- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 8. Ribot-Stambul /
313-314

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Ruostesorsa ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

313

Ruostesorsa—Ruotsalainen

314

kesäitiöryhmiä. Sieni talvehtii sieni rihmojensa
avulla heinäkasvien nuoremmissa, talven yli
säilyvissä lehdissä. — Ruusu ruoste
(Pliragmi-dium subcorticium) on erittäin tavallinen sekä
viljellyillä että villeillä ruusulajeilla. Keltaiset
helmi- ja kesäitiöryhmät peittävät usein melkein
kauttaaltaan lehtien alapinnan ; myöhemmin
syntyvät lehtien alapinnalle talvi-itiöt, jotka
muodostavat jo paljain silmin erotettavissa olevia
mustia nuijamaisia jonoja. Katajanruoste
( Gymnosporangium jnniperinum) kehittää
pikku-kuromiaan pihlajan lehtien yläpinnalla melkein
verenkarvaisissa laikuissa ja sarventapaisia
helmi-itiökoppiaan samojen laikkujen alapinnalla
(kuvaliite Kasvitauteja I, kuva 16).
Sienen talvi-itiöt kehittyvät katajapensaan oksilla,
joilla ne kesäkuun alkupäivinä sateiden jälkeen
esiintyvät keltaisenpunaisina suurina
hyytelö-möhkäleinä (märänvoi). G. tremelloides elää
katajapensaassa ja omenapuiden lehdillä. —
Tervasrosojen aiheuttajina ovat
Cronartium-lajit erittäin vahingolliset. Cr. Peridermii-Pini
hävittää kaikkialla kankaillamme mäntyjä.
Helmi-itiökopat esiintyvät kesäkuun alkupuolella
männyn oksilla ja rungolla jopa cm:nkin laajuisina
rakkoina, jotka ovat täynnänsä
keltaisenpunerta-vaa itiöpölyä (ks. Kasvitaudit, kuvaliite
Kasvitauteja II, kuva 5). Sienirihmat,
jotka kuoresta tunkeutuvat itse puuhunkin,
puhkaisevat lopuksi pihkakäytävät, jolloin pihkaa
alkaa tihkua esille. Näin syntynyt
tervasroso tulee myöhemmin etupäässä pienistä
tummista, homemaisista sienistä johtuvan mustan
värinsä takia hyvin silmäänpistäväksi. Taistelu
sienen ja männyn välillä voi jatkua
vuosikymmeniäkin. Kun tervasroso lopuksi on kehittynyt
yltympäri oksan tahi rungon, kuolevat kaikki
sen yläpuolella olevat osat. Kesä- ja talvi-itiöt
kehittyvät kuusio (Pedicularis)-lajeilla. Sienen
leviämistä rajoittaa onneksi eräs pieni,
sini-punaisenvärinen homesieni, Tuberculina maxima
(ks. Homesienet). — Cr. ribicola aiheuttaa
tervasrosoja sembramäntyyn; sen kesä- ja
talvi-itiöt, jotka viimemainitut esiintyvät pienissä
karvantapaisissa pylväissä, kehittyvät
viinimarjapensaiden lehtien alapuolella (kuvaliite
Kasvitauteja I, kuva 15). — Coleosporium-\a)it
muodostavat pussimaiset helmi-itiökoppansa
alkukesästä männyn neulasille (kuvaliite
Kasvitauteja I, kuva 14). Erittäin tavallinen meillä
on C. Melampyri, jonka kesä- ja talvi-itiöt
kehittyvät m a i t i k k a (Melampyrumj-lajien
lehtien alapinnalla. Suvun muut edustajat elävät
meillä Sonchus-, Tussilago-, Campanula-, Sevecio-,
Euplirasia-, Rhinanthus- y. m. lajeilla. — Suvusta
Chrysomyxa on Chr. Ledi tärkein (kuvaliite
Kasvitauteja I, kuvat 11-13). Sen
helmi-itiökopat kehittyvät kesän loppupuolella pieninä
risasuisina pusseina kuusen neulasilla. Toisinaan
sieni talvehtii kuusen silmuissa ja turmelee
silloin kesän alkupuolella silmusta kehittyvän
kasvaimen, muodostaen siitä n. s. ,,teerenleivän"
(kuvaliite Kasvitauteja I, kuva 12), joka
on syötävä. Kesä- ja talvi-itiöt kehittyvät
suopursulla (Ledurn). Edelliset ovat pieniä, keltaisia,
pisteen tapaisia; jälkimäiset peittävät suopursun
silmuista juuri puhjenneiden lehtien alapinnan
keltaisenpunaisena kerroksena. Tämä sieni on
kuusimetsiemme pahimpia vitsauksia. Erittäinkin

