
huolehti voittomaiden hallinnosta, hoiti
ulkoasioita, ylläpiti yhteyttä vieraiden valtioiden
kanssa sekä valvoi myös oikeustointa ynnä
uskonnon asioita. Senaatti oli virkaylimystön
(nobilitasj keskuksena ja edustajana. Ainoastaan
se, joka oli joutunut n. s. kuruliseen virkaan
(ks. S e 11 a c u r u 1 i s), se on tullut ainakin
quæstoriksi, saattoi lukeutua tähän ylimystöön,
jonka jäsenet pitivät kaikkia valtion virkoja
yksinomaisena etuoikeutenaan. Varsinaisen
virka-ylimystön, senaattorisäädyn, ohella muodostui
rahaylimystö, ritarisääty. Tämän säädyn jäsenet
saivat haltuunsa liikeyritykset ja rahatoimet sekä
veronkanto-oikeuden, joten heidän vaikutuksensa
yhteiskunnassa oli tavattoman suuri.
Tasavallan loppuaika. Sisälliset
levottomuudet ja sodat (133-30 e. Kr.).
Kun Karthago oli hävitetty ja Makedonia ynnä
Kreikka vallattu, oli R:n tasavalta silloisen
maailman mahtavin valtio; sen alue ulottui
Alpeilta Afrikan erämaihin sekä Atlantin
valtamerestä kauas Vähään-Aasiaan. Mutta
alinomaiset sodat olivat hyödyttäneet vain
ylimys-piirejä; sitävastoin kansan ydin, maataviljelevä
luokka, oli kuten ennenkin kantanut raskaimman
taakan sotien raivotessa, kaupunkilaisväestö taas
oli paljoa vähemmän rasitettu ja alin
kansanluokka, köyhälistö, oli lain mukaan vapautettu
sotapalveluksesta. Sodat olivat myös
aikaansaaneet täydellisen muutoksen koko Italian
taloudellisessa elämässä. Viljanviljelys ei enää
kannattanut, sittenkuin R. oli saanut viljaatuottavia
alusmaita. Suuret tilanomistajat suoriutuivat
kuitenkin helpommin orjalaumainsa avulla kuin
varsinaiset talonpojat. Taloudelliset ja
yhteiskunnalliset epäkohdat tulivat ennen pitkää niin
räikeiksi, että muutosta kovasti kaivattiin.
Senaatin velvollisuutena olisi ollut ryhtyä
paran-nuspuuhiin, mutta koska sen jäsenistön edut
etupäässä olivat kysymyksessä, jäivät kaikki
toimenpiteet sen puolelta sikseen. Siksi itse kansan
täytyi ryhtyä parantamaan asemataan ja siitä
oli seurauksena pitkällinen levottomuuksien ja
uudistusten ajanjakso, joka päättyi tasavaltaisen
hallitusmuodon kukistumiseen.
Kansan asiata ajoi ensiksi Tib. Sempronius
Gracchus (ks. Gracchus 2), lempeä, hienosti
sivistynyt ylimys, joka valitutti itsensä
kansantribuuniksi v :ksi 133 e. Kr. sekä heti ryhtyi
uudistuspuuhiin. Ajaakseen uudistuksensa
täydellisesti perille Tib. Gracchus pyrki vielä seuraavan
vuoden kansantribuuniksi vastoin perinnäistapaa.
Mutta vaalitoimituksen aikana syntyneessä
metelissä Gracchus ynnä 300 hänen puoluelaistaan
sai surmansa. Hänen nuorempi veljensä Gaius
Gracchus (ks. Gracchus 3) jatkoi hänen
työtään laajemmin ja tarmokkaammin. Gaius
Gracchuksen päämääränä oli kansanvaltaisen
hallituksen luominen, hallinnollisten epäkohtien ja
puutteellisuuksien poistaminen sekä
yhteiskunnallisten olojen parantaminen. Hän tuli
kansantribuuniksi v :ksi 123 sekä niinikään v:ksi 122.
Virka-aikanaan hän esitti ja ajoi perille useita
tärkeitä lakiehdotuksia. Mutta kun Gracchusta
juonittelujen takia ei enää valittu uudestaan
tribuuniksi ja senaatti aikoi peruuttaa muutamia
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
