- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 8. Ribot-Stambul /
503-504

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Saha-ahven ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

533

Saint-Servan—Saint-Simonismi



274

meren ja Japanin meren välissä; mantereesta
S:n erottaa pohjoispäässään sangen matala, vain
10 km leveä Tataarin salmi, Jessosta La
Pérou-sen salmi. S. on etelästä pohjoiseen 957 km
pitkä, leveys vaihtelee 28-195 km; 72,059 km2,
56,912 as. (1913). Venäjälle kuuluu S:n
pohjoisosa. 37,990 km2, 14,300 as., Japanille eteläosa,
34,069 km2, 42,612 as., rajana on 50° poiij. lev.
— Rannikot yleensä vuorisia, ehjiä, hyviä
satamia puuttuu; eteläosassa ovat laajat, avonaiset
Terpenie- (sitsiro) ja Aniva- (Higasifusima)
lahdet. Geologinen rakenne vielä aivan vähän
tunnettu. Pinnanmuodostuksessa vallitsevat etelästä
pohjoiseen kulkevat vuoristojonot (korkein
pitkin länsirannikkoa; Lopatinskijn vuori n. 1,200 m
yi. merenp.). Vuoristojonojen (itäisen ja
keski-mäisen) välisessä laaksossa virtaavat S:n
suurimmat joet, Tymi pohjoiseen ja Poronaj etelään;
vain suupuoleltaan ne ovat kuljettavia, muuten
ne ovat, kuten muutkin S:n joet, vuolaita
vuoristojokia. Ilmasto yleensä kolea, pohjoisessa ja
idässä, jäisen Ohotan-meren rannikolla talvet
ovat tavattoman kylmät ja kesät kolkot,
usvai-set, muistuttaen Euroopan itäisen Jäämeren
rannikon ilmanalasta (Rykovskoessa Venäjän S:n
sisäosassa v:n keskilämpö — l,s° C, tammikin
-23,8° C, heinäkin -f 16,»° C). Etelässä ja
lännessä vaikuttavat lauhduttavasti lämpimämpi
Japanin-meri (ent. Muravjevskijn asemalla
Aniva-lahden rannalla v :n keskilämpö -j-3,s°C, tammik :u
—11,7°C, heinäk :n-|-15,80C). V :n sademäärä on n.
500 mm. — Aarniometsät (Abies-, Larix-,
Betula-y. m. lajit) peittävät vuoristoja, tasangoilla ja
jokilaaksoissa on tundra- tai heinäkasvillisuutta.
Eläimistö rikasta: karhuja, kettuja, soopeleita,
poroja y. m. maalla; merissä ja joissa
merisaukkoja, hylkeitä, valaita, lohia, turskia, sillejä
y. m. Väestö jakaantuu alkuasukkaihin (Japanin
osassa kaikkiaan 2,103 henkeä, 1910), s. o.
etelässä ainolaisiin, pohjoisessa giljaakkeihin, sekä
maalianmuuttaneihin, jotka Venäjän S:ssa ovat
enimmäkseen karkoitettuja (niiden lähettäminen
S :lle Japanin sodan jälkeen ainakin toistaiseksi
lopetettiin), Japanin S:ssa yhä suuremmissa
joukoissa tulevia uutisasukkaita (1897 oli
japanilaisia S :11a 300-400, 1906 10,806, nyk. n. 40,000).
Alkuasukkaiden pääelinkeinoina ovat metsästys
ja kalastus. Venäläiset ja japanilaiset
harjoittavat kalastusta (tuottoisaa etenkin Japanin S: u
rannikoilla), helmenpyyntiä (japanilaiset; v:sta
1909), vähän maanviljelystä (Venäjän S:ssa
kauran, vehnän, rukiin ja ohran vuotuinen sato
kaikkiaan pari tuhatta ton.) ja karjanhoitoa
sekä kaivostyötä (Venäjän S :11a).
Kivihiiliker-roksia on varsinkin länsi-, polttoölivkerroksia
itärannikolla. — Hallinnollisesti Venäjän S. on
provinssina (jossa 2 piirikuntaa), Japanin S.
siirtomaana. Jälkimäisessä kehitys kaikinpuolin
on ollut nopeampi. Siellä on rautatie (92 km)
Aniva-lahden itäpuolella olevan niemimaan poikki,
sähkölennätinlin joja 1,100 km, puhelinlinjoja
32 km (1913). Sen tulo- ja menoarvio tiliv:na
1913-14 päättyi 6,53 milj. mk:aan (valtion
avustus 1,5 mil j. mk.). — Historia. Ensimäinen S: 11
rannoilla käynyt eurooppalainen oli h oli. Gerrit
de Vries 1643." S:ia tutkivat La Pérouse (1787)
ja Krusenstern (1805), molemmat luullen sitä
niemimaaksi; vasta jap. merenkulkija Mamio
Rinzo huomasi sen saareksi. V. 1853 S :lta löy-

