- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 8. Ribot-Stambul /
363-364

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Ruotsin kieli ja kirjallisuus

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

353

Ruotsila—Ruotsin kieli

ja kirjallisuus

363

lannista lähteneen aatesuunnan opit tulevat
Ranskan välityksellä tunnetuiksi Ruotsissa.
Varsinkin Voltairella ja Rousseaiflla oli suuri
vaikutus. Siten valistusfilosofia ja
ranskalais-klassillinen makusuunta samaan aikaan ja
toisiinsa kietoutuneina saapuivat Ruotsiin. Näistä
jälkimäinen kulttuuri-ilmiö 011 vanhempi.
Vastustaen barokki-tyylin (marinismin) liioiteltua
sanaprameilua se vaatii runoudelta selvyyttä ja
sopusuhtaisuutta. Esikuvina pidetään vanhoja
kreik. ja roomal. kirjailijoita, erittäinkin
kiinnitetään huomiota heidän tasaiseen
täsmällisyyteensä. Muoto tulee siten hiotuksi ja siroksi,
mutta runous muuttuu sisällyksensä puolesta, sen
kun tulee palvella „tervettä järkeä",
kuivakiskoiseksi deklamoivaksi kaunopuheisuudeksi. Jo
1600-luvun loppupuolella tämä uusi suunta oli saanut
jonkun verran alaa Ruotsissa, mutta vasta
1700-luvulla se pääsee valtaan, kohoten
korkeimmil-leen Kustaa III:n aikana. Ajan kuuluisimmista
kaunopuliujista mainittakoon K. G. Tessin
(ks. t.) ja A. J. von Höpken (ks. t.).
Rans-kalais-klassillisen maun ohessa on huomattava
toinen. Englannista saapunut vaikutus. Se tulee
näkyviin suorasanaisessa kirjallisuudessa,
erittäinkin n. s. siveysopillisissa viikkolehdissä. —
Tämän porvarillisen ajan kuvaavimpia piirteitä
on myöskin liittyminen yhdistyksiksi ja
akatemioiksi. Niistä mainittakoon Tukholman
tiedeakatemia (1739), Kirjallinen akatemia (1753),
Tankebyggarorden (1753) ja Utile dulci (1766).

— Uuden runouden varsinainen aloittaja on
Olof von Dalin (1708-63, ks. t.), jonka
suurin merkitys on siinä, että hän on uudistanut
ruots. proosatyylin. Hänen tavatonta huomiota
herättäneestä aikakauskirjastansa ,,Then swänske
argus" katsotaankin alkavan ruotsin kielen uuden
kehityskauden. Mestari hän on myöskin
kansanomaisissa lauluissaan. Dalin harrasti aikansa ja
isänmaansa kysymyksiä ja sai säädyiltä
tehtäväkseen kirjoittaa Ruotsin valtakunnan historian,
minkä hän suoritti suurella menestyksellä. Dalin
ei ollut mikään syvä luonne, ja haitallisesti
liänen kir jailijatoimeensa vaikutti hänen
voimiensa hajaantuminen erilaisiin tehtäviin ja
osanotto turhamaiseen hovielämään. — Dalinin
runouden vaietessa esiintyy nuorempi
runoilija-piiri, jonka yhdistävänä voimana oli Hedvig
Charlotta Nordenflycht (1718-63, ks. t.),
joka vaati runolta välitöntä persoonallista
tunnetta. Kulttuurihenkilönä hän on huomattava
senvuoksi. että hän puolusti naisen oikeutta
saada kehittää kaikkia luontonsa
mahdollisuuksia. Hänen piiriinsä kuuluivat kreivit Gustaf
Philip Creutz (1731-85, ks. t.) ja Gustaf
Fredrik Gyllenborg (1731-1808, ks. t.).
Creutz, syntyjään suomalainen, on Ruotsin etevin
pairnenrunoilija, eikä häntä ennen kukaan ollut
saavuttanut sitä kielen ja muodon notkeutta,
mikä ilmenee hänen kuuluisassa runoelmassaan
„Atis och Camilla". Gyllenborg liikkui
pääasiallisesti opetusrunon ja satiirin alalla ja on engl.
vaikutuksen alaisena kirjoittanut sarjan
maalailevia luonnonkuvauksia, „Ärstiderna".
Myöhemmin hän sepitti joukon moralisoivia ,,fabuloita".

