- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 8. Ribot-Stambul /
365-366

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Ruotsin kieli ja kirjallisuus

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

353

Ruotsila—Ruotsin kieli ja kirjallisuus

366

mat aikalaisistaan. — Läkeistä sukua Leopoldille
viimemainitulla alalla oli Nils v.
Rosenstein (ks. t.), joka jatkoi Tessinin ja Höpkenin
kaunopuheisuutta. Loistavia muistopuheita
kirjoitti pappi Magnus Lehnberg. —
Rousseau-lainen suunta tahtoo ulkonaisen muodon
noudattamisen, järjenpalvelun ja objektiivisuuden sijalle
asettaa subjektiivisen vapauden. ,, Myrsky- ja
kiihko"-kausi tekee siten tuloaan Ruotsin
kirjallisuuteen. Ensi rynnäköllään se tosin ei jaksanut
kukistaa vastustajaansa, mutta sillä oli tulevaisuus
puolellaan. Tuon ensimäisen rynnäkön johtaja oli
Thomas Thorild (1759-1808, ks. t.).
Vaikka ei itse ollut mikään etevä runoilija,
avasi hän runoudelle uusia näköaloja. Puolustaen
luonnon ja tunteen oikeutta hän hyökkäsi
kustavilaisen muodollisen turhamaisuuden ja
yksipuolisen järjenjumaloimisen kimppuun. Hänen
myöhemmällä iällä kirjoittamansa
,,Götamanna-sånger" ovat tosikansallisen ruots. runouden
enteitä. Thorildin runollinen täydentäjä on
Bengt Lidner (1757-93, ks. t.), ajan
ensimäinen merkittävä sentimentaalinen runoilija,
joka runoissaan ainakin osaksi toteutti sen,
minkä puolesta Thorild taisteli. Näissä ilmenee
subjektiivista tunnehaaveilua ja hillitöntä
mielikuvitusta. — Akateemisen suunnan vastustajiin
kuului myöskin Karl August
Ehrensvärd (k. 1800, ks. t.), joka puolusti taiteen
itsenäisyyttä ja vaati antiikkiin palaamista.

Myöhäiskustavilaisella aikakaudella on monessa
suhteessa toinen leima. Akateeminen runous oli
1700-luvun lopussa elänyt parhaat päivänsä ja
saks. vaikutus alkaa käydä yhä tuntuvammaksi
(Schiller, Goethe, Voss). ..Nuoremmista
kustavilaisista" huomattavimmat ovat rouva Lenngren,
Franzén ja Wallin. He liikkuvat etupäässä
opetusrunon, lapsi-idyllin ja seuralaulun alalla.
Anna Maria Lenngren in (1755-1817,
ks. t.) runoelmat ovat pääasiallisesti idyllejä ja
satiireja. Milloin hän lämpimällä myötätunnolla
kuvaa lapsuuden iloja, yksinkertaisia
maalaisoloja tai töllin elämää, milloin taas ruoskii
aikalaistensa heikkouksia. Kaikissa ilmenee
rauhaisaa suloutta, tasaista iloa, terävää arvostelua ja
leikkivää sukkeluutta. — Frans Mikael
Franzenin (1772-1847. ks. t.) olisivat hänen
rikas tunne-elämänsä, lämmin uskonnollisuutensa
ja hieno muotoaistiusa voineet tehdä uuden uran
raivaajaksi kirjallisuuden alalla, mutta hän jätti
luonnollisimman, omintakeisimman alansa, kodin
ja lemmenonnen kuvailemisen, yrittääkseen
voimiansa suuremmissa ajan vaatimusten
mukaisissa runoissa, joihin hänen voimansa eivät
riittäneet. Hänen merkityksensä runoilijana
perustuu sentähden hänen aikaisempaan lyriikkaansa,
jonka pääasiallisimpia ominaisuuksia ovat
puhdas viattomuus, yksinkertaisuus, lempeys ja
kristallikirkas muoto. Franzén oli Suomen
suurin runoilija Ruotsin-vallan aikana. Vielä
selvemmin kuin hänen edelläkävijöissään Fresessä
ja Creutzissä tulee suomalainen sävy ilmi
hänen runoissaan. Virsienkin seppänä Franzén on
huomattava. Etupäässä viimemainitulla alalla
on tullut kuuluisaksi Johan Olof Wallin
(1779-1839, ks. t.), „Pohjolan Davidinharppu",
jonka pääasiallisin ansio on Ruotsin oivallisen
virsikirjan aikaansaanti 1819.

