Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Ruotsin tiedeakatemia (Kongliga svenska vetenskapsakademien) - Ruotu ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
375
Ruotu—Ruotujakolaitos
376
tuntemusta". Akatemialla on v:sta 1829 oma
talonsa Tukholmassa kirjastoilleen. tähtitiet.
observatoreineen, luonnontieteellisille
kokoelmineen y. m. Jäseniä kutsutaan sekä Ruotsista
että ulkomailta. Akatemian asioita hoitavat
vuodeksi valittu puheenjohtaja, pysyväinen sihteeri
ja useat virkamiehet. Aina v:sta 1739 akatemia
on vuosittain julkaissut »toimituksensa"
(Hand-lingar) ja sitä paitsi lähettänyt julkisuuteen
suuren joukon muita julkaisuja. Akatemian
tehtäviä edistävät useat suuret lahjoitukset, ja
oikeus julkaista almanakkoja tuottaa vuosittain
suuria tuloja. Akatemia toimittaa myöskin
Ruotsin valtiokalenteria. A’. S.
Ruotu (ruots. rote, saks. Kotte, < nilat, rulta,
rupta = murrettu osa), oik. joukko, osasto. 1.
Rintamassa muodostaa r:n kaksi tai useampi
peräkkäin seisovaa sotamiestä tai hevosta. Kun
rintamana tavallisesti on vain kaksi riviä,
muodostaa kaksi peräkkäin seisovaa sotamiestä r:n.
Miehistön ollessa rintama-asennossa se jaetaan
aina, ennenkuin harjoitukset saattavat alkaa,
parittomiin ja parillisiin r:hin
(jakoruotui-h i n). R :jen k a k s i n n u s tapahtuu siten, että
parilliset numerot astuvat askelen taaksepäin ja
askelen sivulle päin, niin että ne tulevat samaan
linjaan kuin parittomat numerot. — 2. J a o
i-t e 1 t u r. ks. Ruotujakolaitos. — 3. R.
vaivaishoidossa ks. Vaivaishoito.
Ruotujakolaitos, Kaarle XI :n Ruotsissa ja
Suomessa toimeenpanema uudistettu sotalaitos.
Kansa asetti eri maakunnissa tehtyjen
sopimusten mukaisesti määrätyn luvun sotaväkeä ja
huolehti osaksi tai kokonaan sen elatuksesta sekä
rauhan että sodan aikana. Päällystölle oli
jaettuna virkataloja, puustelleja, ja se sai palkkansa
erinimisinä talonveroina. Jo aikaisemmin,
1500-luvulta lähtien, oli kuitenkin jonkunverran
sovellutettu näitä samoja periaatteita.
R. ennen Kaarle XI :t ä. Vanhimpina
aikoina oli sotalaitos Ruotsissa niin järjestetty, että
useimmat paikkakunnat olivat jaetut laivakuntiin,
joista kukin varusti laivan miehistöineen
valtakunnan turvaksi. Rauhan aikana maksettiin
erikoinen vero (ledingslame, ks. t.). Maasodan
merkityksen kasvaessa tuli maasotajoukko tärkeäksi ja
siitä erikoisesti ratsuväki. Kuninkaat
koettavat-kin siksi muiden maiden esimerkin mukaan
hankkia hyvin varustetun ratsuväen omaksi ja
valtakunnan turvaksi. Sen ylläpitäminen tuli hyvin
kalliiksi. Sentakia annettiin niille, jotka
sitoutuivat kuningasta ratsain palvelemaan, heidän
talonsa veroista vapaiksi. Näin syntyi maallinen
rälssi (ks. t.), aatelisto. Jalkaväkeä taas saatiin
yleisellä väen nostolla. Pestattujakin joukkoja oli
Ruotsissa jo keskiajalla sekä jalka- että
ratsuväkeä. Kustaa Vaasa järjesti Ruotsin
sotalaitoksen uudelle kannalle. Rälssimiesten suorittama
ratsupalvelus määrättiin tarkasti kunkin
varallisuuden mukaan: rikkaammat saivat asettaa
useamman miehen puolestaan. Seisova,
vakinainen maa-armeia luotiin. Sotalaitoksen
ylläpitämiseksi määrättiin yltympäri koko maata taloja;
niiden verot käytettiin sotalaitoksen hyväksi.
Miehiä saatiin väenotolla. Se oli jonkinlainen vero,
minkä kansa suoritti. Aikaisemmin tämä
suoritettiin miesluvun, myöhemmin talonluvun
mukaan. Kansalle se oli hyvin vastenmielistä,
varsinkin kun siinä harjoitettiin myöhemmin paljon
vääryyttä, köyhä vietiin ja rikas jätettiin.
