- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 8. Ribot-Stambul /
289-290

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Runeberg, 2. Johan Ludvig

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

•287

Runeberg

290

neil kokoelman „Runoja" („Dikter" III, 1843).
Myöhemmin kaunis runosikermä ,,Pieni kohtalo"
(,,Ett litet öde", 1S46), jossa Kantelettaren
runouden merkit tuntuvat sulautuneina hienoksi
persoonalliseksi taiteeksi. Mutta myöskin
suurempia eepillisiä aiheita kypsyi R:n mielessä
1840-luvulla. Varhaisimmin niistä valmistui
„Joulu-ilta" (,,Julqvällen", 1841), talvinen
her-raskartanokuvaus, jossa sota-aihe muodostaa
vakavan taustan ja antaa tunnelmalle varsinkin
lopussa laajan isänmaallisen kantavuuden. Tämän
runoelman kiinteämpi rakenne ja tiiviimpi
sanonta osoittaa kehitystä verrattuna Ii:n
edellisiin kuusimittarunoelmiin. Sam. v. ilmestynyt
„Nadeschda" on väritykseltään romanttisempi ja
runomuotonsa puolesta vaihtelevampi kuin R:n
aiemmat eepilliset tuotteet. Sen kuvaus, joka
koskettelee Venäjän eri yhteiskuntapiirejä,
kehittää nähtäväksemme halvan orjatytön sydämessä
piilevän inhimillisen jalouden, jättäen
luonnepiir-relmät hieman häilyvään ylimalkaisuuteen.
Kor-keimmilleen kohoaa R:n eepillinen runovoima
,,Kuningas Fjalarissa" („Kung Fjalar", 1844).
Se on puolittain muinaisskandinaaviseen,
puolittain gaelilaiseen ympäristöön sijoitettu tarina
ihmishengen uhmasta jumalia vastaan, sen
alistumisesta korkeampien voimien johtoon ja
ristiriitojen lopullisesta sovituksesta. R:n
maailmankatsomuksen antiikkiin kallistuminen tulee siinä
näkyviin, samalla kuin tämä runoelma toiselta
puolen osoittaa Ossianin lauluista tulleita
voimakkaita vaikutuksia. Väkevä ja samalla hillitty
sanonta, tyylitellyillä runokeinoilla saavutettu
yksityisten kohtausten valtava suuruus,
kielenkäytön ilmelrkkyys ja vapaus antaa tälle teokselle
erikoisen taiteellisen sijan R:n tuotannossa. —
Kansallisrunoilijan merkityksen R. on kuitenkin
lähinnä ansainnut syvän isänmaallisen hengen
kannattamilla ,,Vänrikki Stoolin tarinoillaan"
(„Fänrik Ståls sägner", I 1848, II 1860).
Kohottamalla aatteelliseen kirkkauteen ja runolliseen
tehokkuuteen niitä muistoja, joita oli kuullut tai
lukenut (esim. Montgomeryn sotahistoriasta)
Suomen viime sodasta, R. loi kansallisen
merkkiteoksen, joka on mahtavammin kuin yksikään
muu tässä maassa Kalevalan jälkeen ilmestynyt
runotuote kohottanut mieliä ja herättänyt
valoisaa luottamusta tulevaisuuteen. Samalla nuo
kertomukset nimellisistä ja nimettömistä
sankareista, joiden muotokuviin — niinkuin tutkimus
on todistanut — on osunut yksinäisiä piirteitä
Fraiizénin, Tegnérin. Homeroksen y. m. runoudesta
jopa Cæsarin „Gallialaissodastakin", ovat
ihastuttavia taideteoksia. Eepillinen ja lyyrillinen
aines, realismi ja idealismi on sulanut niissä
yhteen. Miltei veistoksellisen ehyt muoto säteilee
lämpöä. Miten laajaa ja rikasta asteikkoa R:n
mielikuvitus parhaimpina hetkinään hallitsi,
siitä ovat näytteinä esim. semmoiset kappaleet
kuin ,,Pilven veikko", „Sandels", „Munter",
,,Döbeln Juuttaalla" ja ,,Heinäkuun viides päivä",
jotka osoittavat hänen runovoimansa ulotteluja
eri suuntiin. Kaikissa niissä on eri puolilta
tulkittu samaa isänmaanrakkautta, joka on
kokoelman alkuun asetetusta „Maamme"-laulusta (v:lta
1848) tehnyt meidän kansallislaulumme. —
1850-luvulla R. otti osaa virsikirjakomitean työhön ja
julkaisi (1857) ruots. virsikirjan ehdotuksen,
johon hän oli sepittänyt n. 60 uutta virttä. Hän
10. VIII. Painettu 15.

