- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 8. Ribot-Stambul /
185-186

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Rooma - Roomalainen kirkko, ks. Roomalaiskatolinen kirkko - Roomalainen kylpy

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

185 Roomalainen kirkko

imperator) sai yhä suuremman vallan senaatin
kustannuksella. Diocletianuksen valtiorakenteessa
senaatilla ei enää nimellisestikään ollut mitään
valtiollista merkitystä. Tasavallan aikuiset
toimet ja virat säilyivät kyllä keisariajalla, mutta
menettivät piankin merkityksensä, kun keisarien
muodostama virkamiehistö kehittyi yhä
lukuisammaksi. Vanhat kansankokoukset pysyivät
vielä Augustuksen aikana, mutta lakkasivat pian
hänen jälkeensä olemasta. Ero säätyi nokkien
välillä säilyi, kuten tasavallan loppuaikoina,
kahdella valtasäädyllä: Italiaan sidotulla
senaat-torisäädyllä ja etenkin provinsseissa mahtavalla
ritarisäädyllä oli vahvasti plutokraattinen leima.
Näiden vastakohtana oli suurin osa valtakunnan
asujamistoä; vapaat talonpojat, kauppiaat,
käsityöläiset y. m., joiden toimeentulo useimmiten
oli huono. Italia oli kauan etuoikeutetussa
asemassa koko R:n valtakunnan keskuksena. Sen
moninaiset heimot ja kansat olivat jo
keisariajan alussa sulautuneet yhdeksi kansaksi.
Muuten Italia keisariajalla osoitti enentyvää
aineellista heikontumista. Vähitellen erotus siirtolais-,
municipi- ja liittolaiskaupunkien välillä oli
kadonnut ja niiden hallinto sekä kunnalliselämä
järjestynyt pääkaupungin esikuvan mukaan.
R:n valtakunnan siirtyminen monarkkiseen
hallitusjärjestelmään tuotti yleensä sen maakunnille
parempaa järjestystä, edistystä ja vaurastusta.
Keisariajalla provinssikaupungit kohosivat
kukoistukseen, jota moni niistä ei sittemmin enää
saavuttanut. Pitkänä rauhan aikana elinkeinot ja
teollisuuden haarat elpyivät, kauppa ja liikenne
kohosivat ja aineellinen tila parani etenkin
provinsseissa.

Sen mukaan kuin R:n valtakunnan
moninaiset kansanainekset sekaantuivat ja sulaantuivat
toisiinsa, sekaantuivat ja sulaantuivat niiden
jumalat ja uskonnot. Varsinkin itämaiset
hengen-suunnat ja palvelutavat vetivät yhä
voimakkaammin ihmisten mieliä puoleensa. Ainakin
Marcus Aureliuksen ajoilta jumalain ja
uskontojen sekoitus (synkretismi) tuli täydelliseksi.
Kauppiaat, sotamiehet ja orjat edistivät
tehokkaasti paikallisten kulttien leviämistä (ks. Isis,
Mitra).

Länsiroo m alainen valtakunta
(395-476).

Raja valtakuntien välillä kulki Ison-Syrtin
lahdesta suoraan pohjoiseen Adrianmeren poikki
Tonavaan, joten Länsiroomalainen valtakunta
käsitti Italian, Gallian, Britannian, Espanjan,
Afrikan, Dalmatian, Noricumin, Pannonian ja
Ra>-tian. Se joutui heti germaanilaiskansojen
tuimien hyökkäilyjen alaiseksi. Jo v. 41(7
länsigoo-tit Alarikin (ks. t.) johdolla valloittivat itse
R :n (vrt. Rooma 1), josta hovi v. 403 oli
siirtynyt turvalliseen Ravennaan. Länsigootit
perustivat sitten oman valtion Etelä-Galliaan,
svee-vit asettuivat Pyreneitten niemimaan
luoteisosaan ja vandaalit sen eteläosaan, josta he
kulkivat Afrikkaan 429 Valentinianus III:n
(425-455) hallitessa. Hänen aikanaan saksit
valtasivat Britannian n. 450. Pian oli
valtakunnasta jäljellä enää melkein vain Italia.
Keisarit olivat jo kauan aikaa käyttäneet
germaani-laissotureita turvajoukkoinaan ja näiden
päälliköt olivat todellisuudessa Italian herroina.
Niinpä sveevi Rikimer asetti ja erotti useat niini-

— Roomalainen kylpy 186

keisarit, m. m. Maiorianuksen (457-461) ja
An-themiuksen (467-472). Vihdoin pannonialainen
päällikkö Orestes kohotti keisariksi nuoren
poikansa R o m u 1 u k s e n, jolle pilkalla annettiin
arvonimitys Augustulus. Mutta jo seur. v. 476
Odovakar pakotti hänet vetäytymään
yksityiselämään sekä riimitytti itsensä Italian
kuninkaaksi. Näin loppui mainehikkaan R:n
valtakunnan toinen puoli Länsiroomalainen
valtakunta kaikessa hiljaisuudessa, toinen puoli
jatkui vielä Itä-Rooman keisarikuntana (ks. t.)
halki koko keskiajan.

