- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 8. Ribot-Stambul /
205-206

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Rooman kirjallisuus

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

199

Rooman kirjallisuus

206

lyyrillisen runouden Vergiliuksen
ikätoveri Q. Horatius Flaccus (65-8) nosti
taiteelliseen täydellisyyteensä siirtämällä kreik.
runoudesta roomal. pohjalle uusia muotoja ja
kehittämällä entisiä. Vanhan kreik. lyriikan
esikuvia seuraten Horatius käsitteli 2-säkeisissä
enimmäkseen jambisissa stroofeissa valtiollisen
elämän ja hellenistisen epigrammin tarjoamia
aiheita sekä aiolilaisten runoilijain mitoilla
sovitti kreik. klassillisen lyriikan synnyttämiä
ajatuksia ja tunnelmakuvia roomalaisten elämään
etenkin isänmaallisissa lauluissa („Carmiua"),
jotka hän asetti Augustuksen herättämän
siveel-lisyysaatteen palvelukseen. S a t i r a 11 e hän
antoi edistyneempää sivistyskantaa vastaavan
muodon, vaihtaen Luciliuksen purevan ivan
miellyttävään leikinlaskuun ja karkean realismin
hienostettuun todellisuuskuvaukseen. Kirjeitä
olivat hellenististen esikuvain mukaan roomal.
runoilijat jo aikaisemmin julkaisseet. Varsinkin
Caesarin ajalla oli kirjeiden muodossa tieteelli
sesti käsitelty kirjallisia kysymyksiä.
Opettavaisen runouden sisällysrikkaimpia ja
miellyttä-vimpiä tuotteita ovat Horatiuksen kirjeet,
joista pisin on omistettu runoustaiteelle.
Elegisen lemmenlaulun huomattavimmat
edustajat, jotka lähinnä liittyvät
aleksandrialaisiin lyyrikoihin, ovat Albius Tibullus (n.
54-19) ja S. P r o p e r t i u s (n. 50-15), joista
edellinen hillityin tuntein, jälkimäinen kiihkoisen
intohimoisesti, mutta kumpikin huolellisessa ja
miellyttävässä kieliasussa käsittelee vaihtelevia
aiheita. Tibulluksen lauluja lähentelevät hänen
aikalaisensa naisrunoilijan, S u 1 p i c i an runot.

Edellämainitut augustolaisen aikakauden
runoilijat olivat eläneet mukana tasavallan
viimeisissä taisteluissa. Kovat kokemukset olivat
karaisseet heidän luonnettaan ja syventäneet
heidän maailmankatsomustaan, mikä antoi heidän
runoudelleen vakavan ja ylevän leiman. Saman
aikakauden nuorempi runoilijapolvi, joka oli
kasvanut rauhallisissa oloissa, oli jo omaksunut
keveämmäu katsantotavan. Tämän lisäksi oli
senaikainen opetus, jossa pääpaino pantiin
retoriselle koulutukselle, totuttanut nuorison
sivuuttamaan aatteellisen puolen ja kiinnittämään
huomionsa etupäässä muotoon. Tämän suunnan
huomattavin runoilija on P. Ovidius Naso
(43 e. Kr.-17 j. Kr.), joka mestarillisesti
käyt-telee runokieltä, elegisenä runoilijana vetää
vertoja aikaisemmille ja kertojana viepi voiton
kaikista, mutta voimakkaamman tunteen
asemesta usein tarjoaa lukijoilleen retorista,
sana-helyä ja runollisen ylevyyden sijasta
mataloituneen elämänkatsomuksen luomia mietteitä.
Sujuvissa kuusmittaisissa säkeissä hän käsittelee
aistillisen nautinnon kannalta rakastamisen
taitoa ja eepillisissä runoissa esittää sarjan
muodon-vaihdostaruja (metamorfooseja). Kertomuksia
yksityisistä vaihdostapauksista kyllä oli olemassa
jo aikaisemmassa sekä kreik. että roomal.
kirjallisuudessa, mutta pitempää laulusikermää ei
ollut ennestään kreikkalaisessakaan
kirjallisuudessa. Uskonnollisia tapoja hän kuvaa
puolitiehen keskeytyneessä runoelmassa ,,Fasti",
jonka esityksen jokapäiväinen sävy osoittaa,
kuinka runoilijalta, kuten koko silloiselta ajalta,
alkoi puuttua kunnioitus ylevämpiä kysymyksiä
kohtaan. Maanpaossa ollessaan hän lauleli vai-

