- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 8. Ribot-Stambul /
187-188

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Roomalainen kylpy - Roomalainen oikeus

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

187

Roomalainen oikeus

188

alkuperäisestä r:sta k.-stä muodostettu n. s.
ven.-roomal. 1. roomal.-iiril. kylpymuoto. Tällaiseen
kylpyyn kuuluu kolme osastoa: lännninliuone
4U°-50° C, kuumahuone 60°-70° C ja höyryhuone
45°-50° C. Kylpy lopetetaan kylmässä
vesialtaassa. R :ta k :yä käytetään kaikissa
reumaattisissa taudeissa, kihdissä, liika lihavuudessa ja
erinäisissä ihotaudeissa, mutta se on sangen rasittava
kylpymuoto ja siis on sitä käytettäessä, etenkin
heikoille ihmisille, varovaisuus tarpeen. J. L. L.

Roomalainen oikeus. Aikaisimmassa r:ssa
o:ssa oli yksityisoikeus mitä likeisimmin
yhdistynyt julkiseen oikeuteen. Miltei kaikki
oikeudellinen toiminta tapahtui uskonnollisia menoja
tarkasti noudattamalla. Papit olivat
oikeuden-tuntijoita ja -säilyttäjiä sekä oikeusriitojen
tuomareita. Ensinniinen laajempi oikeudellinen teos
oli n. s. kahdentoista taulun lait (ks. t., leges
duodecim tabtdarum) n. v :lta. 450-449 e. Kr.,
jonka laatimisen jälkeen Rooman kansalaisille
ominainen oikeus (jus civile) syntyi. Jus civile
kehittyi siten, että käytäntöön otettu tapa yhdessä
uusien lakien kanssa sitä vähitellen muutti. Näin
syntyneen oikeuden ohella muodostui valtion
virkamiesten, etupäässä preetorien edikteistä
(ks. t.), toinen oikeuslähde (jus honorarium), jonka
avulla ankarasti muodollinen jus civile saatiin
mukaantumaan ajan vaatimuksiin, mutta
muodostui myöskin aivan uutta oikeutta. Preetorien
ediktit varsinkin kehittivät aikaisempaa oikeutta
koko Rooman valtakuntaa käsittäväksi
maailmanoikeudeksi (jus prætorium).

Keisarivallan aikana r. o. kehittyi yhä edelleen
lainoppineiden toiminnan vaikutuksesta.
Lainoppineet olivat alituisessa yhteydessä
käytännöllisen elämän kanssa, minkä vuoksi heillä oli
tilaisuutta perinpohjin ottaa selkoa käytännön
vaatimuksista eri aloilla. He kyllä kehittivät teoriaa
äärimmäisellä johdonmukaisuudella, mutta
kuitenkin he osasivat sitä sovelluttaa elämän
moninaisiin pikkuseikkoihin sekä kykenivät
ajatuksilleen antamaan mahdollisimman sattuvan ja
sopivan muodon. — Parhaat lainoppineet saivat
oikeuden keisarin edesvastuun alaisina (ex
aucto-ritate principis) antaa vastauksia (responsa) eri
oikeuskysymyksiin ja jos eri lainoppineiden
vastaukset olivat yhtäpitäviä, oli tuomarien niitä
ehdottomasti noudatettava.

Roomalaisten lainoppineiden julkaisemat
teokset ovat sangen lukuisia. Niistä on säilynyt osia
keisari Justinianuksen lakiteoksessa, Cajuksen
institutsionit sekä osia Ulpianuksen ja
Pauluksen kirjoitelmista. Kuuluisimmat lainoppineet
olivat M. Antistius L a h e o, n. s. Proculuksen
koulukunnan 1. prokulilaisten (Procidiani)
koulun perustaja, sekä C. Ateius C a p i t o, Salvius
Julianus ja Mas[s]urius S a h i n u s
Sahi-nuksen koulukunnan 1. sabinilaisten (Sabiniani)
edustajat ynnä n. s. „viisi suurta lakimiestä"
G a j u s, Æmilius Papinianus, Domitius U
1-p i a n u s, Julius Paulus ja Herennius
Mo-d e s t i n u s.

