- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 8. Ribot-Stambul /
355-356

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Ruotsin kieli ja kirjallisuus

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

353

Ruotsila—Ruotsin kieli

ja kirjallisuus

355

katiivin mon. ’2:nen pers. päättyy muin.-ruotsissa
in-päätteeseen, mutta on muin.-tanskassa sulanut
yhteen 3:nnen pers. kanssa, esim. vitin: vitæ tai
vita (te tiedätte) ; 3) muin.-tanskassa kehittyvät
vokaalia seuraavat k, t, p <7=ksi, d:ksi, b :ksi,
esim. muin.-tanskan agce: muin.-ruotsin aka
(ajaa), muin.-tanskan løbce: muin.-ruotsin löpa,
muin.-tanskan cedce: muin.-ruotsin äta. — Samoin
kuin muiden skand. kielten kehityksessä voidaan
ruotsin kielessä erottaa kaksi kehitysjaksoa:
muinaisruotsi ja nykyisruotsi.
Muinaisruotsin alue käsitti nyk. Ruotsin (paitsi
Lappia ja osia Norlannista, muin.-tanskan
alueeseen kuuluvaa Etelä-Ruotsia ja muin.-norjaa
puhuvia Länsi-Ruotsin osia), rannikko- ja saa
ristoseutuja Suomessa, Virossa ja Liivinmaassa
sekä eräänä aikana muutamia pieniä osia
Sisä-Venäjällä. Tämän kielimuodon kehityksessä
huomataan kolme jaksoa: 1)
riimukirjoitusten ruotsi (n. 825-1225), 2) k 1 a s s i 11
i-n e n m u i n.-r u o t s i (n. 1225-1375) ja 3) n u
o-r e m p i m u i n.-r uotsi 1. keskiruotsi
(n. 1375-1525). Muinaisruotsin tuntemisen
tärkeimpiä lähteitä ovat riimukirjoitukset ja
latinalaisilla kirjaimilla kirjoitetut käsikirjoitukset.
Edellisiä, joiden luku nousee lähes 2,000 :een,
tavataan melkein kaikkialla Ruotsissa, mutta
varsinkin Uplandissa (melkein toinen puoli),
Söder-manlandissa, Itägöötanmaalla ja Gotlannissa.
Sisällykseensä nähden nämä tavallisesti kiveen
piirretyt kirjoitukset ovat useimmiten hauta- tai
muistokirjoituksia. Useimmat riimupiirrokset
ovat nimettömiä, mutta eräiden piirtäjäin nimet
sentään tiedetään. Näistä tunnetuimmat ovat
Ubir, Bali ja Asmundr Karasun. Lukuisimmat
piirrokset ovat 1000- ja 1100-luvuilta, aniharvat
pakanuudenaikaisia. Tärkein kaikista on koko
germaanilaisen maailman pisin riimupiirros,
R ö k i n kiven n. 150 sanaa käsittävä kirjoitus,
joka sisältää ruotsalaisen sankarisadun katkelmia
(osaksi runomitallisia). — Varsinainen
muin.-ruots. kirjallisuus on muin.-norjalaista rikkaampi,
mutta paljoa köyhempi kuin muin.-islantilainen.
Se on molempia nuorempi. Vanhin käsikirjoitus
(„Aldre Västgötalagen") on 1200-luvun
loppupuolelta. Vähän nuorempi on „Upplandslagen".
Muista tärkeistä käsikirjoituksista mainittakoon
,,Södermannalagen" (n. 1330), ,,Codex Bureanus"
(vähän 1350 :n jälkeen), ,,Codex Bildstenianus"
(vv. 1420 ja 1450 välillä) ja suuri „Codex
Oxen-stiernianus" (v:lta 1385). Kolme viimemainittua
sisältää pääasiallisesti legendoja. —
Muin.-ruotsi n vanhimman kehitysjakson kielimuoto on
luonteeltaan yhtä vanhaa kuin muin.-noria ja
muin.-islanti, mutta klassillisen muin.-ruotsin aikana on
kieli jo suuresti muuttunut. Näistä muutoksista
mainittakoon seuraavat, joista muutamat
ainakin osittain ovat tapahtuneet jo edellisen
kehityskauden aikana: vanhat diftongit ovat supistuneet
(esim. lietä, isl. heitä, ögha, isl. auga, dröma,
isl. droyma) ; pitkä e kehittyy ce:ksi (esiin, knæ,
isl. kné); ia muuttuu ice:ksi (esim. hicerta, isl.
hjarta); iu on r:n ja konsonantin -|-Z:n jälkeen
kehittynyt i/:ksi (esim. ryka, isl. rjuka, flygha,
isl. fljtiga). Taivutus jonkun verran
yksinkertaistuu. mutta kieli pysyy vielä verrattain
muoto-rikkaana. Verbeissä on yksikön kolme persoonaa
sulanut yhteen (esim. prees. kallar, imperf.
kal-lape) paitsi vahvojen verbien imperfektissä (esim.

