- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 8. Ribot-Stambul /
177-178

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Rooma

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

178

Rooma

154

hän sai surmansakin 53 e. Kr. Crassuksen
kuoltua Poinpeiuksen ja Cæsarin suhde kävi yhä
kylmemmäksi ja Pompeius lähestyi taas
senaatin-puoluetta. Pitkien myrskyisten keskustelujen
jälkeen senaatti tammik. 7 p. 49 e. Kr. päätti
vaatia Cæsaria määräpäiväksi luovuttamaan
maakuntansa sekä laskemaan sotajoukkonsa hajalle.
Silloin Cæsar tammik. 10 ja 11 päivän välisenä
yönä kulki sotajoukkoineen yli Rubico-joen; nyt
alkoi sisällissota, jota enimmäkseen käytiin
Italian rajojen ulkopuolella. Thessaliassa
Pharsa-loksen (ks. t.) tasangolla Cæsar perinpohjaisesti
voitti Pompeiuksen armeian 48 e. Kr. Pompeius
itse surmattiin kavalasti paettuaan Egyptiin
sam. v. Voitettuaan vastapuolueen joukot Afri
kassa 46 sekä Hispaniassa Muudan taistelussa
45 e. Kr. Cæsar oli todellisuudessa R:n
valtakunnan yksinvaltias hallitsija. Vanha
valtiomuoto oli jo käynyt yli-ikäiseksi ja vain
sotilas-monarkia oli enää mahdollinen. Kuitenkin Cæsar
vältti kuninkaan nimen tavoittelemista. Mutta
vihaa ja tyytymättömyyttä häntä kohtaan kyti
vielä monella taholla. Lopulta noin 60 ylimystä
yhtyi salaliittoon Cæsaria vastaan ja Cæsar
surmattiin tikariniskuilla senaatin istunnossa
maa-lisk. 15 p. 44 e. Kr.

Yleisen epävarmuuden vallitessa Cæsarin
murhan jäljestä hänen uskollinen kannattajansa ja
virkatoverinsa konsulintoimessa v. 44 Marcus
Antonius (ks. t.) koetti saada johdon käsiinsä.
Silloin saapui Cæsarin sukulainen ja
pääperil-linen Gaius Octavius (ks. Augustus), jonka
Cæsar oli adopteerannut sukuunsa nimellä
C. Julius Cæsar Octavianus. Hän tuli
sotajoukkojen avulla jo 43 e. Kr. konsuliksi yhdessä
sukulaisensa Q. Pediuksen kanssa. Ennenkuin
mitään yhteentörmäystä tapahtui Octavianuksen
ja Antoniuksen välillä, yhtyivät nämä ynnä
M. Æmilius Lepidus lähellä Bononiaa (nyk.
Bologna) sekä tekivät liiton (toisen
triumviraa-tin) vastustajiensa kukistamiseksi. Erityisellä
lakimääräyksellä nämä miehet rajattomin
valtuutuksin asetettiin valtion johtoon 5 vuodeksi,
v:n 38 loppuun. Ensi aluksi triumvirit
raivasivat tieltään vastustajansa sekä hankkivat
itselleen varoja heidän omaisuutensa
takavarikoimisella. Kaksoistaistelussa Philippoin tienoilla
syksyllä v. 42 voitto joutui lopullisesti triumvireille:
edellisen taistelun jäljestä toinen
tasavaltalaisten johtajista C. Cassius Longinus (ks.
Cassius 1) surmasi itsensä ja toisen tappion
johdosta M. Junius Brutus (ks. Brutus 3) päätti
päivänsä. Sitten triumvirit jakoivat R:n
valtakunnan provinssit keskenään. Triumvirien liitto
uudistettiin jälleen 5 vuodeksi v. 37 e. Kr. Mutta
Octavianus pakotti jo v. 36 Lepiduksen
vetäytymään yksityiselämään. Antonius taas loukkasi
roomalaisia suhteellaan Egyptin kevytmieliseen
kuningattareen Kleopatraan (ks. t.). Vihdoin
r. 32 e. Kr. julistettiin sota Kleopatraa
vastaan sekä erotettiin Antonius kaikista viroistaan.
Kun Rooman laivaston päällikkö M. Vipsanius
Agrippa saarsi Actiumin niemekkeen ulkopuolelle
asettuneen Antoniuksen laivaston, alkoi taistelu
syysk. 2 p. 31, joka päättyi Octavianuksen
voittoon. Egypti antautui miltei vastarinnatta:
Antonius lopetti päivänsä itsemurhalla ja
Kleopatra noudatti hänen esimerkkiään. Veriset
sieëllissodat päättyivät nyt ja rauhan ja edis-

tyksen ajanjakso alkoi R:n valtakunnalle uuden
maailmanvaltiaan Cæsar Octavianuksen turvissa.

