Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Ruissalo ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
279
pihdit siten, että sääri voi painua reittä vasten
kuten linkkuveitsi ja molempien yhteensattuvat
pinnat ovat varustetut
terävillä piikeillä. Näillä
pihdeillä r. pyydystää
liikkumattomana
ruohikossa istuessaan oliilen
täviä kärpäsiä y. m.
hyönteisiä. Nimensä r. on
saanut siitä, että se saalista
odottaessaan istuu aivan
kuin ,,rukousasennossa"
eturuumis ylöspäin
kohotettuna eturaajat
painautuneina vastakkain. —
Väri on ruohonvihreä,
pituus n. 50 mm. Paitsi tätä keski- ja
eteläeurooppalaista la jia, elää etelämaissa suuri määrä muita
saman heimon (Mantidæ) lajeja. U. S-s.
Rukous, äänetön tahi äänellinen puhe, jolla
ihminen lähestyy jumaluutta, joko esittäen sille
tarpeensa tahi kiittäen sitä avusta. Loitsusta r.
eroaa siinä, että kun ihminen loitsussa luulee
voivansa voimasanoilla pakottaa jumaluutta, hän
r :ssa tunnustaa jumaluuden ylemmyyden ja
alistuu sen vallan alaiseksi, samalla kuin hän
myöskin kohtelee sitä persoonallisena olentona.
Alemmalla asteella r. saattaa joskus saada
sopimattoman kaupanteon leiman, kun ihminen
jumaluudelle lupaamiensa uhrien ja lahjojen
perusteella luulee voivansa esittää sille vastaavia
vaatimuksia. Toisinaan saattaa r:ssa esiintyä
myöskin imartelua, jossa ylhäiseksi ajateltua tai
vihastunutta jumaluutta tahdotaan taivuttaa
suosiolliseksi. Oltuaan alkuaan pelkkää avuksihuutamista
hädässä esiintyy r:ssa kehittyneemmällä kannalla
kiitos ja vihdoin tavoittelu päästä
elämänyhtey-teen itse jumaluuden kanssa. — R :een liittyy
usein erilaisia ruumiinasentoja. Maahan
heittäytyminen, pään kumartaminen maahan ja
polvistuminen ovat nöyrän kunnioituksen
ilmaisuja. Silmien, pään tai käsivarsien
kohottaminen ylöspäin osoittavat, että apua odotetaan
taivaasta. Roomalaiset peittivät rukoillessa päänsä,
itämaiden dervisit heiluttavat kiihkeästi
ruumistaan. Kristillinen tapa rist;ä kätensä
tarkoittaa ilmaista rukoilijan avuttomuutta: hän ei
itse tee mitään, vaan odottaa jumaluudelta apua.
—- R:n ulkonaisista apuneuvoista on tavallisin
r.-n a u li a, jota katolisissa maissa käytetään r:ten
laskemiseen. Se lienee alkuaan ollut solmunauha,
jonka solmuilla luultiin olevan maagillinen
merkitys ja jota käytetään sekä muhammedilaisten
että buddhalaisten kesken. Tibetin buddhalaisilla
on sitäpaitsi r.-m y 11 y t, jotka ovat joko pieniä,
käsissä pidettäviä, tuulen pyöritettäviä rattaita
tahi isompia, kahvimyllyn kokoisia; niihin ovat
r.-sanat piirretyt. .
Juutalaisuudessa r. kohdistuu
säännöllisesti yksin Jumalaan, Jahveen. Yleensä
pidettiin -Jerusalemin temppeliä ainoana varsinaisena
r.-paikkana; myöhemmin, esim.
maanpakolaisuuden aikana, olivat ainakin kasvot rukoillessa
käännettävät Jerusalemia kohti. R:n esineenä
mainitaan usein maalliset edut, esim. taivaan
kaste, runsaasti jyviä ja viiniä, nisien ja
kohtujen siunaus. Mutta rukoillaanpa myöskin
syntien anteeksiantamusta ja Herran mielisuosiota.
