- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 8. Ribot-Stambul /
301-302

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Ruoka-ajat ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

301 Ruoka-ajat-

Ruoka-ajat ovat kehityksen mukaan
sivistyskansoilla vaihdelleet. Yleensä pääateria on
sovitettu tähtit. keskipäivään t. iltaan varsinaisen
päivätyön loppuun. Kreikkalaisten ensimäinen
aamiainen (akratisma) oli varhain aamulla;
yleensä sen muodosti viiniin kastettu leipä;
toinen aamiainen (ariston), johon kuului kylmiä ja
lämpimiä ruokalajeja, syötiin klo 10-12 välillä
e. p. p.; pääateria (deipnon 1. dorpon) klo 4 j. p. p.
tai myöhemmin; rahvas sai yleensä tulla toimeen
ruisjauhopuurolla. Leipä edellytti jo parempaa
taloudellista asemaa. Viini — jumalanmaljaa
lukuunottamatta — oli aterioiden yhteydessä
vedellä miedonnettua ja juotiin aterian jälkeen,
jolloin juominki (symposion, ks. t.) alkoi; se voi
kestää hyvinkin myöhään. Roomalaisilla oli myös
3 ateriaa: jentaculum (klo 5:n t. 6:n tienoissa
aamulla), johon varakkaammilla kuului leipää,
kuivattuja hedelmiä, munia, oliiveja, juustoa;
prandium (n. klo 12) : lihaa, kalaa, äyriäisiä
y. m.; cæna (klo 3-4), joka oli kolmiosainen;
ensi osan (gustatio) tuli ärsyttää ruokahalua,
toiseen (cena) kuului varojen mukaan 1-6, jopa 7
ruokalajia, enimmäkseen lihaa; kun oli uhrattu
lareille (ks. t.), seurasi jälkiruoka (secundæ
mensæ). Symposion oli roomalaisilla nimeltään
commissatio. Rahvas söi pääasiallisesti
spelttipuu-roa (puis). Tasavallan lopulla ja keisarivallan
aikana syöminkien ja juominkien ylellisyys
äärettömästi yltyi. — Germaanilaisten kansojen
pääateria oli vanhastaan illalla. Bysanttilaisella
ajalla samoinkuin keskiajan lopulla ja uuden ajan
alussa herkuttelu varakkaiden ja ruhtinaallisten
henkilöiden kesken saavutti ennen
aavistamattoman ylellisyyden. — Saks. porvari söi 3 ateriaa:
aamiaisen klo 4-6 :n tienoissa aamulla,
päivällisen klo 10-11 e. p. p. ja illallisen klo 3-6 j. p. p.
Ranskassa, jonka keittiö ja pöytätavat
vähitellen tulivat määrääviksi, 1300-luvulla päivällinen
syötiin n. klo 10 e. p. p., mikä aika sittemmin
siirtyi eteenpäin, niin että 1700-luvulla
päivällinen syötiin klo 1. Nykyään Pariisissa ja
muiden suurkaupunkien ylimmissä piireissä lunch
(toinen aamiainen) syödään klo 1 :n tienoissa t.
jonkun verran myöhemmin, kun taas kevyt
ensimäinen aamiainen (= meidän aamukahvi t. -tee)
syödään tav. heti ylösnoustua, ja päivällinen (le
diner) on siirretty klo 7-1/2 9 illalla. Varsinainen
illallinen (le souper) tulee kysymykseen vain
erikoisissa tilaisuuksissa. Englanti on yhä edelleen
lukuisien ateriain ja raskaiden ruokalajien maa.
Varakkaiden kesken ensimäiseen aamiaiseen
(klo 7-9 välillä aamulla) kuuluu paitsi kahvia
t. teetä silavaa (bacon), kinkkua, kylmää paistia
sekä voita ja paahdettua leipää (toast).
Toiseksi aamiaiseksi (luncbeon) vaaditaan ainakin
2 ruokalajia, jos se syödään ennen klo 2 e. p. p.,
syödään joskus vielä n. s. tiffin: kylmää lihaa
ja perunoita sekä teetä t. kahvia. Sitten seuraa
n. klo 5 j. p. p. f ive o’clock tea, johon kuuluu
teetä, voileipiä ja leivoksia (tämä tapa on
levinnyt kaikkialle sivistyneeseen maailmaan).
Päivällinen (dinner) on klo 6 t. myöhemmin. Iltaa
myöhempään vietettäessä lopetetaan päivä vielä
kevyellä aterialla. Maaseudulla syödään
kuitenkin usein aikainen päivällinen (early dinner)
klo 1-2 j. p. p.; tällöin syödään illallinen (supper)
klo 7:n tienoissa. R. ovat tietenkin vaihtelevia
eri yhteiskuntaluokissa.

