- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 8. Ribot-Stambul /
179-180

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Rooma

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

179

Rooma

154

sodan ajoilta roomalaisten kultti kreikkalaistin
täydellisesti. Tasavallan loppuaikoina sivistyneet
piirit yleensä olivat aivan väliäpitämättömällä,
jopa kielteiselläkin kannalla uskonnonasioissa.

Yksinvallan perustaminen.
Rauhan ja edistyksen aikakausi (30 e.
Kr.-192 j. Kr.).

Juliukset ja Claudiukset (30 e. Kr.-68 j. Kr.).

Kun Octavianus Antoniuksen ja Kleopatran
kuoltua oli palannut Roomaan 29 e. lvr., järjesti
hän seuraavina vuosina valtakunnan oloja
entisen rajattoman valtansa nojalla. Mutta tammik.
13 p:nä 27 e. Kr. hän luopui erityisistä
valtuuksistaan sekä jätti hallituksen jälleen senaatin ja
kansan liuostaan. Kiitollisuutensa ja
kunnioituksensa osoitukseksi senaatti antoi hänelle
kunnia-nimen Augustus (ks. t.). Alussa, v:sta 27 e. Kr.,
A u g u s t u s vuosittain hoiti konsulintointa.
V :sta 23 hän perusti siviilivaltansa
kansantribuunin virkaan, joka vuosittain annettiin hänelle.
Saadessaan censorin virkavallan Augustus
tehokkaasti vaikutti senaatin muodostukseen. Lisäksi
hän pidätti itselleen vakinaisen armeian
yli-komeunon käyttäen kuten Cæsar v:sta 40
pysy-väisesti imperatorin nimeä. Hallituksen
kahtiajaon (dyarkian) takia senaatin ja Augustuksen
välillä R:n valtakunnan eri osat jaettiin siten,
että Italia sekä keskiset. rauhalliset provinssit
tulivat senaatin hallinnon alaisiksi ja
rajamaakunnat (Hispania citerior, Gallia, Illyria ja
Syyria) sotajoukkoineen joutuivat Augustuksen
osalle. Senaatti hoidatti maakuntiaan
prokonsulin arvoisilla ent. konsuleilla ja prætoreilla.
Augustus taas käytti käskyläisiään (legati), joilla
oli prætorin arvo. Suurenmoinen oli
Augustuksen pitkällinen ja laajakantoinen toiminta R:n
valtakunnan kaikkien osien tyynnyttämiseksi,
kohottamiseksi ja vaurastuttamiseksi. Useilla
toimenpiteillä ja määräyksillä hän koetti parantaa
edellisen ajan tuottamia taloudellisia vaurioita.
Tekemällä lukuisia matkoja Augustus perehtyi
provinssien tilaan ja tarpeisiin. Varsinkin
vero-laitosta parannettiin. Suurella innolla Augustus
antautui yhteiskunnan siveelliseen kohottamiseen
ja uudistamiseen. Useilla asetuksilla ja
ohjesäännöillä hän pyrki estämään tasavallan
loppuaikoina valtaan päässyttä ylellisyyttä,
nautinnonhalua ja tapainturmelusta sekä edistämään
yksinkertaisuutta ja hyviä tapoja. Myöskin
uskonnon piti palvella Augustuksen valtiollisia
suunnitelmia; hän tuli itse uskonnon vlimäiseksi
kaitsijaksi ja esimieheksi, pontifex maximukseksi,
v. 12 e. Kr. Vaikka Augustus ei suosinut
valloitus-politiikkaa, käytiin rajojen turvaamiseksi useita
sotia etenkin Agrippan ja Augustuksen
poikapuolien Drusuksen ja Tiberiuksen johdolla.
Pyre-neitten niemimaan sotaisat alkuasukasheimot,
as-turit ja kantabrit, kukistettiin vv. 27-19 e. Kr.
Kaikki Tonavan puoliset maat (Rætia, Vindelicia
ynnä Noricum vv. 16-15 e. Kr., Pannonia ja
Dalmatia sekä osaksi Mæsia 14-9 e. Kr. ja 6-9 j. Kr.)
vallattiin täydellisesti, joten Tonava tuli
valtakunnan luonnolliseksi pohjoisrajaksi. Augustuksen
valta-asema oli niin luia ja varma, että hänen
pojintimansa ja ottopoikansa Tiberius Claudius
Nero (ks. Tiberius) esteettömästi seurasi
häntä R :n valtakunnan hallitsijana. Tiberius
(14-37 j. Kr.) piti alussa Augustusta esikuvanaan.
Hän lisäsi senaatin valtaa siten, että hän siirsi