sai sen johdosta vastaanottaa kansallislahjan
(n. 72,000 mk.) tunnustukseksi
runoilijatoiminnas-taan. Taloudellisesti turvattuna hän saattoi
silloin jättää lehtorinvirkansa ja antautua
vapaammin runoiluun. Hänen viimeiset tuotteensa ovat
draamoja. Pienenä välityönä syntyi 1862,
osittain Heibergin mallin mukaan, „En voi"
(,,Kan ej") niminen, raskaanlainen huvinäytelmä.
V. 1863 valmistui antiikkisaiheinen „Salamiin
kuninkaat" (,,Kungarne på Salamis"), johon on
vaikuttanut toiselta puolen kreik. tragedia
(lähinnä Sophokles), toiselta taas Shakespeare. Se on
korkeatyylinen aaterunoelma, joka samoinkuin
„Kuningas Fjalar" ylistää jumalien suuruutta ja
itsekkäiden ihmispyyteiden turhuutta.
Lakipoh-jaisen oikeuden merkitystä ihmiselämän ja
yhteiskunnan perustuksena se tehostaa
muinaisai-kuisin kuvin tiiviisti rakennetuissa säkeissään.
— Ivoilta tämän teoksen ilmestymisen jälkeen
tapasi R:ia metsästysmatkalla halvaus, joka murti
hänen terveytensä. Kolmetoista vuotta kestäneen
sairauden jälkeen saapui kuolema hänelle
pelastajaksi 6 p. toukok. 1877.

R. oli realismin ensimäisiä tienraivaajia
pohjoismaiden kirjallisuudessa. Hänessä yhtyvät
antiikkiset, romanttiset ja realistiset ainekset
sopusointuisaksi kokonaisuudeksi. Antiikista on
peräisin hänen plastillisesti luova muototaitonsa,
romantiikasta hänen runoutensa värielo ja
realismista sen vankka todellisuudentuntu. Suurin,
yksinkertaisin piirtein hän kuvailee elämän
ilmiöitä, kiintyen varsinkin niiden jakamattomiin
perusjuonteisiin ja tehostaen erityisesti niiden
eetillistä merkitystä. Hän on tuonut runouden
piiriin Suomen kansan jalona, vakaana ja ehyenä.
Elämä esiintyy hänelle näet pääasiassa
valoisalta puolelta, kirkastuneena synteettisenä
näkynä, jossa paha häipyy olemattomiin ja aate
toteutuu voitollisena. Siveellisen kunnon ja
isänmaallisen yhteishengen väkevänä
runoilijatulk-kina hänen merkityksensä Suomen
sivistyselämässä on arvaamattoman suuri, samaten kuin
hän taiteilijana on jättänyt pysyviä merkkejä
henkensä harvinaisesta voimasta.

R:n teosten suomentamiseen ovat viime vuosis.
puolimaista alkaen ottaneet osaa meidän parhaat
runoilijavoimamme, Oksanen, Suonio, Tuokko,
Jännes, Cajander j. n. e., ja ne voidaan katsoa
pysyväisesti liitetyiksi suomenkieliseen
kirjallisuuteen sen täydellisen käännöksen kautta, jonka
suorittivat yhdessä O. Manninen. Eino Leino, P.
Cajander, Arvi Jännes, Alpo Noponen ja Juhani
Aho ja joka ilmestyi 1902-09. Muillekin kielille
(esim. tanskan, saksan, englannin, ranskan ja
venäjän) on R:n tuotteita käännetty, ja hänen
nimensä on tullut siten tunnetuksi laajemmalti
maailmassa kuin muiden suomalaisten
runoili-jain.

[Runsaasta R.-kirjallisuudesta mainittakoon
seur. teokset: J. E. Strömborg, „Biografiska
an-teckningar om J. L. R." MV (1880-98); L.
Dietrichson, „J. L. R." (1864); C. G. Estlander, „R:s
skaldskap" (1902), sama. ..R:s estetiska åsigter"
(1886); Vai fr id Vasenius, ,.R. Suomen kansan
runoilijana" (1903); Otto Sylwan, „J. L. R." (1903) ;
Helien Lindgren, „J. L. R." (1904); Werner
Sö-deihjelm, „J. L. R., lians lif och diktning" I II
(1904-06), sama suomeksi (1904-08); „J. L. R :s
hundraårsminne, festskrift 5 febr. 1904"; Eliel

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Sat Dec 21 13:46:04 2019 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/8/0163.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free