- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 8. Ribot-Stambul /
203-204

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Rooman kirjallisuus

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

199

Rooman kirjallisuus

203

ten ajattelijain mielipiteisiin hän loppuiällään
julkaisi useita filosofisia teoksia ja siten loi
pysyväisen latinankielisen oppisanaston
filosofisille käsitteille. Kirjeissään hän
välittömämmin kuin mikään muu roomal. kirjailija on
paljastanut itsensä ja aikakautensa
jälkimaailman nähtäväksi. — Historian kirjoittajista
annalistit jatkoivat tosioloja väärentelevää
esitystapaansa, kertoellen usein toistettuja taruja
tai sovitellen Rooman vanhempaan
historiaan Kreikan historiassa ja uudemmassa
Rooman historiassa esiintyneitä tapauksia.
Luotettavimpia ovat ne historioitsijat, jotka kuvaavat
oman aikansa oloja, jos kohta heidänkin kirjoi
tuksissaan voipi huomata määrätyn tarkoituksen
tavoittelua. Sallustius (86-34), joka
van-hanaikuista sävyä tavoittelevaan tyyliinsä
koettaa yhdistää Tukydideen juhlallisen vakavuuden
ja oman aikansa retoriikan puuskuvan pauhun,
kirjoittaa historialliset teoksensa nimenomaan
paljastaakseen ylimyspuolueen mädännäisyyden.
C æ s a r julkaisee esikuntansa muistiinpanojen
ja osastopäällikköjen kertomusten mukaan
uus-attikalaista tyyliä noudattaen koruttomassa ja
huolellisessa kieliasussa asiallisen selonteon
(„Commentarii") sota retkistään, mutta sovittaa
esityksensä samalla itsepuolustukseksi
valtiollisten vastustajiensa syytöksiä vastaan. Cæsar
julkaisi myös kieliopillisen tutkimuksen.
Kronologisen katsauksen Rooman historiaan, jossa
kosketeltiin myös kirjallisuutta ja muiden kansain
historiaa, kirjoitti T. Pomponius Attieus
(109-32), vanhin tunnetuista roomal. kirjallisuuden
julkaisijoista ja kirjakauppiaista. Yksityisten
henkilöiden valtava vaikutus historiallisten
tapausten kulkuun luopi biografisen kirjallisuuden,
jonka edustajista ansaitsevat mainitsemista M.
Terentius Varro ja Cornelius Nepos (n.
100-27). Biografian ohella alettiin harrastaa
myös genealogiaa, jonka päätarkoituksena oli
osoittaa kuuluisien sukujen vanha alkuperä.
Avartunut kirjallisuudenharrastus ja opinhalu
avasi Roomassa tien ensyklopedi ai le,
jolla alalla huomatuin oli Varro, roomalaisten
uutterin kokoilija sekä monipuolisin ja
tuotteliain kirjailija. Paitsi ensyklopedisia teoksia hän
kirjoitti myös teoksen maanviljelyksestä,
kieliopillisia tutkielmia ja kreik. Menippuksen
mukaan sommiteltuja satiireja. Toinen huomattava
ensyklopedisti oli P. Nigidius Figulus.
Ensimäisen roomal. virallisen lehden, jossa julkaistiin
kertomukset senaatin istunnoista, sekä
päivälehden, jonka avulla yleisölle jaettiin virallisia ja
yksityisiä tiedonantoja, perusti Cæsar konsulina
ollessaan.

2 :n e n jakso. (Augustuksen aika.)
Vuosisataisen sekasorron jälkeen seurannut
rauha, joka Augustuksen hallitukseen tullessa
koitti Roomalle, toi mukanaan uusia aatteita ja
herätteitä, jotka voimakkaasti vaikuttivat
kirjallisuuden laatuun ja muotoon. Maailmanherruus,
jonka roomalaiset olivat saavuttaneet, nosti
heidän itsetuntoaan ja laajensi näköaloja. Ne
kirjallisuuden lajit, joita ei latinan kielellä
ennestään ollut olemassa, vallattiin ja ennen
vallattuja täydenneltiin ja kehiteltiin. Uuden
hallitusmuodon palvelukseen koottiin kaikki kirjalliset
voimat. Kansa oli nostettava siveellisestä
alennustilasta- johon se oli vajonnut pitkällisten sisäl-

