- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 8. Ribot-Stambul /
199-200

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Rooman kirjallisuus

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

199

Rooman kirjallisuus

200

kodeissa säilytettyjen rintakuviensa alle
piirretyt lyhyet elämäkerralliset tiedot (tituli
ima-ginum).

II. R. k:n synty ja alkuvaiheet
(240-78 e. Ivr.). Jo vanhimmista ajoista alkaen
olivat roomalaiset olleet kosketuksessa niiden
kreikkalaisten kanssa, jotka asuivat Italian
niemimaan eteläosassa ja Sisiliassa, ja siten
omaksuneet heiltä joukon kulttuuriaineksia.
M. m. sisälsi 12 :n taulun laki sitä tietä
Kreikasta kulkeutuneita aatteita. Mutta pitkälle ehti
valtiollinen kehitys, ennenkuin roomalaiset
saivat omakielisen kirjallisuuden. Vasta sitten
kuin lie valloitustensa kautta joutuivat
pysyväiseen yhteyteen kreik. sivistyksen kanssa, alkoi
Roomassa varsinainen kirjallinen tuotanto elpyä.
Hellenistisen maailman sivistyskeskuksista
kirjallisuuden tunteminen ja harrastus levisi
Rooman valloittajien mukana, joista useat olivat
helleeniläis-ystävällisiä. Rooman ylhäisimmissä
piireissä saavutti kreikan kieli yhä laajemman
käytännön, alemmissakin sitä ymmärrettiin.
Helleeniläismielinen suunta meni niin pitkälle,
että sen toimintaa vanhoillis-isänmaallisissa
piireissä alettiin pitää vaarallisena. Siten syntyi
helleeniläisyyttä vierova kansallismielinen liike,
jonka toimesta kreik. runoilijat ja puhujat
kar-koitettiin pääkaupungista (161). Kummankin
äärimmäisyysvirtauksen vastapainoksi muodostui
välityssuunta, jonka pyrkimyksenä oli
isänmaalliseen mielialaan yhdistää kreik. sivistys.
Välitys-suunnan edustajien avulla (niistä mainittakoon
Scipiot, C. Lælius ja myöhemmältä ajalta Q.
Lu-tatius Catulus) kreik. tiede ja taide
roomalaistu-neena sai vakavan jalansijan Roomassa. Roomal.
kirjakieli alkoi kehittyä ja kreik. kirjailijain
vil-jelemät kirjallisuuslajit kotiutuivat
latinankielisinä Roomaan, kumminkin siten, että
..kreikkalaisiin loimiin sovitettiin roomalaiset kuteet".

Runous. R. k:n lainaluonnetta todistaa
sekin, että ensimäinen kirjallisuuden laji, jonka
roomalaiset ottivat käytäntöön, oli draama,
runouden kehittynein mucto. jonka edellä
Kreikan kirjallisuuden historiassa oli käynyt
lyyrillinen ja eepillinen runous. Perintätiedon mukaan
ensimäiset näytelmäkappaleet, sekä murhe- että
huvinäytelmät, esitettiin Roomassa 240. jota
pidetään roomal. kirjallisuuden syntymävuotena.
Kreik. esikuvien mukaan oli ne kirjoittanut
L. Livius Andronicus. Hänen seuraajistaan
toiset, kuten Plautus (n. 254-184)’.
Terentius (n. 185-159), Statius Cæcilius ja Turpilius,
julkaisivat yksinomaan kreikkalais-ailieisia
huvinäytelmiä ffabula palliata), toiset taas. kuten
Titinius, T. Qvinctius Atta ja Afranius,
kotimaisiin oloihin sovellettuja (fabula togaia).
Niinikään vakavammissa näytelmissä toiset, joista
erityisesti mainittakoon Ennius, Pacuvius ja
Accius, seurasivat yksinomaan kreik.
näytelmän-kirjoittajia, varsinkin Euripidestä; toiset, kuten
Nævius ja Ennius käsittelivät etupäässä roomal.
historiallisia aiheita (fabula prætexta).
Myöhemmin (v. 100 jälkeen) myös oskilaineu näytelmä
(fabula atellana) kehittyi kirjalliseksi
näytelmä-lajiksi. jota esitettiin murhenäytelmien
jälkinäytöksenä. Atellanain kirjoittajista olivat
kuuluisimmat Pomponius ja Novius. —
Kirjallisuuden alkuaikoina roomal. runoilijat koettelivat
taitoaan, kuten samanaikuiset hellenistiset, useilla