1, 3 gaf, 2 gaft), monikon 2 pers. saa päätteen
-in (esim. f arin, isl. fared), passiivi -s (esim.
Jcallas, isl. kallask). Sanavarasto on vielä
pääasiassa puhtaasti ruotsalaista. Lainasanoja on
kuitenkin jossakin määrin, varsinkin kirkollisella
alalla, saatu latinan ja kreikan kielistä (esim. kor.i
= risti, bref = kirje, skoli = koulu, præster = pappi).
— 1300-luvun keskipaikkeilla kieli muuttaa
melkoisesti luonnetta. Keskiruotsin kehitysjakso on
taitteenaika, joka valmistaa kielen kehitystä
muin.-ruotsista nyky is-ruotsiin.
Äänteenmuutoksista ovat erittäinkin seuraavat huomattavat:
pitkä a muuttuu (?:ksi (esim. låta <^lata, väld. <
väld, vårda < vardha) ; io muuttuu iö :ksi (esim.
siö < sio: io säilyy kuitenkin rdh:n ja rt:n
edellä, esim. fiordhcr, hiorter) ; g ja k (sk)
kehittyvät ,,pehmeitten" vokaalien edessä dy’:ksi ja
f;’:ksi {stj:ksi) ; lyhyet vokaalit pitenevät (vähän
myöhemmin) lyhyen konsonantin edellä, ensin
suljetussa tavussa (esiin, gaf), mutta sitten
myöskin avonaisessa tavussa (esim. häva). Vielä
tuntuvammat ovat taivutuksessa ja sanavarastossa
tapahtuneet muutokset. Nominien taivutus
osoittaa häilyväisyyttä, taipumusta
yksinkertaistumaan; verbeissä muodostuu uusi taivutusryhmä,
jossa ei ole infinitiivinpäätettä. mutta
kaksinkertainen preterituminpääte (esim. bo, bodde,
bott < boa, popc, bot). Sanavarasto osoittaa niin
tuntuvaa vierasten kielten vaikutusta, ettei
mikään ruotsin kielen kehitysjakso ole siihen
verrattava. Kieleen tulvailemalla tulvii
alasaksalaisia lainasanoja, varsinkin käsitöiden, kaupan
ja telulasliikkeen alalta. Näihin kuuluvat esim.
lukuisat crfl-päätteiset verbit, eri-, inna-,
het-päätteiset ja prefiksillä öe-alkavat substantiivit
(esim. hantera, röveri, färstinna, fromliet, betala)
sekä useat muut (esim. klen, smaka, slott, brpka,
tvist, stövcl, arbet a, frokoster). Ajanjakson
loppupuolella on valtiollisista syistä tuntuva tansk.
vaikutus huomattavissa. — Jo 1500-luvun
alkupuoliskolla kieli eroaa sen ajan tärkeimmistä
kirjallisista muistomerkeistä päättäen siksi
tuntuvasti muin.-ruotsista, että sitä voidaan pitää n
y-kyisruotsina. Tämän kielimuodon
kehityksessä voidaan erottaa kaksi kehitysjaksoa:
vanhempi (1526-1732) ja nuorempi (v :sta
1732). Rajan muodostaa D a 1 i n in aikakauskirja
Argus (ks. alempana). Sama kehitys
runsasmuotoisesta synteettisestä muinaiskielestä
kevyempään analyyttiseen nykyiskieleen kuin muissa
Skandinaavian maissa tapahtuu Ruotsissakin
uskonpuhdistuksen aikana. Taivutus, sekä
nominein että verbein, käy paljoa
yksinkertaisemmaksi: substantiivein nom., dat. ja akk.
sulautuvat yhteen, kaikki genitiivit. saavat s-päätteen.
vokaaliin päättyvät neutrit, joilla ei ennen ole
ollut monikonpäätettä, saavat monikossa
päätteen -n tai -er (esim. rike-n, bageri-er) ;
adjektiivi ei enää taivu sijoissa; verbeillä mon. 1 :nen
pers. saa saman muodon kuin 3 :s pers. (esim. vi
faro,, foro < farom, forom); pronomini I (te) saa
rinnakkaismuodon Ni. Äänneopin alalta
mainittakoon, että sj ja stj (sekä alkuperäinen että
s/c:sta kehittynyt äänneyhtymä; ks. ylempänä)
sulautuvat samaksi äänteeksi (esim. själ, skäl
ja stjäl); samoin käy hj:n ja (sekä
alkuperäisen että <7:stä kehittyneen) dj:n (esim. hjord,
gjord, jord ja Ruotsin ruotsissa djur).
Näihin vanhemman nyk.-ruotsin äänteenmuutoksiin

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Sat Dec 21 13:46:04 2019 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/8/0200.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free