Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Ruumiinpoltto ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
405
Ruumiinpoltto
406
vuoksi etupäässä ylhäisten käyttämä tapa. Kun
Homeroksen laulut, jotka edellyttävät r:oa, lähinnä
kuvastanevat Vähän-Aasian rannikolla asuneiden
joonilaisten heimojen tapoja, ja muinaiset
troijalaisetkin olivat r :n kannalla, niin näyttää
otaksuttavalta, että puheenalainen tapa juuri
Vähän-Aasian rannikolta 011 historiallisella ajalla levinnyt
Kreikkaan ja ehkä muuallekin Eurooppaan. —
K:n ja hautauksen välillä tavataan usein
omituisia välimuotoja. Jo esihistoriallisella ajalla on
Pohjoismaissa ruumis joskus poltettu haudassa
niin, että tuhka ja luut vain jäivät jäljelle.
Muinaisessa Roomassa oli tapana poltettavasta
ruumiista ottaa joku jäsen, esim. sormi, ja haudata
se erikseen. Mainitussa Hallstatt-kalmistossa on
voitu todeta, että vainaja joskus ikäänkuin
Kompromissin vuoksi on tavallaan halkaistu ja
toinen puoli haudattu, toinen poltettu.
Merkillinen ja tyydyttävästi selittämätön on myös se
ilmiö, että lapsia ei polteta, vaan ne haudataan.
Tämä tapa on ollut yleinen niin hyvin
muinaisessa Intiassa kuin Kreikassa, ja Roomassa siitä
on ollut nimenomainen sääntö.
Kysymys, mistä r. on johtunut ja mitä se
tarkoittaa, on hämärä. Jakob Grimm lausui (1849)
sen arvelun, että r. on alkuaan tarkoittanut
vainajan uhraamista jumalille, ja että tämän tavan
ovat Keski-Aasiasta tuoneet Eurooppaan
indoger-maanit. Mutta viimeksimainittua olettamusta
vastustaa m. m. se seikka, että aasialaisista
indo-germaaneista persialaiset, meedialaiset ja
skyyttalaiset eivät koskaan ole polttaneet ruumiitaan.
Uskottavammalta tuntuu se sielutieteellinen
selitys, jonka. E. Rohde antaa ,.Psyche" nimisessä
teoksessaan: Koska vainajan sielu kauan aikaa
pysytteli ruumiin läheisyydessä, omistettiin sille
ruokaa, juomaa, hevosia, vieläpä vaimokin
(les-kienpoltto), jottei sielulla, joka saattoi
vahingoittaa eloonjääneitä, olisi syytä
tyytymättömyyteen. Tulta silloin luultiin tepsivimmäksi
keinoksi, joka voi mahdollisimman pian vapauttaa
tuosta ruumiin kammottavasta seuralaisesta. Sillä
kun sielun näkyväinen vastine, ruumis, oli
hävitetty, ei sielua enää mikään pidättänyt täällä
maan päällä. Homeroksen laulut m. m.
osoittavat. että sielu vasta silloin oli vapaa pääsemään
Hadekseen, kun ruumis oli poltettu. Sama
ajatus tavataan intialaisilla. ,,Lihansyöjä" Agni (s. o.
tuli, tulenjumala) kantaa vainajan
kuolemattomuuden maailmaan. Tulen savussa vainaja
nousee yläilmoihin. Sellainen ajatus oli sitäkin
lähempänä kun sielu itse usein 011 käsitetty
höyryn eli savun kaltaiseksi.
Kirkko piti r-.oa pakanallisena ja siis
kiellettynä. Niinpä Kaarle Suuri 784
kuolemanrangaistuksen uhalla kielsi pakanalliset saksilaiset
ruumiita polttamasta. Luther sen sijaan (kun kerran
nousi kysymys siitä, tulisiko vanhan tavan mukaan
haudata kaupunkiin kirkon ympärille vai
kaupungin ulkopuolelle) vetosi vain terveydellisiin
näkökohtiin, vieläpä viittasi muinaisiin
roomalaisiin, jotka eivät ainoastaan vieneet ruumiitaan
kaupungin ulkopuolelle, vaan lisäksi ,,polttivat ne
tuhaksi, niin että ilma pysyi mahdollisimman
puhtaana".
