- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 8. Ribot-Stambul /
361-362

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Ruotsin kieli ja kirjallisuus

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

353

Ruotsila—Ruotsin kieli

ja kirjallisuus

362

kuin kellään seuraavan aikakauden runoilijalla,
mutta josta ei epäsäänaöllisten elintapojensa
vuoksi tullut uranaukaisijaa. —
Kolmikymmenvuotisen sodan kautta Ruotsi joutui
vilkkaampaan vuorovaikutukseen euroopp. kulttuurin
kanssa; renesanssin aatteet tulvivat nyt yli ennen
vartioitujen rajojen. Teologinen
maailmankatsomus väistyi maallisemman käsityksen tieltä.
Papit eivät enää yksin edustaneet korkeampaa
sivistystä, tiedettä ja kirjallisuutta. Aatelisto
muuttui pelkästä sotilasaatelistosta
sivistyneemmäksi virkamiesaateliksi, joka suosi tieteitä ja
kirjallisuutta. Ruotsin valtiollinen suuruus
herätti eloon kansallisen ylpeyden ja itsetietoisen
isänmaanrakkauden, joka innostutti ahkeraan
työhön kulttuurikannan kohottamiseksi.
Tahdottiin myöhäisrenesanssin ohjelman mukaisesti
toiselta puolen luoda isänmaalle niin loistava
menneisyys kuin se tulevaisuus oli. josta uneksuttiin,
ja toiselta puolen aikaansaada maan omalla
kielellä kirjallisia tuotteita, jotka vetäisivät vertoja
suurien kulttuurimaiden parhaille. Aikakautensa
melkein kaikkia pyrintöjä edustaa Georg
Stiernhielm (1598-1672, ks. t.). Hän oli
monipuolinen renesanssiluonne, joka kuitenkin
hajoittamalla voimansa mitä erilaisimpiin tehtäviin
jäi suureksi aloittelijaksi. Suurimman
merkityksensä hän on saanut runoilijana. Jo hänen oma
aikansa piti häntä ,,Ruotsin runouden isänä" ja
itsekin hän näyttää käsittäneen merkityksensä
antaessaan runokokoelmalleen nimen „Musæ
suethizan-tes, thet är sång-gudinnor nu först lärande
dichta och spela på svenska". Punaisena
lankana Stiernhielmin runoudessa on huomattavissa
toiselta puolen raikas elämänilo ja toiselta
puolen harvinainen kyky nähdä ja kuvata
havainnollisesti, ominaisuus, joka myöhemmin
ilmaantuu useissa ruots. runoilijoissa (mainittakoon
Lucidor, Bellman, A. M. Lenngren, Strindberg)
ja jota on pidetty pohjoismaisena piirteenä.
Stiernhielmin jälkeen alkaa Ruotsin runoudessa
hyvin hedelmätön aika. Hänen seuraajansa
noudattavat hänen kuuluisimmissa runoissaan
,,Hercules" ja ..Bröllops-besvvärs ihugkommelse"
viittomaansa kahta pääsuuntaa. Ensinmainittu
opettavainen runoudenlaji muuttui pian kuivaksi
moraliseeraamiseksi, mutta toinen laji,
tilapää-runous, ja erittäinkin juomalaulu, sai useita
jäl-jittelijöitä, mikä oli luonnollisena seurauksena
maassa ja varsinkin yläluokissa vauhtiin
päässeistä ylellisistä elämäntavoista. Näistä
huomattavimmat ovat Lars Johansson (k. 1674.
tavallisesti tunnettu runoilijanimellään L u c
i-d o r, ks. t.) ja Johan Runius (k. 1713,
ks. t.). Lucidor on humoristi. Hänen
bakkant-tisen hurjaan iloisuuteensa sekaantuu usein
kaihomielinen alakuloisuus, joka välistä lähenee
epätoivoa. Lucidor on myös kirjoittanut syvää
uskonnollisuutta sekä elävää persoonallista
synnintuntoa huokuvia virsiä. Tilapäärunoin ja oli
Runiuskin, mutta hänellä on valoisampi
elämänkatsomus. Parhaissa runoissaan hän on
kuvannut ruots. pikkuporvarielämää, sekä elävämmin
kuin kukaan ennen Bellmania Tukholman
ympäristöjen luonnonihanuutta. —Hengellisellä
runoudella on monta etevää edustajaa, joiden yhteisen
työn tuloksena on 1695 v:n virsikirja, joka
sitten oli Ruotsissa käytännössä v;een 1819 ja
Suomessa aina v :een 1886. Ajan virsisepistä