kerruksia surkeasta kohtalostaan ja rukoili
kar-koitustuomionsa lieventämistä tai peruuttamista
(,,Tristia" ja ,,Epistolæ ex Ponto"). Ovidiuksen
runoja on kaikkina aikoina ihastuksella luettu.
Draamallinen runous jatkui
pääasiallisesti kirjatuotteena, joka lainasi aiheensa
kreikkalaisilta. Etevin näytelmäukirjoittaja tällä
aikakaudella oli L. Varius Rufus.
Teattereissa esitettiin miimejä ja pantomiimejä.
Vakavampaa taidenautintoa korvasivat
runoilijain ja kirjailijain suulliset esitykset
(recitatio-nes), joiden pitäminen varsinkin ylemmissä
piireissä tähän aikaan oli tullut tavaksi. Valtiollisen
toiminnan lamautuminen Augustuksen aikana
käänsi sivistyneiden roomalaisten harrastukset
tieteiden ja taiteiden alalle. Kirjaileminen, joka
aikaisemmin oli saanut alkunsa käytännöllisestä
tarpeesta tai tositaipumuksen aiheuttamasta
pakosta, muuttui sivistyneiden ajankuluksi,
syvällinen ja itsenäinen työskentely tekotaiturien
huvipuuhailuksi. Runouden kaikilla aloilla
ilmestyi Augustuksen aikana suuret määrät uutuuksia,
joista useimmat kumminkin olivat siksi
ala-arvoisia, etteivät saavuttaneet tunnustusta
muualla kuin kirjailijaklubeissa samanarvoisten
tekeleiden rinnalla.

Suorasanainen kielenkäyttö oli
edellisellä aikakaudella saavuttanut taidekielen
puhtauden, säännöllisyyden ja sointuisuuden.
Jo Augustuksen aikana on huomattavissa
alenemista: runokielen sanoja ja lauseparsia
sekoitetaan proosakieleen ja ankara periodirakenne
höltyy. Käytännöllinen puhujataito
menehtyy, samalla kuin vapaan sanan käyttö
valtiollisessa ja yhteiskunnallisessa elämässä lakkaa.
Mutta sitä innokkaammin harjoitetaan
teennäistä puhujataitoa reetorikouluissa. Reetori
L. Annæus Senecan (n. 54 e. Kr.-38 j. Kr.)
julkaisema kokoelma kouluissa käsiteltyjä
puhe-aiheita osoittaa, miten vieraita todelliselle
elämälle ne olivat ja mitenkä puhetaidon opetus
oli omansa kehittämään ainoastaan
sanansaivar-telua ja kuluneiden lauseparsien käyttöä.
Historiankirjoitus, jossa entistä enemmän
tuntuu retoriikan vaikutus, muodostuu
aikakauden vaatimusten mukaiseksi. Laajentuneita
näköaloja valaistakseen Pompeius Trogus
kirjoittaa kreik. esikuvan mukaan ensimäisen
latinankielisen yleishistorian, josta jälkimaailmalle on
säilynyt M. Junianus Justinuksen (2 :sella
vuosisadalla j. Kr.) kirjoittama lyhyt ote.
Augustuksen harrastuksia tukien T. L i v i u s
(59 e. Kr.-17 j. Kr.) julkaisee laajan Rooman
historian, jossa hän ihanteellisessa valossa
esittää kansailensa edellisen, etenkin vanhemman
ajan roomalaiset siveyden, hyveen ja
jumalanpelon kohottamina esikuvina. Onpa Liviuksen
historiaa nimitetty suorasanaiseksi romanttiseksi
eepokseksikin, joka historiallisen arvostelun
puutetta osoittavista kohdistaan huolimatta
varsinkin väririkkailla ajankuvauksilla tarjoaa suurta
esteettistä nautintoa ja synnyttää eetillistä
voimaa. Asinius Pollio, Ciceron laajarakenteisten
periodien vastustaja, kirjoitti elävän kuvauksen
ensimäisen triumviraatin perustamisen ja
Phi-lippoin taistelun välisestä ajasta osoittaen siinil
itsenäistä arvostelukykyä.
Maantieteellisissä teoksissa käsiteltiin koko tunnetun
maailman piiriä. M. Vipsanius Agrippa (k. 12

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Sat Dec 21 13:46:04 2019 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/8/0121.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free