listen sotien aikana. Ja tämä oli tapahtuva
siveel-lisyyslakien kautta, joita kirjailijain oli
kannatettava. Kirjallisuuden tuntijain ja suosijain,
varsinkin Mæeenaan ja M. Valerius Messalla
Cor-vimiksen välityksellä ja osaksi välittömästikin
Augustus innostutti kirjailijat uusia aatteita
ajamaan. Kirjallisuuden viljeleminen kasvoi,
kun hyvin järjestettyjen kustannustoimistojen
kautta kirjojen saanti oli käynyt helpommaksi
ja vasta perustettujen kirjastojen varastot olivat
avautuneet yleisön käytettäviksi.

Runous. Toiselta puolen avartuneet olot
vaativat kirjailijoilta suurisuuntaista
esitystapaa, toiselta puolen roomal. lukijakunta oli
sisällisen rauhan palattua vastaanottoinen
vle-vämmille aatteille ja jalostuneille tunteille.
Augustuksen aikaan runous saavutti korkeimman
kehitysasteensa, johon suorasanainen
kielenkäyttö oli kohonnut jo edellisellä aikakaudella.
Kummankin kirjallisuuslajin kehittyminen
tapahtui samoilla edellytyksillä. Kuten Cicero oli
lähinnä seurannut esikuvanaan Demosthenesta ja
Sallustius Thukydidestä, samein tämän
aikakauden runoilijat lähentelivät kreikkalaisten
klassillisia edelläkävijöitä, kumminkin siten, että he
pukivat edellisten syvälliset aatteet hellenististen
runcilijain teknilliseen täydellisyyteen
kehittämiin muotoihin.

Suurkaupungin väsyttävä touhu ja
luonnonvastainen elintapa oli kääntänyt ihmisten
huomion maalaiselämän tarjoamaan rauhaan ja
yksinkertaiseen elintapaan. Karkeata realismia
seurasi haaveileva romantiikka, jonka
arvokkaammaksi tulkiksi tuli P. Vergilius Maro
(70-19). P a i m e n r u n o i 11 a a n („Bucolica").
joissa hän mukaeli kreik. Theokritosta, hän
leu-nokkaalla kielellä ja eheässä runomuodossa esitti
aikalaistensa kaipuun päästä takaisin luonnon
jalostavaan yhteyteen, koteuttaen siten idyllisen
runouden roomal. kirjallisuuteen. Maanviljelys
oli pitkällisten sotien aikana lamautunut.
Rauhallisten olojen palattua miekka oli vaihdettava
auraan ja kansa jälleen totutettava
maanviljelijän toimiin. Maanviljelystä koskevaa
suorasanaista kirjallisuutta oli roomalaisilla ollut
kirjallisuuden alkuajoilta asti sekä alkuperäisiä
että käännöksiä. Tällä aikakaudella ilmestyy
aikaisemmin julkaistujen suorasanaisten lisäksi
myös runopukuinen esitys maamiehen eri
toimista ja maalaiselämän viehätyksistä saman kir
jailijan kädestä kuin roomalaisten ensimäiset
paimenrunot. Tunnelmallisuudessa ja runollisessa
ylevyydessä Vergiliuksen Maanviljelijän laulut
(,,Georgica") voittavat kreik. esikuvansa.
Eepillisen runouden tehtäväksi jäi osoittaa
hallitsi.; asuvun ylhäinen alkuperä ja etenkin Rooman
vallan ylevä päämäärä, joka perustui kohtalojen
määräyksiin. Kehittämällä runoilijain ja
historioitsijani jo aikaisemmin esittämää
perinnäis-tarua Rooman ja Juliusten suvun alkuperästä
Vergilius suoritti homerolaisten eeposten
suuri-piirteisvyttä lähennellen ja huippuunsa
kehitetyllä teknillisellä taitavuudella sekä sointuvalla
kielenkäytöllä tämän tehtävän. Hänen ,.Æ n e i s"
runoelmansa on lat. runouden mestariteos ja
roomalaisten kansalliseepos, jolla on ollut
arvaamattoman suuri vaikutus roomalaismaailman
ja keskiajan tunne-elämään sekä myöhempien
sivistvskansain kirjallisuuteen. Latinankielisen

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Sat Dec 21 13:46:04 2019 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/8/0120.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free