Ruokaruotsi 302

Ruokahalu ks. Ruuansulatus.

Ruokakunta, kamer. Muutamat verot on maa
seudulla vanhastaan suoritettu kultakin itsenäi
seltä taloudelta, jota tällaisena veroperusteena
sanotaan r:ksi (matlag) tai savuksi (rök).
Vanhimmissa laeissa tavataan siitä nimitys „egen
disk och duk". Siten esim. Kristofferin maanlain
(Rakennuskaaren 21 : 4) mukaan tuli
sudenver-kon pitämiseen ja petoeläinten ajoon ottaa osaa
kaikkien niiden, niinhyvin vapaamiesten ja
talonpoikain kuin lampuotien ja loisten, joilla
oli lehmä ja sika sekä oma ruuanpito („alla the
koo och soo hafwa och sin enkannelikin disk och
duk"), s. o. jokaisen maanviljelijän, jolla oli oma
talous. 1734 v:n lain mukaan tuli kihlakunnan
jahtiin lähteä miehen kustakin „ruokakunnasta"
(Rakennuskaaren 23: 3) samoin metsävalkean
sammuttamiseen (Rakennuskaaren 15:4).
Ruokakunnittain oli myös suoritettava päivätöitä
kirkon, pitäjäntuvan ja vaivaistalon rakentamiseen
(Rakennuskaaren 26:1). — Jo vanhastaan oli
Suomessa jokainen talonpoika suorittanut 4
kappaa jyviä tuomarin ja lautakunnan ylläpitoon
käräjillä. 1600-luvun lopulla annetut määräykset
osoittavat, että talonpojalla ei tässä tarkoitettu
ainoastaan talonomistajia, vaan myös torppareita
ja loisia 1. yleensä kaikkia, joilla oli oma talous
maalla ja jotka siis muodostivat oman
ruokakunnan eivätkä olleet erityisillä perusteilla siitä
vapautetut. — Vielä nykyäänkin suoritetaan
käräjäjyviä ruokakunnittain (Keis. as. 25 p:ltä
tammik. 1886). Samoin jos metsävalkea syttyy
ja arpakapula pannaan liikkeelle
sammutusmie-histön kokoamiseksi, tulee yhden kykenevän
miehen kustakin ruokakunnasta lähteä palopaikalle
(1886 v :n metsälain 30 §). K. H-a.

Ruokalista, luettelo ravintolassa tai muussa
ruokapaikassa saatavista ruokalajeista ja niiden
hinnoista.

Ruokalisä (ruots. matskott), keskiaikainen
kirkollinen vero, jonka piispaRagvaldin (1258-66)
kerrotaan panneen Suomessa toimeen. Se
suoritettiin kirkkoherroille elatuksen avuksi
(Ruotsissa myös piispoille), maan eri osissa eri tavalla.
N. s. ruotsalaisen „oikeuden" mukaan se
maksettiin voissa, sisämaassa viljassa ja näyttää
olevan sama vero, jota Savossa sanottiin
,,leipä-vakkain" nimellä. Pohjanmaalla (Kemissä) se
suoritettiin osittain turkiksissa tai kuivatuissa
kaloissa, heinissä, voissa j. n. e. [H. G. Porthan.
.,Cliron. Episc. Finl.", J. Tengström, ,,Afhandling
om presterliga tjenstgörningen i Åbo erkestift",
A. G. Fontell, ,,Om Svenska och Finska rätten".
V. Voionmaa, ,,Suom. keskiajan tutkimuksia".]

K. G.

Ruokamulta, peltomaan päällimäinen,
kuohkea kerros, jossa maanmuokkausaseet
enimmäkseen työskentelevät ja johon kasvien juuret
etupäässä leviävät, ks. H u m u s. J. F. S.

Ruokaruotsi („rokarotz", ,.r’okarossi" y. m.),
uuden ajan alussa useissa Suomen maakunnissa
mainittu keskiaikainen verotustapa, jolla
tarkoitetaan huovien ja heidän ratsujensa kestitystä
pitäjissä nimismiesten luona. Näillä matkoilla
kannettiin samalla verorästejä ja sakkoja. V. 1530
Kustaa Vaasa Hämeessä ,.peruutti
Hämeenlinnassa hänen armonsa omalle väelle ja
jalkamie-hille sen ruokaruotsikestityksen, minkä
tuomarit siellä jonkun aikaa ovat nauttineet". R:ksi

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Sat Dec 21 13:46:04 2019 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/8/0169.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free