[B. Modestov, ,,Introduction à 1’liistoire
romarne" (1907), alkuteos venäjäksi; F.
Baumgar-ten, F. Poland, R. Wagner, „Die
hellenistisch-rö-mische Kultur" (1913) ; L. Friedländer,
»Darstel-lungen aus der Sittengeschichte Roms" I-IV (8 :s
pain. 1910); Th. Mommsen, „Römische Geschichte"
I-IIT (9 :s pain. 1903-04), V (5 :s pain. 1904); B.
Niese, „Grundriss der römischen Geschichte"
(I. v. Miiller, Handbuch der klass.
Altertumswis-senscliaft III 5, 4:s pain. 1910); E. Pais,
„Sto-ria di Roma" I-II (1898-99) ; G. de Sanctis,
»Storia dei Romani" I-I1I (1907-); G. Ferrero,
„Gran-dezza e decadenza di Roma" I-IV (1902) ; W.
Drumann, „Geschiclite Roms in seinem
Ueber-gange von der republikanischen zur monarehischen
Verfassung" I-VI (2:nen pain., toim. P. Groebe
1899-); H. Schiller, »Geschichte der römischen
Kaiserzeit" I-II (1883-87) ; Cli. Merivale, „A
History of the Romans under the Empire" I-VIII
(4 :s pain. 1902); V. Duruy, ,,Histoire des
Ro-mains" I-VII (1870-85) ; O. Seeck, »Geschichte
des Untergangs der antiken Welt" I-V (3 :s
pain. 1910-13); J. Marquardt, »Die römische
Staatsverwaltung" (2 :nen-3 :s pain. 1884 ; J.Jung.
»Grundriss der Geographie von Italien und dem
Orbis Romanus" (I. v. Miiller, Handbuch 1113,1.
2:nen pain. 1897); Maailmanhistoria I-II, Rooma
(1914-15).] vrt. Rooma 1 ja 2.

4. (it. Roma) Italian provinssi, muinaisajan
Latium (ks. t.), nyk. it. maakunta Lazio,
pääkaupunki Rooma, Tyrrhenan-meren rannalla,
pinta-alaltaan 12,081 ’km2, 1911: 1,298,142 as.
(107 henkeä km2:llä). jakautuu Civitaveccliian.
Frosinonen, Rooman, Velletri’n ja Viterbon
piirikuntiin. vrt. Rooma 1 ja 2. [E. Abbate, »Guida
della Provincia di Roma" (2:nen pain. 1894).]

Tv. 7. 77.

Roomalainen kirkko ks. R o o m a 1 a i s k a t
o-1 i n e n kirkko.

Roomalainen kylpy käsitti myöhemmällä
roomalaisajalla neljä eri osaa: oleskelu lämmitetyssä
ilmassa (hikoiluhuoneessa, sudatoriumissa),
lämmin vesikylpy, kylmä vesikylpy ja hieronta. Tätä
varten oli tarpeen vähintään neljä eri
saunaosastoa. Riisuutuminen suoritettiin erikoisessa
pukuhuoneessa (apodyteriiim). Eri osastot olivat:
kylvyn edellä käypää lämmittelyä varten celia
tc-pidaria 1. tepidarium, lämmintä vesikylpyä
varten celia cnidaria 1. caldarium, kylmää vesikylpyä
varten celia frigidaria (ammeita ja uima-allas) ;
hierontaa ja ruumiinvoitelua varten oli vielä
destrictorinm 1. unctorium niminen osasto. [J
Marquardt, ..Das Privatleben der Römer".]

Vielä meidän päivinämme r. k. on
pääpiirteissään samanlaisena kävtännössä, vaikkakaan emme
rakennusten upeuteen nähden kykene
kilpailemaan roomalaisten kanssa. Eniten vallalla on

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Sat Dec 21 13:46:04 2019 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/8/0111.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free