Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Ruumiinpoltto ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
407 Ruumiinrangaistus-
nys on suljettu, siirtyy arkku polttouuniin. Itse
tulenliekki ei kuitenkaan pääse koskemaan
ruumiiseen, sillä uuni
kuumentaa ilman etuhuoneessa ja
tästä virtaa kuuma ilma
varsinaiseen polttopaikkaan,
kunnes ilma on täällä
noussut 1,000° C. Tämän
äärettömiin kuurnan ilman
vaikutuksesta yksistään tapahtuu
itse palamisprosessi, kestäen
1 1/2-2 tuntia. Jäljelle jää n.
3-4 naulaa vaaleahkoa
tuhkaa. — Omaisten ja yleisön
läsnäolo itse polttamisessa on
vain poikkeustapauksissa
sallittu. Tuhka on säilytettävä
uurnissa joko krematorin
alueella sijaitsevassa uurnahallissa tai
hautausmaalla (haudattuna tai maan päällä).
R. on tätä nykyä sallittu ainakin Italiassa,
Ranskassa, Englannissa, Sveitsissä, melkein
kaikissa Ameriikan valtioissa, Tanskassa, Ruotsissa,
Norjassa ja ainakin seuraavissa Saksan valtioissa:
Sachsen-Koburg-Gotkassa, Badenissa, Hampurissa,
Sachsen-Weimar issa, Württembergissä, Saksissa,
Bremenissä, Anhaltissa. Lyypekissä. Reussissa ja
Preussissa (vasta v:sta 1911). Ensimäinen
uudenaikainen krematori perustettiin 1876
Milanoon, 1878 Gothaan, 1891 Heidelbergiin, 1892
Hampuriin, 1898 Jenaan j. n. e. V. 1910 oli
Saksassa jo 21 krematoria. V. 1908 oli Saksan
silloisissa 19 krematorissa poltettu 4.050
ruumista, v. 1909 sen sijaan 4,779. Niistä oli 2,977
miestä, 1,802 naista. 3,727 evankelista, 401
katolista, 38 vanhakatolista, 220 juutalaista, 65
vapaa-uskoista j. n. e. 3,229 :ssä tapauksessa oli
uskonnollinen surujuhla krematorissa (evankelisissa
ainakin 80 %), useimmissa muissa tapauksissa
vainajan kodissa. V. 1909 oli Saksassa 180 r.-yhdistystä,
joihin kuului noin 60,000 jäsentä. Suomessa on
jo 1880-luvulta ollut olemassa r.-yhdistys, joka
oltuaan pitkät ajat lamassa heräsi uudelleen eloon
1906. — Japanissa poltetaan n. puolet
vainajista. New-Yorkissa, Rio de Janeirossa ja Buenos
Airesissa poltetaan kaikki tarttuviin tauteihin
kuolleet. Venäjällä r. ei ole sallittu. Kuitenkin
1879 poltettiin Vetljanka nimisessä kylässä
kaikki ruttoon kuolleet. Useissa sodissa on myös
ruumiita poltettu. [Otto Schrader, „Begraben und
Verbrennen im Lichte der Religions- und
Kultur-gesch." (1910); Friedrich Kiichenmeister, „Die
Totenbestattung der Bibel und die
Feuerbestattung" (1893) Wilhelm Bahnsen. „Die Stellung
Hampurin krematorin poltto-uuni.
-Ruumiintarkastus 408
der ev. Kirche zur Feuerbestattung" (1898); Joh.
Jansen, „Die Feuerbestattung" (1906) ; P. Bard,
,.Die Leichenverbrennung und die Kirche Jesu
Christi" (1903) ; A. Freybe, „Erdbestattung und
Leichenverbrennung" (1908); Wilhelm Thiimmel,
,,Die Versagung der kirchlicken Bestattungsfeier,
ihre geschichtliche Entwicklung und gegenwärtige
Bedeutung" (1902, A. F. Puukko, »Ruumiinpoltto
ja -hautaus uskonnonhistorian valossa" (Uusi
Suometar 1911, n :ot 285, 289, 292).] A. F. P-o.
