- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 8. Ribot-Stambul /
183-184

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Rooma

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

183

Rooma

154

kunnan rappiotila kävi yhä suuremmaksi.
Senaatilla ei enää ollut mitään arvovaltaa ja sotaväki
oli tottunut mielivaltaisesti kohottamaan
hallitsijoita. Tavallisesti julistettiin useita henkilöitä
keisareiksi eri osissa valtakuntaa ja nämä
kävivät sotajoukkojensa avulla tuimia taisteluja
keskenään. Yleensä näitten lyhytaikaisten
hallitsi-iain vaiheita tunnetaan kovin puuttellisesti.
Valtakunnan itärajalla uhkaavan vaaran ohessa
tulivat germaanien hyökkäykset pohjoisesta päin
yhä kiivaammiksi. Maxiininus ei saavuttanut
yleisempää tunnustusta eikä koskaan tullut itse
pääkaupunkiin. R:n senaatti taas valitsi
keskuudestaan keisareiksi kaksi senaattoria,
Pupie-nus Maximuksen ja Cælius Balbinuksen.
Kaikkien näiden menetettyä henkensä oli lopulta
jäljellä nuori Gordianus III (238-244).
Soties-saan Persian kuningasta Säpfiria (lat. Sapor)
vastaan hän sai surmansa henkivartiaväen
komentajan AI. Julius Philippuksen toimesta. P h
i-lippus (244-249), syntyperänsä takia
liikani-meltään Brabs, kaatui taistellessaan
vastakeisa-riksi julistettua Deciusta vastaan. Kristityille
vihamielinen Decius (ks. t., 249-251) kävi koko
hallitusaikansa sotaa gootteja vastaan sekä
kaa-tuikin eräässä taistelussa Mcesiassa. Hänen
lähimmät seuraajansa Trebonianus G a 11 u s
(251-253) ja Æ m i 1 i a n u s (253) saivat pikaisen
lopun. V a 1 e r i a n u s (253- n. 260) joutui
sota-retkellä persialaisten vankeuteen, jossa hän kuoli.
Hänen poikansa Gallienuksen (260-268)
aikana koko R:n valtakunta näytti olevan
hajoamaisillaan. Kaikkialta uhkasivat vihollisjoukot:
alemannit, frankit, gootit ja persialaiset
tunkeutuivat kauas rajamaakuntiin. Kaikkialla
provinsseissa ilmestyi vallantavoittelijoita, joita
roomalaiset historioitsijat Ateenan historian mukaan
nimittävät kolmeksikymmeneksi tyranniksi.
Lisäksi kova nälänhätä sekä itämailta levinnyt
rutto 15 vuotta surkeasti vaivasi koko
valtakuntaa. joten tämä ajanjakso on maailmanhistorian
synkimpiä. Gallienuksen seuraaja Claudius
(268-270) voitti alemannit ja gootit. Sitten
urhoollinen ja voimakas Aurelianus (270-275)
useilla sodilla palautti valtakunnan eheyden.
Kuitenkin hän luovutti gooteille Daakian.
Aurelianus esiintyi jo kuin itämaalainen itsevaltias sekä
nimitti itsensä herraksi ja jumalaksi.
Tacituk-sen lyhyen hallituskauden jälkeen tuli tarmokas
illyrialainen Probus (276-282) keisariksi.
Sittenkuin hänen seuraajansa Carus oli saanut
väkivaltaisen kuoleman sotaretkellään persialaisia
vastaan v. 283 ja hänen poikansa Carinus
menettänyt henkensä Mcesiassa, tuli armeian valitsema
Diocletianus (ks. t.) tunnustetuksi koko
valtakunnassa.

Rajattoman yksinvallan aika.
Kristinuskon voitto.
Valtakunnan jako (285-295).