Nykyaikainen r.-liike alkoi 1873 Italiassa,
leviten sieltä pian Englantiin, Saksaan ja
Sveitsiin. Useihin maihin perustettiin r.-yhdistyksiä
ja r.-laitoksia, krematoreja (ks. t.). Liike edistyi
kirtenkin hitaasti vaikka Lontoon (1891),
Budapestin (1894) ja Moskovan (1897)
lääketieteelliset kongressit antoivat polttamiselle
etusijanhan-taukseen verraten. Pääesteenä oli kirkollinen
vastustus. Ja katolinen kirkko — samoinkuin koko
islami — on vieläkin kielteisellä kannalla.
Sitävastoin useiden maiden evankePset kirkot (esim.
Englannin, Skotlannin, Ruotsin ja
Pohjois-Ame-riikan) eivät periaatteessa ole asettuneet
mainittua liikettä vastaan. Samalla kannalla ovat myös
yleensä Saksan vapaamieliset kirkolliset piirit,
jotavastoin vanhoilliset ovat koettaneet asettaa
r :lle esteitä. Heidän taholtaan on esim. väitetty,
että r. olisi vastoin 1 Moos. 3ifl (,;sinä olet maa ja
maaksi pitää sinun jälleen tuleman"). Siihen on
kuitenkin huomautettava, että sekä poltettaessa
että haudattaessa ruumis kummassakin
tapauksessa tulee tavallaan maaksi. Pääsyynä
raavastaan esitetään kuitenkin tavallisesti ikivanha
kirkollinen tapa. Mutta näin kirkollinen tapa (joka
juontaa juurensa vanhasta yleisseemiläisestä
tavasta eikä edes ole yksinomaan
muinaisisraelilai-nen) selitetään oleelliseksi kristinuskolle, ja
kirkon »järjestyksiä" pidetään muuttumattomina
ikuisina sääntöinä. Itse asiassa ovat r. ja
-hautaus toisarvoinen ulkonainen meno, joka ei kuulu
varsinaiseen kristinuskon olemukseen.
Mutta r. on kohdannut vastustusta muultakin
kuin kirkolliselta taholta. Oikeuslääketieteen
edustajat ovat huomauttaneet siitä oikeusvaarasta,
joka voi syntyä, kun polttamisen jälkeen ei enää
voi tutkia eikä todentaa niitä syitä, jotka ovat
kuoleman aiheuttaneet. Siihen kuitenkin r :n
puoltajat vastaavat, että on aina välttämätöntä tutkia
ruumis ennen polttamista. Mutta sellainen
tutkimus on omansa tekemään r :n käytäntöönottamisen
suuremmassa laajuudessa ainakin meillä Suomessa
sangen hankalaksi ja epäkäytännölliseksi. —
Tavallisesti r:n kannattajat vetoavat
terveydellisiin. taloudellisiin ja esteettisiin näkökohtiin.
Terveydellisessä suhteessa r. 011 muka parempi
kuin hautaus, koska maahan haudatessa
pohia-vesi voi tautibasilleista ja ruumiinalkaloideista
turmeltua ja mahdollisesti aiheuttaa tartuntaa.
Taloudellisesti taas väitetään r:n määrätyissä
tapauksissa tulevan hautausta halvemmaksi, sillä
varsinkin suurkaupunkien läheisyydessä on maa
tavattoman kallista ja esim. Berliinin
keskus-hautausmaa on jo 20 km:n päässä kaupungista.
Polttaminen lisäksi muka parhaiten tyydyttää
esteettistä tunnetta, koska se suuresti kiiruhtaa
ja lyhentää ruumiin hajaantumisprosessia.
Tavallisesti r:n kannattajat vaativat, että r.
niinkuin -hautauskin olisi kirkollinen
juhlatoimi-tus. Tässäkin suhteessa on kirkko vähitellen
antanut perää. Saksan katolinen kirkko kielsi 1886
jyrkästi papillisen osanoton r.-tilaisuuteen, mutta
jo 1892 lievensi kantaansa. Samaan suuntaan 011
kehitys käynyt Saksan evankelisissa kirkoissa.
Yleisenä sääntönä on. että kirkollinen toimitus 011
aina tapahtuva ennen polttamista. Tuhkaa
haudattaessa on kirkollinen toimitus kielletty. Eri
valtioissa on kuitenkin rajoituksia suuntaan tai
toiseen.
Itse r. tapahtuu tavallisesti näin: kappelissa
011 r:oa varten syvennys, josta suru
jumalanpalveluksen päätyttyä arkku lasketaan ensin haudan
syvyyteen, jolloin omaiset ja ystävät vielä
voivat heittää kukkia arkulle, ja vasta kun syven-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