Pohjois-Suomessa sen ahdistamat kuusikot
paistavat toisinaan vallan kellertävinä. — Cr. Pirolrs
kehittää keltaisen helmi-itiöpölynsä kuusen
kävyissä, kesä- ja talvi-itiönsä talvikki
(Pirola)-lajien lehtien alapinnalla. — Pucciniastrum Padi
elää helmi-itiöasteellaan kuusen kävyissä,
kesä-ja talvi-itiöasteissaan tuomen lehdissä. — Me
lampsora betulina, koivunruoste, on
erittäin tavallinen koivun lehtien alapinnalla
(pieniä keltaisia kesäitiöryhmiä). M. Tremulce, joka
käsittää muutamia läheisiä biologisia lajeja,
elää kesä- ja talvi-itiöasteissaan haavan lehdissä;
helmi-itiöaste tavataan esim. lehtikuusen
neulasilla, männyn nuorilla vuosikasvaimilla t-
Cory-dallis- ja Chelidoninm-\a.)e\Wa.. M. Salicirui,
pajuruoste, käsittää joukon läheisiä lajeja;
yleinen ja runsas kaikilla pajulajeillamme
kautta maan. [P. & H. Sydow, „Monographia
Uredinearum" (v:sta 1900), H. Klebahn, ,,Die
wirtswechselnden Rostpilze" (1904), J. I. Liro,
„Finlands Rostsvampar" (1908).] J. I. h.

Ruostesorsa (Tadorna casarca) on ristisorsan
sukulainen, Kaakkois-Euroopassa, Länsi-
jaKeski-Aasiassa ja Etelä-Siperiassa Japaniin asti pesivä
lintu. Suomessa huomattu kolmasti. R. on
ruskeanpunainen, pää kellanliarmaa, musta
kaula-sepeli, siipipeili vihreä. Naaras on vaaleampi
kuin koiras ja ilman kaulasepeliä. Pituus
55-61 cm. E. W. S.

Ruostuminen ks. Ruoste.

Ruotsalainen, Paavo (1777-1852),
talonpoika, Suomen heränneisyyden etevin
maallikkojohtaja. R. syntyi
Iisalmella (nyk. Lapinlahden
alueella) 19 p. kesäk. 1777.
Ollen vilkas, teräväpäinen
ja syvällinen ja ahkerasti
lukien Raamattua, hän jo
nuoresta mietiskeli
uskonnollisia asioita ja liittyi
Iisalmella
muodostuneeseen heränneiden
piiriin (ks. H e r ä n n e
i-syys 2). Kaksi
käyntiä seppä Jaakko
Högmanin luona Jyväskylässä
1799 ja 1801 auttoi häntä
sisäiseen selvyyteen, ja
v:n 1809 paikkeilta hän
alkoi kohota Polijois-Savon
heränneiden johtajaksi. Mentyään naimisiin 1800
hän asui 15 v. hallanaralla Huhta-ahon tilalla (nyk.
Nilsiässä), kypsyen „petäjävapriikin koulussa"
yhä syvällisempään ja omintakeisempaan
hengellisten asiain käsitykseen. Sittemmin hän asui
Nilsiässä Syvärinjärven Aholansaaressa (1817-20),
Tahkomäellä (1820-30) ja loppuelämänsä (toisissa
naimisissa v:sta 1833) taas Aholansaaressa.
Kun Polijois-Savon herätys v:n 1816 jälkeen
laajeni Karjalan puolelle, kutsuttiin TL heränneiden
neuvojaksi, ja siten alkoivat hänen pitkät
matkansa, jotka saattoivat hänet kosketuksiin
herätyksen muiden pappis- ja maallikkojohtajien
kanssa, yhä laajentaen hänen vaikutusalaansa ja
kohottaen hänen arvoansa. Yhtyminen H.
Renqvistin (ks. t.) kanssa Liperissä 1822 johti
hajaannukseen; R. ei hyväksynyt Renqvistin
vaatimia polvirukouksia ja muita ulkonaisia
hurs-kaudenharjoituksia, vaan pani pääpainon sisälli-

Paavo Ruotsalainen.

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Sat Dec 21 13:46:04 2019 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/8/0175.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free