Sisä valtiollinen, aineellinen ja
henkinen kehitys tasavallan ajan
loppuu n.

R:n valtakunta kehittyi vähitellen
maailmanvallaksi pienestä kaupunkivaltiosta, jonka
välitön alue kuningasajan lopulla lienee ollut
n. 100 km2, ja se säilytti edelleen
kaupunkivaltion hallintoelimiä ja laitoksia. Erittäin
taitavasti R:n hallitus osasi ryhmittää alamaisensa
ja liittolaisensa moniasteiseen valtiojärjestelmään
estääkseen kaiken yhteistunnon heidän välillään.
Italian valloituksen jälkeen R:n välitön alue
ulottui pitkin kaistalein yli koko niemimaan,
koska roomalaiset pakottivat voittamansa valtiot
ja heimot luovuttamaan itselleen osan maistaan.
Näille alueille sijoitettiin viljelijöitä vartavasten
perustettuihin kaupunkeihin. Useimmat
valloitetuista kaupungeista tulivat municipiumeiksi
(ks. t.). Sitäpaitsi kuului R:n
valtiorakeunuk-seen liittovaltioita ja -heimoja. Nämä kaikki
nauttivat sisällistä itsenäisyyttä, mutta olivat
muuten R :n hallituksen alaisia sekä velvollisia
asettamaan sotajoukkonsa sen käytettäviksi.
Toisen puunilaissodan jälkeen italialaisten
liittolaisten yhä huononi, kun sotien
tuottamat rasitukset kasvavassa määrässä joutuivat
heidän niskoilleen. Vasta n. s. liittolaissodan
johdosta roomalaiset katsoivat välttämättömäksi
myöntää R:n kansalaisoikeudet melkein kaikille
liittolaisille. Uudet Italian ulkopuolella olevat
voittomaat tulivat alusmaiksi 1. provinsseiksi,
joiden asukkaat eivät olleet R:n kansalaisia
eivätkä liittolaisia, vaan sen alamaisia. —
Valtiolaitos pysyi näennäisesti tasavallan
loppuun samanlaisena kuin ennen, mutta muuttui
itse asiassa aivan toisenlaiseksi. Toisen
puunilaissodan ajoilta saakka kansankokousten mer
kitys vähenemistään väheni ja kaikki valta
keskittyi senaattiin. Senaatti tuli uuden
virka-ylimystön varsinaiseksi edustajaksi. Senaattori
säädyn ohella muodostui vähitellen rahaylimystö,
ritarisääty, jonka jäsenet ottivat huostaansa
liikeyritykset ja rahatoimet.

Aikaisin Italian kansat joutuivat Kreikan
sivistyksen yhteyteen. Vasta 3:nnen vuosis.
keskipaikkeilta alkoi kreikkalainen kulttuuri
tuntuvammin vaikuttaa R:n oloihin. Sittenkuin
valloitettuihin maihin oli perustettu siirtokuntia,
jotka olivat yhtämittaisessa yhteydessä
emämaan kanssa, levisi kreik. kulttuuri laajempiin
kin kansankerroksiin. Varsinkin toisen
puunilaissodan ajoilta alkoi muukalaisia tulvailla R:aan.
joka oli muuttumaisillaan koko silloisen maail
man keskustaksi (ks. Rooman
kirjaili-s u u s).

Roomalaisten vanha kansallinen uskonto
muuttui jo varhain. Kansanomaisten jumalain lisäksi
(Dei indigetes) tuli varhain uusia tulokkaita
(Dei novensides), jotka työnsivät syrjään
entiset jumalat tai sulautuivat niihin. Roomalaiset
omaksuivat kaikkina aikoina helposti
muukalaisia hengensuuntia ja palvelutapoja sekä
suvaitsivat vapaamielisesti vieraita uskontoja, kunhan
vain nämä eivät rikkoneet yleistä järjestystä.
Italialaisten heimojen jumalien lisäksi
omaksuttiin jo tasavallan alkuaikoina kreikkalaisten
jumalia palvelutapoineen. Vasta toisen puunilais-

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Sat Dec 21 13:46:04 2019 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/8/0107.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free