- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 8. Ribot-Stambul /
479-480

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sabatier ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

479

iiiumin ja Latiumin välillä asuneita heimoja
(sa-biineja, marseja, pælignejä, marrucineja,
vesti-nejä y. m.), jotka yleensä aikaisin
roomalaistui-vat. * E. R-n.

Sabelstjerna [säbelsärnn], vapaamiessuku
Perniössä, aateloitu 1609, sammunut ennen v. 1750.
Sen alkuperäinen nimi oli K o u h o, ja sen
en-simäiset jäsenet toimivat nimismiehen virassa.
1500-luvun loppupuolella eli Eerik
Henrikinpoika, Hämeenkylän herra; hänen
poikansa oli Henrik Eerikinpoika, suom.
sotaväen ratsumestari, Tolsborgin päällikkö
Virossa, Nevanlinnan päällikkö 1611, k. 1619, joka
1609 aateloitiin. Tämän poika ratsumestari
Eerik S. kaatui 1636 kolmikymmenvuotisessa
sodassa ja pojanpoika Henrik S. (k. 1681),
Laakspohjan herra, otti samoin ratsumestarina
osaa Puolan sotaan Kaarle Kustaan aikana.
Viimemainitun veli kornetti Gustaf S. tuli
tunnetuksi kahakastaan Perniön kirkossa 1661
toisen aatelismiehen Sassin kanssa. K. G.

Sabiinilaiset ks. S a b i i n i t.

Sabiinilaisvuoristo kuuluu Ala-Apenniineihin,
on Apenniinien pääjonon länsipuolella, Salton,
Liri’n, Tiberin ja Teveren välissä, Roomasta
koilliseen ja itään päin. On syntynyt liitukalkista;
jylhiä maisemia, laajoja maccliia-pensaikkoja.
Korkeimmat huiput Monte Pellecchia luoteessa
(1,368 m yi. merenp.) ja Monte Viglio kaakossa
(2,156 m). — Voimakas maanjäristys hävitti
S :oa ja sen naapurialueita 1915.

Sabiinit (lat. SabVni), muinais-it. heimo, jonka
alkuperäinen asuma-alue oli Nar-(Nera-) ja
Anio-jokien välinen vuorimaa Apenniinien
korkeimmille seuduille (Gran Sasso. Monte Velino) saakka.
Heidän pääpaikkansa oli Amiternum; muita
kaupunkeja olivat Reate, Nursia, Cutiliæ, Cures,
No-mentum. Perintätarinan mukaan useat
Keski-Italian heimot polveutuivat s:sta, jotka
lähettivät siirtolaisia lounaaseen ja etelään. Niinpä
eräs osasto asettui Quirinalis-kukkulalle. joutuen
siten Palatinuksen »roomalaisen’’ asutuksen
lähimpään naapuruuteen. Rooman
perustamis-tarut kertovat naapurusten yhteentörmäyksistä.
Tunnettu on tarina sabiinitarten ryöstöstä, jonka
muka Romulus pani toimeen saadakseen naisia
vastaperustamaansa kaupunkiin, ja tarina näiden
välittämästä sovinnosta uudestaan puhjenneessa
taistelussa roomalaisten ja s:n välillä. Sen
verran perää on näissä taruissa, että s.
tehokkaasti ovat vaikuttaneet Rooman syntymiseen ja
muodostaneet osan uuden yhteiskunnan
vanhimmasta sekaväestöstä. — Historiallisella ajalla s.
esiintyvät harvoin. He säilyttivät
itsenäisyytensä v:een 290 e. Kr., jolloin Manius Curius
Den-tatus kukisti heidät. 268 e. Kr. he saivat täydet
kansalaisoikeudet. E. R-n.

Sabina /-f-/. 1. Roomal.-katolinen naispyhimys,
perheenäitien suojelijatar. S. oli perintätarinan
mukaan roomal. vallasnainen, joka kärsi
marttyyrikuoleman 126. Hänen kunniakseen
rakennettiin Aventinus-kukkulalle 5:nnellä vuosis.
suurimmalta osaltaan vielä säilynyt kirkko.
,,Basi-lica Santa S.", ja hänen juhlaansa vietetään
elokuun 29 p:nä. — 2. Julia S., Rooman
keisarinna. Hadrianuksen puoliso, kuoli 138. E. R-n.