Aikaisemmin oli sotamiehiksi otettu kaikenlaista
löysää ja irtainta väkeä ja palvelijoita, jotka
eivät olleet vuosipalveluksessa. Aatelin talonväki
sekä vapaavirstan (fredsmil) sisäpuolella asuvat
olivat yleensä vapautetut kokonaan. Eri tavoin
yhtyneinä asettivat sotaväenotolla rasitetut talot
miehen. Oli myös sallittu asettaa mies
sijaiseksi, ellei itse tahtonut ruveta sotamieheksi.
Tämä kävi mahdolliseksi vain rikkaille, joten
köyhät olivat huonommassa asemassa silloinkin,
kun heille ei suoranaista vääryyttä tehty.
Muuten aateliset usein pakottivat vastenmieliset ja
uppiniskaiset alustalaisensa sotamiehiksi. Alkuaan
sotaväenotolla saatu väki oli vapaa lopetetun
sotaretken tai vuoden kuluttua, mutta hallitus
koetti kaikin tavoin, m. m. antamalla
huojennusta veroista, saada sotaväenoton kautta saatua
väkeä vakinaiseksi. Jo 1500-luvulla ruvettiin
myös antamaan niille, jotka halusivat jäädä
sotamiehiksi, pieniä kruununtiloja ja Linköpingin
valtiopäivillä 1600 tästä tehtiin erikoinen
päätös. Päällystölle annettiin veroista vapaita
kruununtiloja. Hallitus halusi siis saada sotaväen
täysin vakinaiseksi ja säätyjen myöntämistä
sotaväenotoista riippumattomaksi. Edistysaskel
tässä suhteessa oli, kun saatiin aikaan
sopimuksia hallituksen ja eri maakuntain asujanten
välillä vakinaisesta sotaväenasettamisesta.
Ensimäi-set tällaiset sopimukset ovat tehdyt Taalainmaan
rahvaan kanssa 1621, jolloin se lupasi asettaa
1.400 miestä, Västmanlandin 1623, Jämtlandin
1645, Länsipohjan 1649 ja Hälsinglandin 1675.
Tämä järjestelmä oli kansallekin parempi,
väärinkäytökset siten vähenivät, samalla kuin se
takasi hallitukselle määräsuuruisen vakinaisen
maa-armeian. Kun Juhana III julisti aateluuden
perinnölliseksi, ratsupalveluksesta kokonaan
riippumattomaksi. ei aateliston suorittama
ratsupalvelus enää vastannut tarkoitustaan, ratsuväki
väheni ja heikkeni. 1500-luvun lopulta alkaen
ruvettiin vapauttamaan joistakin veroista sellaisia
taloja, jotka sitoutuivat asettamaan ratsumiehen
armeiaan ja antamaan kruununtiloja samasta
palveluksesta sellaisille, joilla ei ollut omaa ta
loa. Tämä oli siis jonkinlaista analogiaa
var-haisimmalle maalliselle rälssille —
knaappi-aate-liksi tätä nimitettiinkin. — Pestattuja joukkoja
käytettiin edelleenkin.
Kaarle XI :n r. Kaarle XI rakensi
sotalaitoksen edelliselle pohjalle. Hänen ryhtyessään
hallitukseen oli sotalaitos aivan kurjassa tilassa. Sen
parantamiseen ja kohottamiseen kuningas uhrasi
enimmät voimansa. Reduktsionin (ks. t.) kautta
hän sai valtiolle peruutetuksi paljon sellaisia
tiloja. jotka aikaisemmin olivat kuuluneet
sotalaitokselle päällystön virkataloina, eläketaloina j. n. e.
Nämä annettiin takaisin sotalaitokselle. Mutta
se toi kovin paljon uusia lisäksi niistä lukuisista
tiloista, mitkä peruutettiin.
J a 1 k a v ä e n ylläpitoon nähden oli kuninkaan
aikomuksena saada aikaan samanlaisia sopimuksia
kaikkien maakuntain asujainten kanssa kuin
edellisinä vuosikymmeninä oli ollut muutamien kanssa.
Hän teki 1682 v:n valtiopäiville tästä esityksen,
ja talonpojat silloin siihen suostuivatkin.
Myöhemmin tehtiin eri maakuntain asujainten kanssa
erikoinen kirjallinen sopimus, kontrahti, jossa
molemminpuoliset velvollisuudet olivat tarkoin
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