— Vapaudenajan valtiolliset harrastukset tulevat
kirjallisuudessakin näkyviin, esiintyy kaksi uutta
runoudenlajia: valtiollinen laulu ja valtiollinen
satu. Kummallakin alalla tapaamme Dalinin ni-

men, mutta vielä suurempaa huomiota herätti
Anders Odelin (k. 1773, ks. t.) «Sinclairin
laulu", joka puolestaan nostatti sotaista
innostusta, mistä 1741 vuoden sota oli seurauksena.
Ruotsin ensimäinen alkuperäinen romaani oli
,,Adalrik ja Göthilda", Jakob Henrik
M ö r k in (k. 1763, ks. t.) kirjoittama. —
Myöhemmän vapaudenajan levottomien, epävarmojen
olojen mestarillisena kuvaajana Karl Mikael
Bellman (1740-95, ks. t.) 011 „Frodmanin
epistolain" ja „Fredmanin laulujen" kautta
saavuttanut ikimuistettavan maineen. Tyyliltään
hän eroaa kaikista 1700-luvun runoilijoista
samoinkuin realistisessa sekä ihmiselämän että
luonnon kuvaamisessa. Hän on ruots. huumorin
etevin edustaja. Useimmissa hänen runoissaan
vallitsee väkevä, haltioitunut elämänilo, mutta
usein niihin sekaantuu eleginen perussävel, mikä
on aiheuttanut Tegnérin sanat hänen
,.ruusun-punervasta surustaan".

Kirjallisessa suhteessa Kustaa III:n aikakausi
on edellisen jatkoa. Kustaa III:n
valtaistuimelle-nousu merkitsi muutosta vain valtiollisella
alalla. Kansa oli väsynyt vapaudenajan
puolueriitoihin ja näki kuninkaassa verettömän vai
lankumouksen jälkeen isänmaan pelastajan. Kir
jallisuutta ja taiteita harrastavan kuninkaan
suojassa runous käy kohti valoisata
tulevaisuutta. Ransk. maku on vielä ylivallassa ja
kirjallisuuden muodot samat kuin ennen.
Valistusfilosofian opit leviävät laajempiin piireihin.
Kustaa III kerää ympärilleen eteviä runoilijoita,
helpottaa raha-avuilla ja viroilla heidän
toimeentuloansa, perustaa Ruotsin akatemian (1786), luo
ruotsalaisen teatterin ja esiintyy itse runoilijana,
varsinkin draaman alalla. Kustavilaisessa
runoudessa voimme erottaa kaksi pääsuuntaa.
Toisen. voltairelaisen. tunnusmerkillisimpiä
piirteitä on kylmä järjenmukaisuus ja terävä
krii-tillisvys; toinen, rousseaulainen, puolustaa
mielikuvituksen vapautta ja tunteiden oikeutusta.
Edellisen suunnan huomattavin edustaja on J
o-han Henrik Kellgren (1751-95. ks. t.).
aikansa suurin runoilijakyky. Hän vaati
runoudelta ennen kaikkea selvyyttä ja totuutta. Nämä
ominaisuudet ilmenevät hänen omissa runoissaan.
Terveen järjen edustajana hän säälimättömästi
ruoskii ajan taipumusta taika- ja ihmeuskoon.
henkien näkemisiä j. n. e. Kellgrenin syvä ja
virkeä luonne oli alituisesti keliittymis- ja
uu-distumistilassa. Hänen elämänkatsomuksensa
syventyi, hänen tunne-elämänsä jalostui, ja tuo
nuoruusvuosinaan aistillinen runoilija ylisti elämänsä
loppuaikoina puhtaan rakkauden onnea. —
Voltairelaisen suunnan muista runoilijoista
mainittakoon Johan Gabriel O x e n s t i e r n a
(1750-1818, ks. t.), joka seuraa Creutzin ja
Gyl-lenborgin jälkiä kuvailevana runoilijana.
Gudin und Göran Adlerbeth (1751-1818, ks.
t.), näytelmäkirjailija ja etevä kääntäjä, sekä
Karl Gustaf af Leopold (1756-1829. ks.
t.). Leopoldilla ei ollut suurta lyyrillistä syvälli
syyttä ja lämmittävää vakaumusta, mutta hän oli
lahjakas runoilija, aina selvämuotoinen, hillitty
ja siro. Tietorikkaana sekä estetiikkaan ja f ilo
sofiaan perehtyneenä hän esiintyi Kellgrenin
kuoleman jälkeen akateemikkojen johtajana ja sai
ensi sijassa vastaanottaa nuorien hyökkäykset.
Suorasanaisena kirjailijana hän voittaa useim

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Sat Dec 21 13:46:04 2019 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/8/0204.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free