Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Rosebery ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
217
Rosebery—Rosen
218
kanssa toimittama lavea kemian oppikirja
,,Trea-tise on cliemistry" (1877-98, 2 pain. v :sta 1905
alkaeu). saksaksi nimellä „Ausführliches
Lehr-buch der Chemie" (1877-1901). Edv. Hj.
Rosebery [rouzbori], Archibald Philip
Primrose (s. 1847), jaarli, engl. valtiomies;
esiintyi v:sta 1871 lähtien ylähuoneessa liittyen
vapaamielisiin; oli 1886 ulkoasiainministerinä
Gladstonen kabinetissa; tuli jouluk. 1892
uudelleen ulkoasiainministeriksi ja oli Gladstonen
luovuttua 1894-95 pääministerinä. V. 1896 hän luopui
vapaamielisen puolueen johdosta ja asettui
sittemmin omalle vapaamielisen puolueen ohjelmasta
osittain poikkeavalle kannalle ajaen m. m.
imperialismia ja vastustaen oman parlamentin
myöntämistä Irlannille; E. on myöskin kauan
harrastanut ylihuoneen uudistamista siihen suuntaan,
että senkin jäsenet valittaisiin; julkaissut 1891
Pitt nuoremman, 1899 Peelin ja 1900
Cromwel-lin elämäkerrat sekä ..Napoleon: the last phase"
(1900). J. F.
Rosegger [rö’z-], Peter (oik. Petri K e
t-t e n f e i e r) (s. 1843), itäv. kirjailija, julkaisi
esikoisrunonsa ,.Zither und Hackbrett" (1869)
Steiermarkin murteella. Perusti 1876
kuukaus-lehden ,.IIeimgarten"in, jossa useimmat hänen
tuotteensa ovat ensiksi ilmestyneet. Lukuisissa
teoksissaan H. on kuvannut kotiseutunsa,
Steiermarkin luontoa ja kansaa suurella myötätunnolla
ja herkällä ymmärtämyksellä. Myöskin
taiteellisessa suhteessa hän hallitsee aihettaan
täydellisesti ja on saks. kansankuvaajista ensimäisiä,
sukua Auerbachille. Kertomus ,,Tannenharz und
Fiehtennadeln" (1870) on niinikään murteella
kirjoitettu. Kirjakielellä sepitetyistä R:n
teoksista mainittakoon: „Die Schriften des
Wald-schulmeisters" (1875). „Waldlieimat" (1877), „Der
Gottsucher" (1883), „Jakob der Letzte" (1888),
„Martin der Mann" (1889), „Der Schelm aus
den Alpen" (1890), „Allerlei menscliliches"(1893),
„Als ich jung war" (1895; suom. 1896),
„Ge-schichten aus Berg und Tai" (1896; suom. 1905),
„Spaziergänge in der Heimat" (1S99), „I. N. K. I."
(1905; suom.) y. m. H. Kr-n.
Rosen [rözanj, Georg (1820-91), saks.
orientalisti, kävi 1843-44 Berliinin tiedeakatemian
lähettämänä kieli- ja kansatieteellisellä
tutkimusmatkalla Kaukaasiassa ja oli senjälkeeu
erilaisissa diplomaattisissa toimissa Konstantinopolissa,
Jerusalemissa ja Belgradissa. Julkaisuja: „über
die Sprache der Lazen" (1844), ,,Ossetische
Gram-matik" (1846), „Geschiehte der Tiirkei vom Sieg
der Reform 1826 bis zum Pariser Traktat 1856"
(2 os., 1866-67), y. m.
Rosen [rü-]. 1. Johan Georg Otto von
R. (s. 1843), kreivi, ruots. taidemaalari; opiskeli
Tukholman taideakatemiassa, Mtinchenissä Pilotyn
oppilaana ja- etenkin Antverpenissa H. Leysin
johdolla, jonka tyylistä hän sai paljon
vaikutusta. R. johtaa Ruotsin historiamaalauksen
uuteen, korkeimpaan kehitysasteeseensa. Ruotsin
renesanssiaika mieliaiheenaan ja vaatimuksenaan
pukujen ja tyyppien oikeaperäisyys hän tahtoo
yhdistää historiallisen todenmukaisuuden ja oman
ajatus- ja tunnemaailmansa. Ensi
tuotantokaudellaan, jonka pääteos on „Eerik XIV, Kaarina
Maununtytär ja Yrjö Pietarinpoika" (1871,
Tukholman kansallismuseossa), hän kiinnittää
enemmän huomiota viivojen ilmehikkäisyyteen kuin
väriin, jota hän taas varsinaisesti käyttää
ilmaisukeinonaan myöhemmällä, romanttisemmalla
kaudellaan (pääteoksia: ,, Kaarina Maununtytär
Eerikin luona vankilassa", 1881, Kööpenhaminan
taidemuseossa, ,,Tuhlaajapoika", 1885, Tukholman
kansallismuseossa, ja ,,Kuningatar Dagmarin
herääminen", 1889, Fredriksborgissa Tanskassa).
