- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 8. Ribot-Stambul /
191-192

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Roomalainen taide - Roomalaiskatolinen kirkko

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

191

Roomalainen tyyli—Roomalaiskatolinen kirkko

192

lakinen ruoteeton r i s t i h o 1 v i muodostuvat
sisävaikutukseen nähden vähintään yhtä
tärkeiksi tekijöiksi kuin ulkoasussa kaaren ja
pylvään samanaikainen käyttö.
Rakennusaineista on luonnollisen kiven ohella
tiili sangen tärkeä, ja sitä käytetään joko
rapattuna tai rappaamattomana täysmuurina tai
täytemuureissa kuorena sekä muurin ja holvin
vahvikkeena betonin vielä tuoreena ollessa. Tosin
muutamat tärkeät monumentaalirakennukset:
teatterit, amfiteatterit (Colosseum), temppelit ja
riemukaaret olivat useimmiten kivestä. Mutta
omituiselta tuntuu, että esim. Pantheon, suuret
thermit ja Palatinus-vuoren keisarinpalatsit
olivat vain rapattuja tiilirakennuksia, joissa
ainoastaan simssit ja peristylit tehtiin kivestä, ja
ylellinen aine- ja muotorikkaus keskittyi
etupäässä sisälle. Sisäseinäin sileät pinnat
vuorattiin kalleilla erivärisillä marmorilaatoilla,
johon Italian omat kivivarat eivät läheskään
riittäneet, tai koristettiin rapatulle pinnalle
tehdyillä freskoilla ja groteskeilla. Yleistä suosiota
nautti mosaiikin ohella, etenkin katoissa,
kipsistukki, työtapa, jota italialaiset
vieläkin harjoittavat suurella taituruudella. Varsin
viehättäviä kipsistukkeja tapaa esim. Tituksen
ja Pompejin thermeissä, keisarien palatseissa ja
Rooman haudoissa. Koriste taiteessa
vallitsee suuri muotorunsaus ja rehevyys,
äärimäi-uen kaavoittelu ja naturalismi rinnatusten.
Vallitsevimpana aiheena on akantti (Acanthus
mollis), jota käytetään muhkeina simssiosain
leliti-koristeina, vyöryvinä, täyteläisinä k ö y n n ö
s-friiseinä, täyteornamenttina,
nousevien kielikurain lähtökohtana j. n. e. aina
loppumattomiin. Aito roomal. koristeaiheita ovat lisäksi
kukkasköynnökset, delfiinit,
kotkat, sfinksit, amoriinit,
kandelabe-rit, y. m. Korkeata reliefiä
(hautrelief) suosittiin ja sen aineena käytettiin
marmori a. Arkkitehtoninen koristelu muuten oli
pääasiassa sama kuin kreikkalaisilla, sovitettuna
vain koko joukon vaikuttavammaksi ja samalla
helpommin suoritettavaksi. Loppumattoman
toistelun yksitoikkoisuutta lievensi raaka-aineen ja
aiheiden rikkaus sekä koristelusta johtuva
erikoisosien mittakaavan vaihtelu. — Rooman
vanhimmat kuningasvallan aikuiset rakennukset,
Jupiter C a p i t o 1 i n u k s e n temppeli ja vieläkin
toimiva cloaca m ax im a, olivat
etruskilaisten mestarien rakentamia. Tasavallan aikana
alkaa puhtaasti kreik. vaikutus roomal.
rakennustaiteessa yhäti kasvaa n. 200 e. Kr. vaiheilta
lähtien. Tasavaltakaudella rakennetaan etupäässä
hyötyrakennuksia: oivia sotilas t e i t ä,
vesijohtoja ja basilikoita, temppeleistä
kaunis pyöreä V estän temppeli Tivoli’ssa,
joonilainen Fortuna Viriliksen temppeli ja Via
Appian varrella C æ c i 1 i a M e t e 11 a n
hauta-merkki. Tietoisen roomal. luonteen
rakennustaide saa tasavallan lopulla. Sen loistoajan alkaa
Julius Cæsar, joka pystyttää vanhan Forum
romanumin viereen omansa ja Basilika Julian.
Forumien sarja jatkuu Capitoliumin ja
Quirina-liksen välillä Augustuksen, Neron,
Vespasia-nuksen aikana ja päättyy loistavaan Trajanuksen
forumiin, johon kuuluu basilikoja, kirjastoja,
muistopylväitä ja Trajanuksen temppeli. Mutta
muitakin tyypillisiä loistorakennuksia pystyte-

