Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Rooman kirjallisuus
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
199
Rooman kirjallisuus
207
e. Kr.) toimitti maailmankartan, josta
myöhemmin tehtynä otteena 011 meidän päiviimme asti
säilynyt n. s. Peutingerin matkakartta.
Filologian alalta julkaisi C. Julius Hyginus
muinaistiedettä ja uskontoa käsittelevän teoksen
ja M. Verrius Flaccus laajan sanojen
merkitystä selostelevan sanakirjan, jonka hän oli
itsenäisesti kokoonpannut aikaisemmista
samantapaisista julkaisuista. Verriuksen alkuperäinen teos
011 hävinnyt. Säilynyt 011 S. Pompeius Festuksen
(2:sella vuosis. j. Kr.) toimittamasta otteesta
jälkiosa siinä muodossa, missä Kaarle Suuren
aikalainen Paulus Diaconus oli sen
lylien-nellen julkaissut. Rakennustaidetta
käsittelevän teoksensa kokoili Vitruvius Pollio
Augustusta varten lukuisista kreik. lähteistä ja
Varron teoksista. Asiallisen ja yksinkertaisen
esitystapansa vuoksi mainittakoon
Augustuksen oma kirjoittama selostus
liallitsijatoimis-taan (,,Monumentum Ancyranum").
Keisarikauden kirjallisuus.
Augustuksen aikana kirjallinen uutisraivaus oli
miltei loppuun suoritettu. -Keisarikaudella
roomalainen saattoi omalla kielellään tutustua
kaikkiin kirjallisuuslajeihui, joita rikas kreik. henki
oli luonut. Samalla kreikan kielen taito väheni
ja nuorempi kirjailijapolvi käytti enimmäkseen
latinankielisiä lähteitä. Kirjailijat täydentelivät
ja muuntelivat kulloinkin vallitsevan henkisen
suunnan mukaan ennestään omaksuttuja
kirjallisuuden eri aloja. Yksinvaltius rajoitti
kirjailijan vapautta. Itsenäiset ajattelijat pakotettiin
vaikenemaan. Ammattikirjailijain huostaan
jätettynä kirjallisuus menetti alkuperäisyyden
viehätyksen. Retoriikan vaikutus kävi yhä
tuntuvammaksi. Kirjallinen tuotanto oli
keskinkertaista, jonka yli vain ani harva julkaisu kohosi.
Etevimmät kirjailijat olivat ulkoroomalaisia,
kotoisin romanisoiduista provinsseista,
Espanjasta, Galliasta ja Afrikasta.
IV. Aikaisempi keisarikausi
(Tibe-riuksesta Hadrianukseen), kirjallisuuden n. s.
hopeakausi. Aistilliset huvitukset, joista
gladiaat-torileikit olivat suosituimpia, sekä hovin
mielivaltainen mellastus, joka todellisessa elämässä
pani näytteille rikkaimmankin mielikuvituksen
keksimien kuvausten yli kohoavia kohtauksia,
olivat raaistuttaneet ihmisten mielet ja
tylsyt-täneet heidän tunteensa. Kirjailijain oli
tarjottava voimakkaasti höystettyä ravintoa, jos
mielivät herättää vastakaikua aikalaistensa
väsyneissä mielissä. He turvautuivat aasialaisen
tyylin tarjoamiin voimakeinoihin. Koko
kirjallinen sanontatapa suunnataan voimakkaiden
vaikutteiden herättämiseen. Proosakieleen
sekoitetaan runokielen sanoja ja lausetapoja,
iskusanoja käytetään runsaasti, sisällökkäitä
miete-lauselmia siroitellaan sinne tänne, teennäisesti
kyhättyjä vastakkaisasetelmia (antiteesejä)
suositaan, loppu- ja alkusointuja sovitetaan
suorasanaiseen tyyliin. Periodirakenne hylätään ja
sensijaan sommitellaan lyhyitä asyndeettisiä
lauseita.
Runous esiintyy retoriikan turmelemana
korutavarana, jolta useimmiten puuttuu
todellisuuden leima. Eepillisenä runoelmana
julkaisi M. Annæus Lucanus (39-65) esityksen
Caesarin ja Pompeiuksen välisestä taistelusta
asettuen monarkista aatetta vastustamaan. S i- j
lius Italicus (n. 25-101) 2 :sesta
puunilaissodasta. Valerius Flaccus (k. ennen v. 90)
ja Papinius S t a t i u s (n. 45-96) käsittelivät
mytologisia aiheita, jotka sananvapauden ollessa
rajoitettuna olivat vaarattomampia kuin
historialliset. Statius kirjoitteli myös tilapäärunoja.