19 :nnen vuosis. alussa oli koko Euroopassa
huomattavissa voimakas reaktsioni sekä
valistusajan järjenjumaloimista että sen
kosmopoliittisia pyrkimyksiä vastaan. Romantiikka
kulki voittoisasti kautta Euroopan ja
Napoleonin maailmanvalta herätti
kansallisuuden-aatteen täyteen tietoisuuteen. Ruotsinkin
henkisessä elämässä ja kirjallisuudessa nämä
virtaukset saavat aikaan suuria muutoksia. Ransk.
maun ylivallan kukistaminen jäi uusromantiikan 1.
Ruotsissa n. s. f o s f o r i s m i n tehtäväksi.
Seuraten Thorildin viittomaa suuntaa fosforistit
vastustivat akateemis-klassillisen suunnan käsitystä
runoudesta. Se ei saisi alistua hyödyn
palvelukseen eikä myöskään olla vain miellyttävänä
ajanvietteenä. Se oli oleva koko elämän
pääsisällyk-senä ja suurimpana voimana, joka siirtäisi
ihmisen pois jokapäiväisistä oloista
tuntemattomaan ja äärettömään. Aiheensa uusromantikot
valitsivat uneksituista satumaailmoista,
menneistä ajoista ja kaukaisista maista.
Mielikuvitus sai siten vapaan liikkumisalan. Mutta
menneitten aikojen kuvaaminen vaati myös niiden
tuntemista, ja näin uusromantiikka on edistänyt
historiantutkimusta. Se ihaili niinikään
kansanrunoutta, ja taiderunous korjasi tältä alalta
runsaita satoja. Valtiollisessa ja uskonnollisessa
suhteessa romantikot olivat vanhoillisia.
Fosforis-tien etevimmät edustajat olivat
kirjallisuushistoriallisen tutkimuksen uranaukaisija Ruotsissa
Lorenzo Hammarskiöld (k. 1827, ks.t.),
kriitikko, tiedemies ja romaaninkirjoittaja V i
1-h e 1 m Fredrik Palmblad (k. 1852, ks. t.)
ja etevä lyyrillinen runoilija Per Daniel
Amadeus Atterbom (1790-1855, ks. t.).
Suurimman maineensa Atterbom saavutti pienillä
hienoilla lyyrillisillä runoillaan, jotavastoin hänen
suurin teoksensa ,,Lycksaligheter ö" ei
saavuttanut sitä tunnustusta, jota runoilija oli toivonut :
se oli siksi liian symboolinen. Yleensä fosforistien
usein sumuiset, epäselvät runot eivät koskaan
päässeet kansan suosioon. Fosforismin rinnalla
kulkee toinen kirjallinen virtaus, jonka
tarkoituksena oli kansallistunteen herättäminen, ja
vasta tämä vei uuden suunnan kirjallisuudessa
täydelliseen voittoon. Sekin on kaikua yleisestä
Euroopassa vallitsevasta suunnasta, mutta se oli
samalla luonnollinen seuraus Ruotsin omista
oloista, varsinkin onnettomasta sodasta. Halu
vaikuttaa kansallistunteen vahvistamiseksi ai
heutti „göötiläisen liiton" („Götiska
för-bundet", ks. t.) perustamisen (1811) ja tästä
kehittyi sitten „göötiläiuen koulu", kun useat sen
jäsenet samalla olivat eteviä runoilijoita. Näiden
joukossa oli sellaisia merkkimiehiä kuin E r i k
Gustaf Geijer (1783-1847, ks. t.) ja Esaias
Tegnér (1782-1840, ks. t.). Geijerin suurin
merkitys on historiantutkimuksen alalla. Mutta
myöskin runoilijana ja ajattelijana hän on aina
luettava Ruotsin suurien joukkoon. Tegnér
..synnynnäisenä kustavilaisena" ei oikeastaan
kuulunut mihinkään kouluun, hän oli ,.puolueeton".
Hän yhdisti kaikkien suuntien parhaimmat
puolet. Hänen runonsa ovat usein sangen retorista
laatua, mutta aina selviä ja läpikuultavia. Siinä
suhteessa häntä voidaan verrata kustavilaisiin,
mutta uuden suunnan miehiä hän on puhtaan,
voimakkaan lyyrillisen innostuksensa ja subjek-

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Tue Dec 12 03:29:40 2023 (aronsson) (download) << Previous Next >>
https://runeberg.org/tieto/8/0205.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free