- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 8. Ribot-Stambul /
175-176

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Rooma

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

175

Rooma

154

hänen toimenpiteitään, ryhtyivät hänen
puoluelaisensa aseelliseen vastarintaan. Mellakassa
tapettiin 3,000 kansanpuoluelaista; Gracchus itse
surmautti itsensä orjalla 121 e. Kr. Useimmat
Gaius Gracchuksen laeista jäivät voimaan, kuten
lait vii janjakelusta sekä tuomarinvirkojen
täyttämisestä. Vähää myöhemmin Rooma joutui
sotaan, joka räikeästi paljasti koko hallituspuolueen
ja ylimystön turmeluksen ja kyvyttömyyden,
nim. sotaan Jugurthaa (ks. t.) vastaan (111-105
e. Kr.). Lopuksi kansa valitsi sivistymättömän,
halpasukuisen C. Mariuksen (ks. t.) konsuliksi
v :ksi 107 sekä määräsi hänelle erityisellä
päätöksellä sodankäynnin Jugurthaa vastaan. Sota
päättyikin pian Jugurthan vangitsemiseen 105
e. Kr. Marius pani toimeen useita tärkeitä
uudistuksia sotajoukon muodostuksessa ja
asestuk-sessa. Hän otti näet joukkoihinsa etupäässä
köyhälistöön kuuluvia sotamiehiä, jotenka armeia
muuttui asevelvollisesta kansalaismiliisistä
pestatuksi palkkajoukoksi. Senlisäksi Marius määräsi
kaikille jalkamiehille samat aseet ja varustukset.
Legioona jaettiin kohortteihin (ks. t.) ja
ratsuväki muodostettiin yksinomaan liittolaisista ja
maakuntalaisista. Mariuksen aikana
germaanilaiset kimbrit (ks. 1.) liittolaisineen uhkasivat R:n
valtakuntaa tuholla. Mutta Marius voitti
teutonit ynnä ambronit perinpohjin Aquæ Sextiæn
taistelussa 102 e. Kr. sekä yhdessä virkaveljensä
Q. Lutatius Catuluksen kanssa kimbrit
Vercel-læn läheisyydessä 101 e. Kr. Jugurthan sodasta
asti kansanpuolueen vaikutus valtiossa oli
kohonnut. Sen etunenässä olivat kansantribuuni L.
Appuleius Saturninus ja prætori C. Servilius
Glaucia. Saturninuksen C. Gracchuksen henkeen
laatimat lakiehdotukset saattoivat kaikki
yhteiskunnan varakkaat yhtymään senaattiin ja
optimaat-teihin omien etujensa puolustamiseksi. Senaatti
antoi silloin konsuleille täydellisen
(diktaattorin) toimivallan, ja Marius, joka oli kuudennen
kerran konsulina v. 100, käytti sitä omia
puoluetovereitaan vastaan. Saturninus ja Glaucia
surmattiin ja heidän kannattajiaan vainottiin
ankarasti. Pian senjälkeen Italiassa olevien
liittolaisten vanha tyytymättömyys R :aa kohtaan
puhkesi ilmikapinaan 91 e. Kr. Nämä kyllä asettivat
suuremman osan sotajoukkoa, mutta eivät saaneet
nauttia sotien tuottamista eduista samassa
määrässä kuin täyskansalaiset. Koska italialaisilla
ensi aluksi oli paljon menestystä, myönsivät
roomalaiset kansalaisoikeuden erinäisin rajoituksin
kaikille liittolaisille 89 e. Kr. Ennenkuin
liitto-laissota (ks. t.) oli loppunut, uhkasi Pontoksen
mahtava kuningas Mithridates VI Eupator (ks. t.)
R:n valtakuntaa Vähän-Aasian puolelta.
Ylipäällikkyys sodassa häntä vastaan oli senaatin
toimesta annettu konsuli L. Cornelius Sullalle
(ks. t.), mutta kansanpuolue tahtoi määrätä sen
Mariukselle ja kansankokous päätti niin. Silloin
Sulia sotajoukkoineen valtasi pääkaupungin.
Vahvistaakseen vlimyspuolueen valtaa Sulia koetti
saattaa valtiomuodon sen aikaisemmalle kannalle.
Hän teki näet tribus-kokousten
lainsäädäntötoiminnan riippuvaiseksi senaatin hyväksymisestä
ja rajoitti kansantribuunien toimintavallan
poistamalla heidän aloiteoikeutensa. Sullan
lähdettyä Epeirokseen 87 e. Kr. Marius palasi
Afrikasta sekä valloitti yhdessä L. Cornelius Cinnan
(ks. t.) kanssa Rooman, missä hänen hurjistuneet

