- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 8. Ribot-Stambul /
489-490

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sade ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

533

Saint-Servan—Saint-Simonismi

490

Sade. Ilma sisältää aina vesihöyryä, mutta voi
vastaanottaa sitä vain rajoitetun määrän, jonka
suuruus on riippuva ilman lämpötilasta ja
paineesta. Kostean ilmakerroksen lämpötila voi
laskea joko siitä syystä, että se säteilee lämpöä,
joutuu kosketukseen kylmemmän maan tai
kylmem-pien ilmakei rosten kanssa, tai sentähden, että se
kohotessaan ylöspäin joutuu pienempään
paineeseen ja laajenee. Kun sitten ilmakerros on
jäähtynyt siksi, että kastepiste (ks. Kaste) on
saavutettu, niin se ei enää voi pidättää itsessään
kaikkea vesihöyryä, vaan osa siitä tiivistyy
pieniksi vesipisaroiksi, minkä huomaa siitä, että
tähän ilmakerrokseen ilmestyy usvaa tai pilviä.
Kun ilman lämpötila päinvastoin kohoaa, niin
voivat vesipisarat jälleen haihtua, usva hajota ja
ilma seestyä. Pilvissä olevat vesikarpalot eivät
ole, kuten ennen oletettiin, vesirakkuloita vaan
täysinäisiä, läpimitaten 0,oi-0,i mm :n suuruisia
vesipalloja. Ne pysyvät ilmassa ylöspäin
kohoavien ilmavirtojen vaikutuksesta, kun näiden
nopeus on ainakin 8 m sekunnissa. Tiivistyksen
edistyessä pilvien pienet pisarat yhtyvät
suuremmiksi ja alkavat putoilla. Koska ilman
vastustus kasvaa, sikäli kuin putoamisnopeus kiihtyy,
niin pisaroiden liike muuttuu pian tasaiseksi.
Lenardin tutkimuksista ilmenee, että s:n
sisältämät pisarat ovat hyvin vaihtelevaa suuruutta.
Hänen tarkastamassaan kaatosateessa vaihteli
pisaroiden suuruus 0,5-5 mm:iin. Wiesnerin
havainnot taas toteavat, että isoimmat sadepisarat
painavat korkeintaan 0,2 gr ja että niiden
läpimitta on korkeintaan 7 mm. Isoimmat
sadepisarat särkyvät pudotessaan ilman läpi, niin että
läpimitaltaan 5 mm:iä suuremmat pisarat eivät
enää pysy kokonaisina. Jäätymäpistettä
alhaisemmassa lämpötilassa tiivistyvä kosteus
muodostaa hienoja jääneulasia, jotka järjestyvät ja
jäätyvät yhteen lumihiutaleiksi. — Kuten edellä
sanottiin voivat lämmönsäteily ja kosketus
kylmiin kappaleihin aiheuttaa usvan tai pilven
syntymistä johonkin ilmakerrokseen. Mutta
mainittavaa s:ta synnyttää vain se laajennus, joka
tapahtuu ylöspäin nousevassa ilmassa, ja tästä
johtuva lämpötilan aleneminen. Jos ilma kohoaa
menettämättä tai vastaanottamatta lämpöä niin
sen lämpötila laskee 1 asteen joka 100 m:ltä,
kunnes kastepiste on saavutettu, jonka jälkeen
vesihöyryn tiivistyminen alkaa ja lämpötilan
laskeminen hidastuu. 1 m3 vesihöyryllä
kyllästytettyä ilmaa erottaa, jäähtyessään 1 asteen, alla
luetellut vesimäärät:

Lämpötila: —10° 0° +10° +20° +30°
Veden paino 0,i? 0,aa 0,57 0,9» 1,59 g.

Kosteussadon (Niederschlag) paljous
ilmaistaan sen vesikerroksen vahvuudella, jonka s. on
muodostanut vaakasuoralle pinnalle, edellyttäen
ettei vesi pääse juoksemaan pois eikä
haihtumaan. Tämä vahvuus lausutaan tav. mm :eissä
(tai cm:eissä). Jähmeä kosteussato on ennen
mittaamista sulatettava vedeksi. Äsken sataneen
lumen korkeus on n. 10 kertaa suurempi
vastaavan vesimäärän korkeutta. Sademäärän
mittaamiseen käytetään n. s. hyëtometriä 1. p 1
u-viometriä (ombrometriä,
udomet-riä) ks. Ilmatieteelliset kojeet.
Tuulensuojassa sademittari ilmoittaa runsaamman
kosteussadon kuin tuulen pieksämällä paikalla.