R:n monista muotokuvista, joiden maalaajana hän
on Ruotsin etevimpiä, mainittakoon .fKaarle XV"
(1873), ,,Oskar II" (1875), oma kuva (1877,
Firenzen Uffizi-galleriassa), ,,Nordenskiöld" (1886,
Tukholma n kansallismuseossa) ja ,,Pontus
Wikner" (Upsalassa). Lisäksi on m. m. mainittava
R:n laatukuvat, maisemamaalaukset,
radeerauk-set ja piirustukset. R. nimitettiin 1880
Tukholman taideakatemian professoriksi ja oli 1881-87
ja 1894-99 sen johtajana. E. R-r.
2. Adolf Eugene von R. (1797-1886).
kreivi, ,,Ruotsin rautateiden isä"; toimi v :sta 1814
meriupseerina ja 1829-33 myöskin Motalan ja
Ny-köpingin konepajojen isännöitsijänä. Vv. 1834-36
liän oleskeli Kreikassa järjestämässä tämän
valtion uutta merisotalaitosta, senjälkeeu
Itävallassa suunnittelemassa uusia puolustuslaitoksia
Adrian-meren rannikolle ja järjestämässä
Tonavan laivastoa. 1837-39 Englannissa työskennellen
John Ericssonin kanssa potkurin kehittämiseksi,
ja viipyi sen jälkeen vielä useita vuosia
ulkomailla saadakseen tämän keksinnön käytäntöön
otetuksi Englannin ja Ranskan sotalaivastossa
rakentaen Ranskassa ensimäisen potkurilla
käyvän fregatin. Palattuaan 1845 Ruotsiin R. rupesi
innokkaasti toimimaan rautateiden
aikaansaamiseksi ja saikin vastuksista huolimatta
rautateiden rakentamisen aloitetuksi Ruotsissa; oli
1856-73 Kreikan pääkonsulina Ruotsissa ja otti
1870-luvulla tehokkaasti osaa Skånen
kivihiiliteollisuuden kehittämiseen.
Rosen [ rü-], Gustaf Fredrik von
(168S-1769), kreivi, sotilas, kenraalikuvernööri.
Oli syntynyt Virossa, seurasi Kaarle XII :ta
hänen sotaretkillään, pelasti kahdesti kuninkaan
hengen. Vapaudenajalla R. kohosi nopeasti
arvoissa ja vaikutuksessa; 1724 hän sai
Ruotsissa aatelisoikeudet, 1731 hänet korotettiin
vapaaherraksi ja 1751 kreiviksi. Innokkaana
hattupuolueen jäsenenä R. pääsi 1739
valtaneu-vostoon, ja kun selkkauksien synnyttyä Venäjän
kanssa päätettiin Suomeen perustaa
kenraalikuvernöörin virka, määrättiin R. helmikuussa
1747 tähän toimeen. Tehtävänä hänellä oli
huolehtia maan puolustuksesta ja elinkeinoelämän
kohottamisesta. Hän jättikin vv:n 1751-52
valtiopäiville näitä seikkoja koskevan esityksen, mutta
tuloksia se ei tuottanut. Vehkeilyjä, joita
luultiin Suomessa harjoitettavan Venäjän hyväksi,
R. koetti ehkäistä vakoilujärjestelmän avulla, ja
iii.iii. vangitutti epäluulosta kirkkoherra
Paccha-leniuksen. Kun kenraalikuvernöörin virka oli
1752 päätetty lakkauttaa, palasi R. Ruotsiin.
Toimi 1757 ylipäällikkönä Pommerin sodassa
mutta ei saavuttanut menestystä ja erosi seur. v.
Hattupuolueen kukistuttua 1765 R:n oli
poistuttava valtaneuvostosta. K. IV. R.
Rosen [röz-], Victor von (1849-1908),
paroni, ven. orientalisti, v:sta 1885 professorina
Pietarin yliopistossa ja Venäjän
muinaistieteelli-sen seuran itämaisen osaston esimies. Julkaisuja :
,,Muinaisarabialainen runous ja sen kritiikki"
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