tään näihin aikoihin, kuten Agrippan, Neron.
Tiberiuksen, Caracallan, Diokletianuksen
thermit (suuret julkiset kylpylaitokset),
basilikoita,. teattereja, amfiteattereja,
esim. suunnaton Flaviuksen amfiteatteri, johon
mahtui 80-100,000 henkeä (osaksi hävitetyn Ne
ron „kultaisen talon" paikalle); monumentaalisia
„tumulus"-hautoja, joista Augustuksen ja
Hadria-nuksen mausoleumit olivat huomattavimpia.
Augustuksen aikana tyylinkehitys on korkeimmillaan,
ja se yhdistää kreik. hienostuksen roomal. loistoon.
Myöhäiskukoistusta on Trajanuksen eklektinen
taidekausi, jonka jälkeen muodoissa vähitellen
alkaa näkyä rappeutumisen oireita. Jo
300-400-luvuilla plastillinen aisti kangistuu ja raaistuu,
luomakyky köyhtyy ja tylsistyy, entisajan
muistojen kunnioitus häviää; esim. Ivonstantinuksen
riemukaaren koristetarpeita kootaan maan
tasalle hajoitetun Trajanuksen kaaren jätteistä
j. n. e. — Kuinka suurenmoisia
huoneensisä-vaikutuksia roomal. rakennustaide
täysivoimai-sena kykeni luomaan, näemme ITadrianuksen ai
kaisesta, kupolikattoisesta Pantheonista, johon
valo tulvaa ylhäältä yhdestä ainoasta
pyöröau-kosta (,,ochio" = silmä, 9 m läpimitaten). Mutta
niinkin myöhään kuin Ivonstantinuksen
ensimäi-sinä hallitusvuosina nousee vielä ilmoille 3:11a
yli 25 m jännemittaisella ristiholvilla
keskilaivassaan katettu Maxentiuksen
basilika, jonka tyhjät seinät vielä raunioinakin
tekevät pelottavan valtavan vaikutuksen. U-o N.

2. Kuvanveistotaide (ks. t.). — 3.
Maalaustaide (ks. t.).

Roomalainen tyyli esiintyy taidehistoriassa
kreik. taidekehityksen loppujaksona, johon
roomalaiset painoivat oman hallitsevan, käytännöllisen
ja, rikkauksien kasvaessa, loistonhaluisen
luonteensa leiman. Selvimpänä tyylileima ilmenee
rakennustaiteessa: hyötyrakennukset, tiet y. m.
olivat roomalaisilla hallintovälineitä (instrumento
regni), temppelirakennus sensijaan tuli vasta
toiselle sijalle, ks. Roomalainen taide.

ZJ-o N.

Roomalaiskatolinen kirkko (lyh. myös
Katolinen kirkko), Rooman paavin
valtaan tunnustautuva osa kristikuntaa, sellaisena
kuin se keskiajalla muodostui vastakohdaksi
itämaiselle eli kreik.-katoliselle kirkolle (ks.
Itämainen kirkko) ja 1500-luvulla uudelleen
järjestyi torjuessaan siitä irtaimeen
protestanttisuuden (ks. t.).

Historia. Kreik.-katolisen ja r:n k:n
yhteisenä pohjana on vanhan ajan
kansainvälinen »katolinen" kirkko (ks. t.) niinhyvin
marttyyriajalla kuin 4:nnen ja 5:nnen vuosis.
..valtakuntakirkkona". Siitä saatuun yhteiseen
perintöön kuuluu vanhakirkollinen,
,.oikumeeni-sissa" kirkolliskokouksissa ja tunnustuksissa
määritelty oppi (dogma), piispallinen järjestys ja
muut katolilaisuuden (ks. t.) katsantotavan
peruspiirteet : traditsionalismi, nomismi.
sakramentalismi. Mutta jo 3:nnelta
vuosis. saakka oli myöskin syvälle käyviä eroa
vaisuuksia itämaiden ja länsimaiden kirkollisessa
elämässä ja teologiassa, ja ne johtivat
vähitellen hajaannukseen. Sitä valmisti 5-7 :nnellä vuosis.
Rooman valtakunnan valtiollinen kahtiajako ja
kirkon erilaiset ulkonaiset vaiheet kummassakin
valtakunnan osassa. Länsimaiden kirkko keskit-

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Sat Dec 21 13:46:04 2019 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/8/0114.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free