Suomessa tehtyjen havaintojen nojalla voidaan ’
sadem aar aa arvostella jälkimäisessä tapauksessa
keskimäärin 80 °JC :ksi edellisen kosteussadosta.
Mainitun ilmiön syynä 011 vesipisaroiden ja
lumihiutaleiden vaakasuoraan tasoon nähden vino
tulosuunta ja sademittarin luona syntyvät
tuulenpyörteet, jotka estävät s:n laskeutumasta siihen.
Tuulen tuottaman haitan poistamiseksi
ympäröidään sademittari nykyään tavallisesti ylöspäin
laajenevalla, kartionmuotoisella varjostimella.
Kun useana vuonna perättäin määrätään
kosteussadon vuotuinen summa, niin voidaan niistä
havainnoista laskea keskimääräinen vuotuissumma.
Samaan tapaan on jonkun kuukauden sademäärän
keskiarvo saatavissa. Jakamalla jonkun
ajanjakson kosteussadon summa havaintopäivien
lukumäärällä saadaan päivittäisen sademäärän
keskiarvo mainitulta ajalta. Paitsi s:n runsautta on
jonkun paikkakunnan kosteussatosuhteiden
selvittämiseksi myös tutkittava sadepäivien
lukumäärää. Sellaisiksi luetaan tav. ne päivät, joiden
sademäärä on vähintään 0,i mm. —
Paikkakunnan vuotuisen sademäärän suuruus ja yleensä
sadesuhteet riippuvat monesta eri seikasta.
Runsassateiset ovat etenkin sellaisten vuoriseutujen
tuulipuolet, joille puhaltaa lämpimiä ja kosteita
tuulia. Vuoret, pakottavat ilmaa kohoamaan,
jolloin se laajenee, jäähtyy ja osa vesihöyrystä
tiivistyy s:ksi. Tämä ilmiö on havaittavissa esim.
silloin, kun kostea merituuli puhaltaa vuorista
rannikkoseutua kohti. Niinpä Norjan ja
Brittein-saarten länsirannat ovat hyvin sateiset siellä
vallitsevien lounais- ja länsituulten tähden. Norjan
länsirannalla 011 vuotuinen sademäärä siten
1,200-2,300 mm. Mutta kun pilvet tultuaan vuorien
korkeimpien huippujen yli ovat jo luovuttaneet
suuren osan kosteudestaan ja kun pilviä
sisältävät ilmakerrokset laskeutuessaan vuorien taakse
tulevat tiheämmiksi ja lämpiävät, niin saattavat
ne pilvien vesipisarat haihtumaan. Senpä tähden
sataakin vuorien itä- (tuulensuoja-)puolella vain
500 mm. Euroopan sisämaissakin ovat
vuoriseutujen läntisrinteet itärinteitä sateisempia.
Lännestä itään ulottuvilla vuorijonoilla kuten
Alpeilla ei sitä vastoin ole sateista ja poutaista
puolta. Korkeilla leveysasteilla niin etelässä kuin *
pohjoisessa muidenkin mantereiden paitsi
Euroopan länsirannikot ovat sateisemmat kuin
itäiset, mutta kuumassa vyöhykkeessä on asianlaita
päinvastainen. Merituuli voi lisätä sademäärää
melkoisesti alavillakin rantaseuduilla, sillä
tuulen puhaltaessa mereltä maalle on alimpien
ilmakerrosten hankaus maata vasten suurempi
kuin aikaisemmin merellä. Tästä seuraa tuulen
hidastuminen ja ilman kasautuminen. Korkeat
ilmakerrokset alkavat sentähden kohota
nostattaen s:ta. Suomessa meren rannat ovat loivia,
mutta luodessamme silmäyksen Suomen i s
o-hyeettikarttaan (seur. siv.), joka on saatu
yhdistämällä viivoilla sademäärältään (ilmaistu
mm :eissä) yhtäläiset paikat (ks. I s o h y e e t i t)
jokaiselta täydeltä 50 mm :ltä huomaamme
kuitenkin, että s:n runsaus kasvaa meren ja
mantereen raja-alueella mereltä maallepäin.
Tropiikeissa, missä aurinko kovasti paahtaa ja
ilman-lämpötila on korkea, syntyy alituisesti ylöspäin
nousevia ilmavirtoja ja sentähden sattuvatkin
siellä sääntöperäiset sateet. Aamut, illat ja yöt,
jolloin kuumuus on pienempi, ovat tav. selkeät.

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Sat Dec 21 13:46:04 2019 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/8/0267.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free