joukkonsa monta vuorokautta raivosivat
ylimys-puolueen kannattajia vastaan. Sullan lait
kumottiin ja hän itse julistettiin valtion kirouksen
alaiseksi. Voittojen perästä tehtyään rauhan
Mithridateen kanssa 85 e. Kr. Sulia saapui
jälleen Italiaan sekä valtasi Rooman, tuhottuaan
samnilaiset ja lukaanit sen edustalla 82 e. Kr.
Hän tuli sitten diktaattoriksi nimenomaan
valtiomuodon ja lainsäädännön järjestämiseksi sekä
koetti lukuisilla toimenpiteillä palauttaa,
lujittaa ja enentää senaatin valtaa. Järjestettyään
valtion olot mielensä mukaan Sulia vetäytyi
yksityiselämään 79 e. Kr.

Sullan kuoltua 78 e. Kr. puolueiden kiistat
alkoivat entistä kiivaampina. Mariuksen puoluetta
edusti menestyksellisesti Pyreneitten niemimaalla
Q. Sertorius, joka taisteli hallituksn sotajoukkoja
vastaan kuolemaansa saakka 72 e. Kr. Häntä
vastaan lähetettiin lopulta Sullan ent. alipäällikkö
Cn. Pompeius (ks. t.). Järjestettyään
Pyreneitten niemimaan olot Pompeius palasi 71 e. Kr.
Italiaan sekä tuhosi vielä Pohjois-Italiassa
jäännökset Spartacuksen (ks. t.) johtamista
orjajou-koista. mitkä prætori M. Licinius Crassus Dives
(ks. Crassus 2) oli voittanut Lukaniassa ja
Apuliassa. Voitolliset päälliköt Pompeius ja
Crassus tulivat konsuleiksi v:ksi 70 e. Kr.
kan-sulivuotensa loputtua Pompeius lähestyi
kansanpuoluetta saadakseen sen avulla laajempaa
toimintaa ynnä voitonmainetta. V. 67 e. Kr.
kansantribuuni Aulus Gabinius kansankokouksessa
puolsi melkein rajattoman ylipäällikkyyden
antamista Pompeiukselle sodassa Välimerellä
retkeileviä merirosvoja vastaan. Pompeius
puhdistikin lyhyessä ajassa koko Välimeren
merirosvoista. Sitten hän sai kansantribuuni C.
Mani-liuksen esityksestä ylipäällikkyyden sodassa
Mithridatesta ja Armeenian kuningasta
Tigra-nesta vastaan (ks. Lucullus). Pompeiuksen
voittojen johdosta Mithridates päätti päivänsä
ja Tigranes alistui 63 e. Kr. Vielä Pompeius
yhdisti Syyrian R:n valtakuntaan 64 e. Kr. sekä
asetti Juudean sen maaherran hallinnon alaiseksi
seur. v. Hänen toimestaan kolme uutta
provinssia Bithynia (ja osa Pöntöstä), Kilikia (ynnä
Pamphylia) ja Syyria (sekä Foinikia)
välittömästi yhdistettiin R:n valtakuntaan ja useat
osat saivat roomalaisille mieleiset ruhtinaat.
Samoihin aikoihin Catilinan (ks. t.)
salahankkeet 65 ja 63 e. Kr. saattoivat valtion kuohuksiin.
Mutta v :n 63 konsuli M. Tullius Cicero (ks.
Cicero 1) tukahutti hänen salaliittonsa sekä
mestautti useat hänen rikostovereistaan. Tämän
johdosta ylimyspuolueen ja senaatin arvovalta
jälleen jossakin määrin lujittui. Silloin v :ksi 59
konsuliksi valittu C. Julius Cæsar (ks. t.),
Crassus ja Pompeius tekivät keskenään sopimuksen,
n. s. ensimäisen triumviraatin, avustaakseen
toisiaan tarkoitusperiensä saavuttamiseksi.
Konsuli-ajan loputtua Cæsar lähti Galliaan, jonka hän
lopulta kokonaan yhdisti R:n valtakuntaan.
Vv. 51-50 koko Gallia järjestettiin room.
maakunnan muotoon. Askenmainittu liitto
uudistettiin Lucassa v. 56. ja Crassus ja Pompeius
tulivat jälleen v:n 55 konsuleiksi. Crassus lähti
sitten Syyriaan käydäkseen sotaa parthialaisia
vastaan, mutta Orodes I:n päällikkö Surenas
tuotti hänelle perinpohjaisen tappion Karrhain 1.
Carrhæn eteläpuolella, ja peräytymismatkallaan

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Sat Dec 21 13:46:04 2019 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/8/0106.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free