runouden aloilla. Ensimäinen draamain
julkaisija. Livius Andronicus, toimitti myös ensimäisen
latinankielisen eepoksen, saturaisella
runomitalla julkaistun käännöksen Homeroksen
Odysseiasta, jota sittemmin kauan aikaa 12: n
taulun lakien rinnalla käytettiin kouluissa
oppikirjana. Nævius julkaisi eepoksen ensimäisestii
puunilaissodasta, vielä saturaisella mitalla.
Ennius taas, joka myös kirjoitti historiallisen
eepoksen („Annales"), käytti ensimäisenä
kuus-mittaa lat. runoudessa. Roomalaisille ominainen
leikinlasku ja ivailu pukeutui opettavaisena
runoutena kirjalliseen muotoon satiireissa
(satira), jotka olivat enimmäkseen
kuusimittai-sina dialogeina, kirjeinä, matkakertomuksina tai
kaskuina esitettyjä kuvauksia ja arvosteluja
vallitsevista oloista, varsinkin ihmisten heikkouk
sista ja nurjista tavoista. Jo Ennius oli kirjoit
tanut satiireja. Mutta esikuvallisia tällä alalla
tulivat olemaan Luciliuksen julkaisemat runot.

Suorasanainen kirjallisuus oli
alunpitäen vapaasyntyisten roomalaisten
harrastusten esineenä, jotavastoin runoutta kirjallisuu
den kehityksen ensi aikoina harjoittivat
ainoastaan ulkoapäin Roomaan muuttaneet henkilöt.
Historianki r joi tus alkoi Hannibalin
sotien jälkeen. Vanhimpia historiankirjoittajia
nimitetään annalisteiksi noiden papillisten
muistiinpanojen (a n n a 1 e s) mukaan, joiden muotoa
he historiallisessa esityksessään noudattivat.
Ensimäiset annalistit, Q. Fabius Pictor ja Cincius
Alimentus, joita myöhemmät historioitsijat
pitivät luotettavina tiedonantajina. kirjoittivat
kreikan kielellä. Rooman suorasanaisen
kirjallisuuden perustaja ja ensimäinen latinankielinen
historioitsija M. Porcius Cato poikkesi
julkaisemassaan historiassa (..Origines", Rooman
esihistoria) annalistien noudattamasta esitystavasta,
käsitellen sisällyksellisesti yhteenkuuluvia
seikkoja yhtäjaksoisesti. Myöhemmät historioitsijat
kirjoittivat Caton esimerkkiä seuraten latinan
kielellä, mutta palaten annalistiseen esitystapaan.
Gracchusten aikaisia annalisteja olivat L.
Calpur-nius Piso Frugi, Cn. Gellius ja Cn. Fannius.
Annalistien kertomukset olivat yleensä
voimakkaasti väritettyjä jonkun suvun tai puolueen
eduksi. Liioitteluistaan ja tosiasiain vääristelystä
on erityisesti mainittava Antias, luotettavampana
cn pidetty Quadrigariusta. Ainoastaan
rajoitettuja ajanjaksoja käsittelivät L. Cælius Antipater.
jonka, kuvaus toisen puunilaissodan tapahtumista
perustui tunnolliseen lähteiden käyttämiseen, ja
L. Cornelius Sisennä (n. 120-67), joka kirjoitti
oman aikansa historian. Niinikään Sempronius
Asellio, Rooman ensimäinen pragmaattinen
historioitsija. kohdisti historialliset tutkimuksensa
oman aikansa tapahtumiin. Historiallisia
muistelmia omien ja puolueensa toimien
puolustukseksi julkaisivat AI. Æmilius Scaurus (162-n. 89),
P. Rutilius Rufus (k. n. 77), 0- Lutatius Catulus
(konsulina v. 102) sekä tunnettu valtiomies
L. Cornelius Sulla (138-78), joka
kreikankielisessä muistelmateoksessa koetti esittää itseään
kaitselmuksen välikappaleeksi.

Puhujataitoa olivat roomalaiset
käytännöllisesti harjoittaneet jo ammoisista ajoista asti
milloin valtiollisissa neuvotteluissa, milloin
asian-ajotoimissa. milloin eri tilaisuuksiin sovelletuissa
ylistyspuheissa, kunnes kreik. ammattipuhujat

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Sat Dec 21 13:46:04 2019 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/8/0118.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free