Ruumiinrangaistus, rangaistus, joka
kohdistuen rangaistavan ruumiiseen tarkoittaa
ruumiillisen kärsimyksen aikaansaamista. R:t olivat
aikaisemmassa rikosoikeudessa sekä silpomis- että
raipparangaistuksina sangen tavallisia.
Ensiksi-mainitut rangaistukset, sellaiset kuin käden,
korvan, kielen y. m. ruumiinosien poistaminen
rikolliselta leikkaamalla, polttamalla tai jollakin
muulla tavoin, perustuivat alkujaan yleensä n. s.
talioniperiaatteeseen (ks. Tai ioni), mutta
senkin jälkeen kuin tämän periaatteen jyrkästä
sovelluttamisesta oli yleisesti luovuttu, pysyivät
ne kauan käytännössä, häviten länsimaissa
täydelleen vasta 1700-luvun ensimäisellä puoliskolla
(1734 v:n laissa niitä tavataan vielä
kuolemanrangaistuksen kovennuksena).
Raipparangaistuk-set taas, joita 1734 v:n laissa mainitaan
tavallinen, erityisen piiskurin toimeenpanema
raippa-ja vitsarangaistus (ruots. spö och ris) sekä
häpeällisempi, pyövelin toimittama suomiminen
(ruots. hudstrykning), katosivat yleensä rikos
laeista 1800-luvun kuluessa (Suomessa
muodollisesti vasta v:n 1889 rikoslain astuessa
voimaan, joskin niiden sijasta jo sitä ennen
säännöllisesti käytettiin vesileipä-vankeutta), mutta
eräissä maissa tällainen rangaistus, joka oli
säilytetty nuorten henkilöiden suhteen, on
sittemmin (Englannissa 1863 ja Tanskassa 1905)
uudelleen otettu käytäntöön myöskin täysi-ikäisille
erikoista raakuutta osoittavista rikoksista
tulevana rangaistuksena. Yleensä pidetään
kuitenkin r:ta edellämainituissa muodoissa nykyiseen
oikeuskäsitykseen soveltumattomana ja myöskin
epätarkoituksenmukaisena, se kun herättää
rangaistussa ainoastaan katkeruutta yhteiskuntaa
kohtaan. Sitävastoin käytetään nykyään r :ta
muutamissa maissa (m. m. jossakin määrin Suomessa,
ks. Rangaistus) tavallisten
vapausrangaistusten kovennuksena (ravinnon vähentämisenä,
kovana makuusijana, pimeään koppiin
sulkemisena), ja rikospolitiikassa on selvästi
havaittavissa pyrkimys saada tällä tavoin varsinkin
lyhytaikaiset vapausrangaistukset kyllin
tehoaviksi. — Kurinpitorangaistuksena
rangaistuslaitoksissa on raipparangaistus useissa maissa
sallittu ; niin myös meillä, kun vankia ei voida
muulla tavoin hillitä (rangaistusten
täytäntöönpanoasetus 19 p. helmik. 1889 2:10). K. K-a.
Ruumiintarkastus 1. henkilöön käypä
e t s i n t ö. henkilön tarkastaminen sen seikan
selville saamiseksi, onko hänellä yllään sellaista,
mikä voi olla todisteena rikoksesta taikka
aiheuttaa takavarikon. Tällaiseen henkilön
koskemattomuutta loukkaavaan tarkastukseen saa
viranomainen meidän oikeutemme mukaan eräissä
tapauksissa ryhtyä. Erittäinkin r. voi tulla
kysymykseen vangitun henkilön suhteen, jolloin sen
tarkoituksena myöskin saattaa olla selon
ottaminen siitä, onko vangitulla päällään jotakin.
Hampurin krematori.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