ansaitsevat etupäässä mainitsemista Haqvin
Sp egei (k. 1714, ks. t.), Jesper
Sved-berg (k. 1735, ks. t.) ja Jakob
Arrhenius (k. 1725). Paitsi virressä pyrkii
uskonnollinen mieliala ilmoille myöskin uskonnollisessa
eepoksessa. Tällainen on Spegelin ,,Guds verk och
hvila", joka esittää luomispäivien historiaa. —
Suomessakin vaikutti tällä aikakaudella etevä
hengellinen runoilija, Jakob Frese (k. 1729,
ks. t.). — Kuvaamataiteissa oli 1600-luvun
alkupuolella varsinaisen renesanssin jälkeen
barokki-tyyli päässyt valtaan. Samanlainen kehitys on
huomattavana kirjallisuudessakin, missä tätä
suuntaa perustajansa it. M a r i n i’n (ks. t.)
mukaan on nimitetty marinismiksi. Sen
tunnusmerkkinä on teennäinen, pöyhkeilevä esitystapa,
joka tavoittaa suurta loisteliaisuutta
kuvauksessa, suosii siroa ja monisanaista tyyliä,
runsaasti vertauskuvia ja vastakohtia (antiteesejä).
Marinismin varsinainen edustaja Ruotsissa on
Gunno Dahlstierna (k. 1709), jonka
etevin tuote tällä alalla on Kaarle XI :n kuoleman
johdosta kirjoitettu prameileva sururuno
„Kunga-skald". Kansanlaulutyylinen on sitävastoin
hänen runoelmansa „Giöta-Kiämpa-visa ora
kånin-gen å Herr Pädar" (Narvan voiton johdosta).
Barokki-aikana paimenrunouskin pääsi suureen
vauhtiin. Tämän runoudenlajin harjoittajista
mainittakoon Gustaf Rosenhane (k. 1684)
ja Urban Hiärne (k. 1724). — Ajan
isänmaallinen pyrkimys painaa leimansa silloisiin
tieteellisiinkin tutkimuksiin. Kieli- ja
muinais-tutkimus käyvät tässä suhteessa käsikädessä.
Uranaukaisijana tällä alalla oli Kustaa II Aadolfin
ja Stiernhielmin opettaja Johan Thomæ
Bure (k. 1652, ks. t.), m. m. runa-tutkimuksen
perustaja Ruotsissa. Huippuunsa ajan haaveileva
isänmaallinen tutkimustapa pääsi Olof R u
d-beckin (k. 1702, ks. t.), kuuluisassa teoksessa
,,Atland eller Manheim", jossa koetetaan todistaa,
että Ruotsi, Platonin mainitsema ihmemaa
Atlan-tis, on ollut kaiken sivistyksen kehto. Teos on
etupäässä katsottava tekijänsä valtavasta
mielikuvituksesta lähteneeksi kauniiksi runoelmaksi,
mutta se todistaa samalla harvinaista
oppineisuutta. Rudbeck oli Ruotsissa aikansa
monipuolisin oppinut, joka varsinkin luonnontieteiden
alalla on hankkinut itselleen pysyvän maineen.
Muutamia vuosia hänen kuolemansa jälkeen
Ruotsi kukistui suurvalta-asemastaan, ja samalla
särkyivät kauniit suuruudenunelmat. Uusi
krii-tillisempi aika seurasi.

18 :s vuosis. on Ruotsille valtiollisessa suhteessa
alenemisen aika, mutta sisällisesti on henkistä
edistystä huomattavissa. Valta siirtyi kuninkaalta
kansan käsiin, ja tämä seikka herätti
velvollisuudentuntoa yksilössä ja synnytti monenlaisia
kansallisia harrastuksia. Kaikki tarmo
suunnattiin sodan aikaansaamien vaurioiden
parantamiseen, joten vapauden ajasta tulee ,,hyödyn
aikakausi". Tieteet, etupäässä luonnontieteet,
saavuttivat ennen aavistamattoman kukoistuksen, ne
kun olivat edistykselle ,,hyödyllisiä". Tämän
Ruotsin tieteellisen loistokauden kuuluisin nimi
on Karl von Linné (ks. t.). Kirjallisuus
tosin ei saavuta samaa euroopp. mainetta, mutta
silläkin alalla edistys on tuntuva. Tähän
vaikuttivat paitsi kotimaiset olot euroopp.
kulttuuri-liikkeet. varsinkin valistusfilosofia. Tämän Eng-

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Sat Dec 21 13:46:04 2019 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/8/0203.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free