Ainoastaan rajaton itsevaltius luotettavan
virkamiehistön ja vahvan armeian turvissa saattoi
enää turvata "R:n valtakuntaa sisällisiltä ja
ulkonaisilta vaaroilta sekä estää sen hajoamista.
Koska Diocletianus piti valtakuntaa liian
laajana yhden miehen hallittavaksi, otti hän
kokeneen sotatoverinsa Maximianuksen
kanssahal-litsijakseen (Augustus) sekä nimitti v. 293
Oonstantius Chloruksen ja Galeriuksen
apu-hallitsijoikseen (Cæsar). Hänen suunnitelmansa

oli, että varsinaiset keisarit 20 v:n
kuluttua luopuisivat vallastaan ja cæsarit tulisivat
heidän seuraajikseen sekä määräisivät uudet apu
miehet. Koko valtakunta jaettiin entistä
useampiin provinsseihin ja hallinnon eri haarat
erotettiin tarkasti. Hallitusjärjestelmä sai nyt
täydellisesti itämaalaisen itsevaltiuden muodon.
Dio-eletianuksen ja Maximianuksen luopumuksen
jälkeen 305 Constantins ja Galerius
tulivat heidän seuraajikseen. Mutta pian syntyi
valtaistuinriitoja ja jo v. 307 oli R:n
valtakunnalla kuusi Augustusta. Lopuksi Constantins
Chloruksen poika Konstantinus (Constantinus)
voitti vaarallisimmat kilpailijansa Maxentiuksen
ja Liciniuksen (ks. n.) sekä tuli koko
valtakunnan hallitsijaksi 324. Konstantinus Suuri
(324-337) kehitti Diocletianuksen yksinvaltaisen
järjestelmän vielä täydellisemmäksi. Koko
valtakunta jaettiin 4 hallintopiiriin (prcefecturce), ne
taas 12 piirikuntaan (diceceses) ja nämä 116
maakuntaan (provincice). Koska R:ssa kaikki
muistutti vanhoista valtiollisista ja uskonnollisista
oloista, teki Konstantinus R:n valtakunnan
pääkaupungiksi Byzantionin, joka hänestä sai
Konstantinopolin nimen. Hän kohotti kristinuskon
valtion pääuskonnoksi sekä antoi kastaa itsensä
kuolinvuoteellaan. Hänen poikansa Konstantinus II.
Konstantius IT ja Konstans jakoivat valtakun
nan keskenään, mutta joutuivat pian riitaan.
Vihdoin Konstantius 353 tuli yksin keisariksi.
Mutta Galliassa olevat sotajoukot kohottivat
hänen sukulaisensa Juliànuksen keisariksi 360;
Julianus (361-363) koetti jälleen monin
keinoin saattaa riutunutta pakanuutta voimaan. Hän
kaatui sotiessaan persialaisia vastaan ja hänen
seuraajakseen tuli kristitty Jovi a nus (363
364). Hänen seuraajansa, urhoollinen ja
tarmokas Valentinianus T (364-375), otti vei
jensä Vaiensin kanssahallitsijakseen, jättäen
hänelle itämaat. Heidän aikanaan alkoi suuri
germaanilainen kansainvaellus (ks. t.) 375. Valens
itse menetti henkensä kärsittyään kovan tappion
378 taistellessaan Adrianopolin edustalla
länsi-gootteja vastaan. Sitten Gratianus,
Valentinianus T:n poika, nimitti 379
kanssahallitsijakseen etevän espanjalaisen päällikön
Theodo-siuksen. Hän taivutti länsigootit asettumaan
Mcesiaan ja Thraakiaan. Kun Gratianus oli
menettänyt henkensä 383 ja hänen veljensä
Valentinianus II niinikään 392, tuli Theodosius
(ks. t.) yksin hallitsijaksi, ollen viimeinen koko
R:n valtakunnan keisari. Sillä hänen
määräyksensä mukaan jaettiin valtakunta hänen
kuoltuaan 395 hänen poikainsa kesken siten, että nuo
rempi Honorius sai länsimaat ja vanhempi
Arcadius itämaat. Täten syntyivät
Länsiroo-malainen 1. Länsi-Rooman valtakunta ja
Itäroomalainen 1. Itä-Rooman (1.
Kreikkalainen) valtakunta.

Sisävaltiollinen, aineellinen ja
henkinen kehitys keisariajalla
e n n e n kristinuskon voittoa ja
valtakunnan rappeutumista.

Pitkällisen rauhan suojassa R:n valtakunta
kohosi suureen kukoistukseen, jota sotilasvallan
ajan onnettomuudet eivät voineet hävittää. Tällä
ajanjaksolla Augustuksen luoma dyarkkinen vai
tiojärjestelmä tosiasiallisesti muuttui
täydelli-seksi autokratiaksi, kun hallitsija (princeps,.

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Sat Dec 21 13:46:04 2019 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/8/0110.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free