sille virkamiesten vaalit sekä lainsäädännön,
hävittäen täten muodollisestikin kansankokousten
merkityksen. Erittäin huolellisesti valvoi
Tiberius provinssien hallintoa; hän piti virkamiehiä
tarkasti silmällä, toimeenpani välittömän
veronkannon sekä poisti useita epäkohtia. Kansan
tyytymättömyys, perheonnettomuudet ja monet
juonittelut hovipiireissä katkeroittivat
Tiberiuksen mieltä sekä tekivät hänet yhä enemmän
epäluuloiseksi ja ihmisaraksi. Turvallisuutensa
takia hän yhdisti kaikki henkivartiaväen
kohortit kasarmeihin (Castra prætoria) Rooman
itäosaan. Majesteettirikosjutut tulivat tavallisiksi
ja kaikenmoiset valtiolliset ilmiantajat saivat
laajan toimialan. Kovin turmiollinen oli
henki-vartiapäällikön L. Ælius Sejanuksen vaikutus
valtakunnan asioihin. Hän saattoi häikäilemättä
vallita R:ssa, koska Tiberius jo v. 26 pysyväi
sesti siirtyi pois Kampanjaan ja Capri’n
saarelle. Jälkisäädöksessään Tiberius oli määrännyt
Germanicuksen (ks. t.) pojan Gaiuksen ja oman
pojanpoikansa Tiberius Gemelluksen
pääperilli-sikseen. Gaius, liikanimeltään Caligula
(37-41), päätyi piankin mitä hurjimpaan
mielivaltaan : hän vaati itselleen jumalallista kunnioitusta,
harjoitti törkeätä tuhlausta ja irstailua, kiskoi
suuria veroja, pani toimeen takavarikoimisia ja
oikeusmurhia anastaakseen alamaistensa varoja
sekä teki monia mielettömyyksiä. Caligulan
surman jälkeen senaatti vielä ajatteli tasavaltaisen
valtiomuodon palauttamista, mutta
henkivartiaväen sotilaat huusivat Caligulan sedän
Claudiuksen R:n keisariksi. Vaikka Claudius (41-54)
jätti hallitustoimet hovi virkamiestensä, entisten
orjain Callistuksen, Narcissuksen ja Pallaan.
sekä vaimojensa huostaan, oli hänen
hallitusai-kansa yleensä edullinen R:n valtakunnalle.
Hänen aikanaan Mauretania (nyk. Marokko) tehtiin
provinssiksi v. 40. samoin Thraakia v. 46. ja
Britannian valloitus pantiin alulle. Claudiuksen
kuoltua puolisonsa Agrippinan myrkyttämänä
huusivat henkivartiajoukot hänen poikapuolensa
Neron (ks. t.) hänen seuraajakseen. Neron
VÖ4-6S) hallituksen alkuaika oli kylläkin
edullinen R:n valtakunnalle; hänen
neuvonantajinaan toimivat silloin hänen kasvattajansa,
kuuluisa filosofi ja kirjailija L. Annæus Seneca (ks.
t.) sekä henkivartiaväen päällikkö Sex.
Afra-nius Burrus, jotka estivät Agrippinan ja hänen
suosikkiensa vaikutusta hallitustoimiin.
Senaatin liehakoiminen ja alistuvaisuus yllytti Neroa
yhä suurempaan mielivaltaan ja yhä
järjettö-mämpiin tekoihin. Lopuksi yleinen
tyytymättö-mvys puhkesi kapinaan rajamaakunnissa
Galliassa, Espanjassa ynnä muualla. Paetessaan
R:sta Nero surmautti itsensä kesäkuussa 68. Hän
oli viimeinen R:n valtakunnan hallitsija
Juliusten ja Claudiusten suvusta.

Flaviukset ja Antoniukset (69-192 j. Kr.).

Legioonaiu hallitsijaksi kohottama iäkäs
käs-kynhaltia Servius Sulpicius Gallia (ks. t.)
surmattiin jo v:ii 69 alussa, ja M. Salvius O th o
(ks. t.) huudettiin keisariksi. Mutta hän päätti
päivänsä jo sam. keväänä eikä Aulus V i t e 1 1 i u s
kyennyt saavuttamaan itselleen yleisempää
kannatusta. Itäisissä provinsseissa majailevat
sotajoukot julistivat keisariksi T. Flavius
Vespasia-nuksen (ks. t.), joka lopulta tunnustettiin
hallitsijaksi koko valtakunnassa. Vespasianus

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Sat Dec 21 13:46:04 2019 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/8/0108.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free