Erityinen r :ten laji on siunaus, joista huomat-
280
tavin on Aaronin siunaus, meillä tunnettu
.,Herran siunauksen" nimellä (4 Moos. 624-26)- Se on
yksinkertaisuutensa ja henkevyytensä takia
saanut tärkeän sijan kristillisessä
jumalanpalveluksessa. Profeetat soimaavat usein kansaa tyhjästä
suun-r :sta, jolloin sydän 011 Jumalasta kaukana,
ja vaativat sensijaan sisäistä sydämen-r :ta.
Tällaista barjoitettiinkin Israelissa paljon, ja siitä
on todistuksena psalttari; useat psalmit ovat
mitä hartaimpia ja kauneimpia r:ia. Mutta kun
maanpakolaisuuden jälkeisenä a;kana
farisealai-nen kaavamaisuuden henki pääsi valtaan,
alkoivat r:tkin kangistua: pidettiin tarkka vaari
määrätyistä r.-ajoista ja pitkien r :ten
uudistamisesta. Tällaista monisanaisuutta ja hokemista
Jeesus vastustaa vuorisaarnassa (Matt. 67,8).
Niinikään hän moittien puhuu farisealaisten
r.-menoista, he kun tekivät
raamatunlausekotelonsa leveiksi ja viittansa tupsut suuriksi.
Vastoin näitä kehoitti Jeesus yksinäisessä
kammiossa rukoilemaan Isää, joka salaisuudessa
näkee, ia opetti tuon yksinkertaisuudessa
verrattoman „Isä meidän"-rukouksen. Tämä r.
esiintyy U:ssa T:ssa kahdessa toisinnossa, joista
Matt. 69-ls on pitempi ja Luuk. II2-4 lyhyempi.
Matt. 9j3 esiintyvä n. s. doksologia (,,sillä sinun
on valtakunta" j. n. e.) on myöhäinen lisä. Itse
Jeesuksen kerrotaan olleen harras rukoilija.
Getsemanessa rukoillessaan hän lausui sanat:
„Isä, älköön tapahtuko, mitä minä tahdon, vaan
mitä sinä tahdot" (Mark. 1436), jotka osoittavat,
kuinka hän hartaimmassakin r:ssa alistui Isän
tahtoon. R. tuli hänelle täten välikappaleeksi
itsensävoittamiseen.
R. on ollut halki aikojen kristillisen
hurskauden tärkein ilmaisumuoto. Suotta sitä ei ole
verrattu hengitykseen, joka todistaa, että elimistö
on elossa. R :n lakkaaminen 011 hengellisen
kuoleman merkki. Mutta r:n ei aina tarvitse
pukeutua sanoihin : se voi syventyä äänettömäksi
hartaudeksi tahi kohota sanattomaksi palvonrseksi.
jolloin ihminen kumartaa Iankaikkista hengessä
ja totuudessa (Joh. 424). Tällaiselle rukoilijalle
ei ole pääasiana ulkonaisten etujen
saavuttaminen, vaan Jumalan läheisyyden ja voiman
tunteminen. E. K-a.
Rukoushuone, jumalanpalveluksessa käytetty,
seurakunnan, yhdistyksen tai yksityisen
omistama kokoushuone. Kirkkolaissa on säädetty,
että tarkoitukseensa vihityssä r:ssa 011 lupa
tuomiokapitulin suostumuksella jakaa Herran
ehtoollista (Kirkkolaki 59 §). E. K-a.
Rukoushuoneseurakunta, jonkun
seurakunnan laitaosista muodostunut yhteisö, jolla on
oma rukoushuone jumalanpalveluksia varten.
R:n muodostamiseen tarvitaan hallituksen
suostumus. E. K-a.
Rukouskirja, kirja, joka sisältää rukouksia
joko yksityisen tai seurakunnan hartaudeksi.
Evankelisen kirkon varsinainen r. on virsikirja.
N. s. evankeliumikirjaan on myöskin liitetty
rukouskokoelma, jota nimitetään r :ksi. vrt.
Hartauskirjallisuus. E. K-a.
Rukouskulkue, katolinen tapa määräaikoina
toimeenpanna uskonnollisia kulkueita. Ne olivat
jo käytännössä esikristillisessä Roomassa, josta
kirkko ne omisti. Vuosittain niitä vietettiin tav.
kaksi: edellinen, 11. s. litania major 25 p. huhtik..
jälkimäinen, litania minor viikolla ennen hela-
Rukous—Rukouskulkue
Rukoilijasir.kka.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
