- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 8. Ribot-Stambul /
459-460

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - S ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has been proofread at least once. (diff) (history)
Denna sida har korrekturlästs minst en gång. (skillnad) (historik)

illustration placeholder

S, latinalais-eurooppalaisen kirjaimiston 19:s
kirjain ; sen vanhin tunnettu muinaisseemiläinen
muoto näkyy kuvataulusta Kirjoitus I (ks.
Kirjoitus), jossa myöskin vastaavat vanhat
kreik. ja lat. muodot esiintyvät. S:n äännearvo
on yleensä (suom. kirjoituksessa aina) s; mutta
sitäpaitsi se useasti voi merkitä vastaavaa
puheäänellistä äännettä, z:tä, niink. esim. sanan
sisässä ja lopussa vokaalin tai puheäänellisen
konsonantin jäljessä, esim. saks. leise, Linse, ransk.
cousin, engl. cease, lands, it. paese, ja saks.
kirjoituksessa sanan alussa vokaalin edessä, esim.
saks. sein; yhtymissä sp, st on s saks.
kirjoituksessa = š (jonka äänteen saksalaiset muuten
merkitsevät sch:llä), ja viimemainittu äännearvo
s:llä miltei aina on unk. kirjoituksessa, samoin
kuin tšek. ja kroat. š kirjaimella ; puolan ś
merkitsee muljeerattua s-äännettä. S:n sekä muiden
konsonanttimerkkien yhtymistä mainittakoon:
saks. sch = š, engl. it. sch = sk, holl. sch = sh (s+h),
ransk. engl. sc etuvokaalin edessä = s, it. sc
etuvokaalin (samoinkuin sci takavokaalin) edessä =
š, unk. cs = , sz = s ja zs = ž, puol. sz = š.

s-äänne on ääntämispaikkaan katsoen
hammasäänne (dentaali), ääntämistapaansa nähden taas
rakoäänne (spirantti). Samaan tapaan
muodostuvasta z-äänteestä s eroaa siinä, että jälkimäinen
on puheäänetön, edellinen taas puheäänellinen.

Lyhennyksissä: S. (s.) = sacer, senatus, Sextus,
sive
; S. R. =Senatus Romanus, S. P. Q. R. =
Senatus Populusque Romanus, S. D. G. = Soli Deo
Gloria
(= ainoastaan Jumalalle kunnia), s. v. =
sub voce (= sanan kohdalla), S. H. T. = salvo (t.
sine) honoris titulo (= arvonimeä käyttämättä);
S. M. Cand. = Sacri Ministerii Candidatus (=
papinkokelas) ; vielä S. (s.) voi olla = etelä (engl.
South), sivu (myös: siv.), Sulfur (kemiassa), slow
(kelloissa, engl.. = hitaasti), shilling
(Englannissa), y. m.
Y. W.

Saadi, Muslihuddin (1184-1291),
persialaisten kuuluisin siveysopillinen runoilija.
Harjoitettuansa opintoja Bagdadissa S. kävi v.
1224-1255 matkoilla vieraissa maissa, joutui
Tripoliksessa frankkilaisten risti retkeilijäin vangiksi ja
eli loppuajan elämäänsä Širazin läheisyydessä,
missä hänen hautansa vielä on suosittuna
pyhiinvaelluspaikkana. Monipuoliseen
elämänkokemukseen, jonka S. hankki nuoruudessaan ja
miehuutensa vuosina viettämällä iloista ja
seikkailurikasta elämää, hän vanhana yhdisti
sufilaisuuden hartauden ja yksinkertaisuuden. Hänen
siten saavuttamansa sopusuhtainen ja suvaitsevainen
maailmankatsomuksensa ilmenee mitä ¨
miellyttävimmässä muodossa hänen kirjallisissa
tuotteissaan, joilla hän pääsi itämaalaisten erinomaiseen
suosioon. S:n puhtaasti runollisista
tuotteista ovat huomattavimmat „Dîwân”
(Euroopassa tunnettu Grafin ja Rückertin käännöksistä)
ja „Gulistân” („Ruusutarha”), jonka käänsivät
saksaksi Olearius (1654; 1775), Graf (1846) ja
Nesselmann (1864), ranskaksi Semelet (1828-34).
Defrémery (1858), englanniksi Eastwick (1852)
ja Ross, sekä „Pend-nâme” („Neuvojen kirja”),
jonka m. m. G. Geitlin julkaisi ja käänsi
latinaksi (1835). Osaksi suorasanainen osaksi
runomittainen on „Bostân" („Puutarha”, julkaisi
Graf 1858, Rogers 1891 ; saks. käänsi Graf 1850.
Rückert 1882, osittain von Schlechta-Wssehrd
1852; engl. Davie 1883; ransk. Barbier de
Meynard 1880). K. T-t.

Saago, saagoryynit, ryyneiksi, tav.
pieniksi palloiksi muodostettu ja sen jälkeen
lämmittämällä iskostettu tärkkelysjauho. Itä-int.
s. saadaan etupäässä saagopalmujen
ytimestä siten, että ennen kukkimista
kaadettujen runkojen pirstottuja kappaleita
virutellaan vedessä, veteen huuhtoutuneet, vesiastian
pohjaan laskeutuneet tärkkelysjyväset kuivataan,
usein pestään ja kuivataan uudestaan ja
puristetaan sitten kosteina siivilän läpi, jolloin jauho
muuttuu määrätynkokoisiksi ryyneiksi, jotka
säkeissä pudistelemalla pyöristetään; sitten ryynit
kuumennetaan rautapannuissa alituiseen
hämmentäen, uudestaan sihdataan ja taas
kuumennetaan. Tehdasmainen valmistus tapahtuu
varsinkin Singaporessa. Kuumentamalla saatu
puhtaanvalkea helmi-s. ei ole enää jauhoista vaan
puoleksi läpinäkyvää ja kovaa. Vedessä se
turpoaa suuresti ja käy limaiseksi. Ruskeanväriset
ryynit ovat värjätyt poltetulla sokerilla,
punaiset punasavella. Muutamista muistakin palmuista
(Caryota- ja Corypha-lajit, Arenga saccharifera
y. m.) saadaan s:oa, vaikka vähemmänarvoista.
S:oa valmistetaan lisäksi Cycas-lajien (jap. t.
kiinal. s.
) ytimestä ja Dioon edulen
siemenistä (ks. käpypalmut). Kaikista
tärkkelyslajeista voi valmistaa s:oa.
Maniok-kasvin (ks. t.) jauhosta tehdään tapioka-ryynejä

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Sat Dec 21 13:46:04 2019 (aronsson) (diff) (history) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/8/0252.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free