R:n o:n kolmas kehityskausi loppui
Konstanti-nus Suuren aikana ja sen jälkeen alkoi neljäs,
joka kesti keisari Justinianuksen hallitusaikaan
(527-565 j. Kr.) saakka. Italian ja Rooman
ylivalta alkoi tämän kehityskauden aikana
vähentyä, loppuen viimein aivan täydelleen. Kun oli
vaikea ratkaista, mikä aikaisempien lainoppinei-

den usein aivan vastakkaisista mielipiteistä oli
oikea, ryhdyttiin harkitsematta noudattamaan
aikaisemman aikakauden lainoppineiden
auktoriteettia. Mentiinpä niinkin pitkälle, että keisari Va
lentinianus III eräässä laissa (siteerauslaki v :lta
426 j. Kr.) määräsi, että määrättyjen viiden
roomalaisen lainoppineen mielipiteitä oli pidettävä
suorastaan lain arvoisina, ja milloin heidän
mielipiteensä olivat erilaisia, oli noudatettava sita
mielipidettä, jota useimmat kannattivat. Lopuksi
keisari Justinianus antoi kodifioida voimassa
olevan oikeuden. Hänen toimestaan vv. 529-534
koottiin kaikki voimassa olevat keisarilliset
asetukset erityiseen lakikirjaan, joka on saanut nimen
Codex Justinianus, lisäksi hän antoi
tehdä otteita etevimpien lainoppineiden
kirjoituksista Digesta 1. Pandectæ nimiseen
teokseen sekä kirjoittaa lyhyen oikeuden oppikirjan,
I n s t i t u t i o n e s. Nämä teokset hän sitten
varusti lain voimalla selittäen kaikki muut
aikaisemmat määräykset, mikäli niitä ei ollut tässä
lakiteoksessa, mitättömiksi. Nämä kolme teosta
muodostavat Justinianuksen omien lakien n. s.
Novell æ-kokoelman ohella lakiteoksen „C o
r-pus juris civili s", jommoisena r. o. on
säilynyt nykyaikaan.

R. o. jäi voimaan niissäkin germaanilaisissa
valtioissa, jotka perustettiin Rooman
valtakunnan raunioille. Lain tieteellinen käsittely
kuitenkin lakkasi pitkiksi ajoiksi. Vasta 12:unella
vuosis. alettiin Pohjois-Italiassa, Bolognan
yliopistossa luennoida r :ta o:ta. Alun tähän teki
tunnettu lainoppinut Ir neri us ja hänen
työtään jatkoivat sittemmin hänen oppilaansa n. s.
glossaatto rit (ks. t.), joista viimeinen, A
c-cursius kokosi kaikki ,,Corpus juris" teosta
koskevat lausunnot teokseen „G 1 o s s a
ordi-n a r i a". -— Glossaattorien selitysten avulla r.
o. joutui koko silloisen maailman omaisuudeksi.
Vähitellen ryhdyttiin miltei joka maassa,
Englantia ja Skandinaavian maita lukuunottamatta,
r:ta o:ta kehittämään ja tutkimaan. Näistä
tutkijoista mainittakoon n. s. p o s t g 1 o s s a a
t-torit, joiden edustajia ovat Bartolus (k.
1357), B ai du s (k. 1400), ransk. Cujacius
(k. 1590), Don eli us (k. 1591), saks. Hugo
Grotius (k. 1645), esp. Suarez (k. 1791)
ynnä 19:nnellä vuosis.: Thibaut, Savigny. Puchta.
Windscheid, Dernburg, Ihering y. m.

Varsin kuvaava r:n o:n vähitellen kasvavalle
vaikutukselle on ollut oikeustieteen kehitys
Saksassa. Alkuperäiset germaanilaiset lait olivat
joko aivan vapaat r:n o:n vaikutuksesta tai
sisälsivät ainoastaan jälkiä siitä. 15:nnellä
vuosis. alkoivat oikeusoppineet yhä enemmän
tuomioistuimissa sovelluttaa r:ta o:ta, ja
seurauksena oli, että r. o. 16:nnella ja 17:nnellä vuosis.
oli täydelleen vallitsevana. 18 :nnen vuosis.
keskivälillä alkoi sittemmin vastavaikutus, jonka
seurauksena lopulta oli 1900 voimaan astunut, r:n
o:n Saksassa täydelleen syrjäyttänyt
..Biirger-liches Gesetzbuch". Samantapainen on
kehityskulku ollut miltei kaikkialla sivistysmaissa.
Nykyään ei r:lla o :11a semmoisenaan ole mitään
varsinaista merkitystä muussa suhteessa kuin
lainopillisena apukeinona. — Skandinaavian
maiden lainsäädäntö on ollut jokseenkin vapaa r:n o :n
vaikutuksesta. Niinpä on Ruotsi-Suomen
lainsäädäntökin pääasiallisesti kehittynyt germaanilais-

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Sat Dec 21 13:46:04 2019 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/8/0112.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free