Sabine [säbin], Sir Edward (1788-1883),
engl. kenraali, fyysikko ja tähtitieteilijä. Royal
society’n jäsen (1818) ja sen esimies 1861-71. otti

■180

osaa Rossin luoteisväylä-retkeen (1818) ja
Par-ry’n retkeen (1819). Näillä retkillä
suorittamiaan maamagneettisia tutkimuksia ja
painovoiman suuruuden määräämistä varten tekemiään
pendelihavaintoja hän jatkoi Afrikassa,
Pohjois-Ameriikassa, Grönlannissa, Norjassa ja
Huippuvuorilla (1821-23). Pääasiallisesti hänen
esityk-sestänsä järjestettiin Brittein valtakunnan eri
osiin joukko meteorologisia ja magneettisia
asemia. Näillä tehtyjä havaintoja hän itse järjesti
ja teki niistä johtopäätöksiä. Teoksia: „A
pendu-lum expedition" (1825), »Report on the
varia-tions of the magnetic intensity observed at
dif-ferent points of the earth’s surface" (1838),
»Contributions to terrestrial magnetism" (Phil.
trans. 1840-76). ’ U. S :n.

Sabinianus [-nw’-] (604-606), paavi,
aikaisemmin Gregorius I:n lähettiläs Konstantinopolissa,
herätti erään nälänhädän aikana ahneudellaan
sellaista tyytymättömyyttä kansassa, ettei hänen
ruumistaan voitu viedä Pietarinkirkkoon
Rooman katuja pitkin. A. J. P-ä.

Sabinilais-koulukunta, muinaisroomal.
lainopillinen koulukunta ja oppisuunta, joka sai
nimensä Masurius Sabinuksesta (eli Tiberiuksen
ja Neron hallitusaikana). Vastakohtana Licinius
Proculuksen mukaan nimitetyille prokulilaisille
s. harrasti vapautumista muinaisroomal.
muodollisuudesta, niin että esim. vastaaja olisi
vapautettava eikä tuomittava maksamaan, jos hän
oikeudenkäynnin aikana suoritti velkansa.
Pääteos, jolla Sabinus vaikutti oikeusoppiin, oli
,,Libri tres juris civilis". " R. E.

Sabirit, aikoinaan voimakas, useihin
heimoihin jakautunut kansa, joka v:n 456 paikoilla
mainitaan asuvana Kaukasuksesta pohjoiseen
olevilla seuduilla ja .joka myöhemmin teki
hyökkäyksiä kaukasuksentakaisiin roomalaismaihinkin.
P. J. Schafarik pitää s:e.ja „uraalilaisten
hunnien (ks. t.) sukuisena kansana", sillä
lähteissä molemmat kansannimet esiintyvät joskus
rinnakkain ja arvelee heidän tulleen Uraalille ja
sieltä etelään uraalintakaisesta Sibir nimisestä
kotimaastaan. S. Patkanov taas pitää heitä s u
o-ni a 1 a i s-u g r i 1 a i s i n a, unkarilaisten, vogulien
ja ostjaakkien läheisinä sukulaisina, joiden
aikaisemmat asuinpaikat olisivat olleet Kaukasuksesta
pohjoiseen; viholliskansojen ahdistus, etupäässä
avaarien hyökkäys 558 pakotti heidät vetäytymään
pohjoiseen päin ja vähitellen hajaantumaan,
jolloin osa joutui Luoteis-Siperiaan, niissä heistä
tavataan kielimuistoja hyvin laajalla alueella.
V. Florinskij pitää Luoteis-Siperian s:eja
slaavilaisina. koska siellä tavattavat maasta tehdyt
varustukset eivät muka voi olla muiden kuin
slaavilaisheimojen tekemiä. — Tuskin tarvinnee
epäillä, että euroopanpuoliset s. olivat
turkki-laisheimoisi a, ehkä sukua
Volgan-bolgaa-reille (ks. B o 1 g a a r i t); heidän nimensä
näyttää esiintyvän arab. kirjailijoilla tavattavassa
Uraalin eteläpään seutujen nimessä Sabir-u-Abir
(myös Ibir-u-Sibir). Ja jonkin verran voi olla
ainakin todennäköisyyttä väitteessä, että sabir
ja sibir (= Siperia) nimet ovat asetettavat
toistensa yhteyteen. Tässä tapauksessa saisimme
olettaa Irtysin rannalla, nykyisen Toboljskin
seuduilla jo varsin aikaisin olleen
turkkilaisasutuk-sen. mikä myöhemmin hävisi, jättäen nimensä
perinnöksi v:ii 1500 paikoilla sinne perustetulle

Sabelstjerna—Sabirit

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Sat Dec 21 13:46:04 2019 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/8/0262.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free