M. M a n i 1 i u s (Tiberiuksen hallituskautena)
esitti eepoksen muodossa astrologian
salaisuuksia stoalaisen filosofian hengessä. P a i m e
11-runoutta edusti T. Calpurnius Sicilius. S
a-t i i r i 11 kirjoittajista Aulus P e r s i u s Flaccus
(34-62) muodosteli retorikoulun antamia aiheita
vaikeatajuisiksi siveysesitelmiksi, ja D. Junius
Juvenalis (n. 60-140) käsitteli Neron ja
Doini-tianuksen aikaisia oloja. Aitomenippolaisessa
satiirissa, jossa suorasanaiseen esitykseen 011
si-roiteltu runomuotoisia osia. Seneca ivailee
keisari Claudiuksen kohtaloa tämän Olyinpoon
pyrkiessä. Epigramm i, jonka Catullus oli
kehottanut taiderunoudeksi, soveltui lyhyytensä
ja keskitettyjen kompieusa vuoksi erityisesti
aikakauden muotityyliin. Roomalaisten
huomatuin epigrammirunoilija M. Valerius M a r t
i-alis (11. 40-102) on esiintynyt tämän
aikakauden lopulla. Saturunoutta olivat
vanhemmat roomal. runoilijat viljelleet tilapäisesti.
Erityiseksi runolajiksi kehitti sen Phædrus
(Augustuksen ja Tiberiuksen aikana) julkaisemalla
runomittaisen satukokoelman kreik. Aisopoksen
mukaan. Opettavaiseen runouteen on
luettava C o 1 u m e 11 a n maatalousoppikirjaansa
liittämä runopukuinen esitys puutarhanhoidosta
ja Germanicuksen kirjoittama uusi
latinankielinen laitos kreik. Aratoksen suositusta
runoelmasta, joka käsitteli taivaalla havaittavia
ilmiöitä. Draamallisen kirjallisuuden alalla
ansaitsevat mainitsemista L. Annæus Seneca
nuoremman (n. 4 e. Kr.-65 j. Kr.) resitatsionia
varten muotityyliin laaditut kreikkalaisaiheiset
tragediat, ainoat latinankieliset murhenäytelmät,
jotka ovat jälkimaailmalle säilyneet. Aiheen
roomalaiseen tragediaan, jonka kirjoittajaksi
aikaisemmin luultiin Senecaa. antoi Neron onneton
puoliso Octavia. Toinen kir jallisuuslaji, joka
saturunouden ohella vasta tällä aikakaudella
kotiutuu roomalaiseen kirjallisuuteen. 011 monessa
suhteessa huomiota ansaitseva romaani, jonka,
miletolaisiin novelleihin, menippolaisiin
satiireilun sekä miimeihin perustuen Petronius
Ar-biter (Neron aikana) julkaisi.
Suorasanaisten kirjailijain jou
kossa esiintyy selväpiirteisiä persoonallisuuksia,
jotka uudessa muodossa loivat kaikkina aikoina
arvossa pidettyjä teoksia. Filosofia oli
yksinvaltiuden ihmisvapautta rajoittavissa oloissa
roomalaisten kesken saavuttanut suurta
kannatusta. Varsinkin stoalaisella koulukunnalla oli
roomalaisten joukossa tällä aikakaudella
innokkaita kannattajia. Vuoropuhelujen, kirjeiden ja
luonnontieteellisten tutkielmain muodossa
keisarikauden monipuolisin kirjailija, Seneca nuor.,
esitti aikalaisilleen edellämainitun koulukunnan
hengessä käytännölliseen elämään sovellettuja
eetillisiä mietelmiä ja luonnonfilosofisia kirjeitä.
Historiankirjoitus tarjosi helposti
käytettäviä yleissilmäyksiä. C. V e 11 e i u s
Pater-culus (Tiberiuksen aikana) kirjoitti hätäisesti
kokoonkyhätyn Rooman historian, C u r t i u s
R u f u s (Claudiuksen aikana) Aleksanteri Suu-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