dettiin kivihiiltä, 1855 Venäjä ja Japani
jakoivat S:n, 1857 venäläiset perustivat Duen
siirtolan, 1869 lähetettiin S:lle ensimäiset
karkoi-tetut, 1875 Japani luovutti osansa Venäjälle
eteläisiä Kurileja vastaan, 1905 Japani sai
Etelä-S:n takaisin. [Schrenck, ,,Reisen und
Forscliun-gen im Amurland"; Dorozevits, ,,Die
Verbrecher-insel S."; Ahnert, „Reise an der Ostküste des
russischen S. im Jalire 1907"; Polevoj, „Das
Erdölgehiet des nordöstlichen S." (,.Prometheus"
nide 31, 1910).] E. E. K.

Sahalohi (Scrrasalmo), rakkosuisiin kuuluva
kalasuku, pienehköjä (pituus ei juuri yli 30 cm)
kaloja, joiden
ruumis on korkea,
sivuilta litistynyt,
vatsa alta
sahareu-nainen, vahvoissa
leuoissa isot,
terävät hampaat. S:t
asustavat Etelä- ja

Keski-Amer iikan
joissa ja ovat hyvin
pelättyjä
tavattoman raatelevaisuu-tensa vuoksi. Pienestä koostaan huolimatta ne
nim. hyökkäävät suurin parvin jokaisen veteen
joutuneen eläimen, hevosten ja härkienkin, kimp
puun ja repivät niiden ruumiista isoja palasia,
siten aiheuttaen niin kovan verenvuodon, että
eläin voi joutua kapeassakin joessa tuhon omaksi.
Uimiselle s:t voivat täten myös olla hyvin
vaarallisia ja tiedetään varmasti niiden
aiheuttaneen kuolemantapauksiakin. Tunnetuimmat lajit
ovat p i r a y a (S. piraya) ja karaibikala
(S. rhombeus). I. V-s.

Sahapistiäiset (Pliylophagn), pistiäisiä 1.
ampiaisia (ks. t.), joiden takaruumis koko
leveydellään on yhtynyt keskiruumiiseen ja joiden
toukat ovat jalallisia joko vapaasti liikkuvia
tai puun sisustassa eläviä. Jakautuu kahteen
pääryhmään: lehtipistiäiset (Tentliredinidce) ja
puupistiäiset (Siricidae). U. S-s.

Sahara (< arab., = erämaa), suunnaton
erämaa-alue Pohjois-Afrikassa Välimeren rannikkomaiden
Sudanin, Atlantin valtameren ja Niilin välissä;
6,18 milj. km2, toisten laskujen mukaan
9.16 milj. km2 (melkein Euroopan kokoinen),
jolloin S:aan on luettu m. m. Niilin itäpuolella
oleva Nubian erämaa (ks. Nuhia). — Alinna
S :n vuoriperustassa on kuluneita, poimettuneita
kiteisiä liuskeita, joiden päällä vaakasuorasti
lepäävät paleozooisen ja liitukauden kerrokset
sekä paikoitellen tertiäärikaudella purkautuneet
tuliperäiset ainekset. Pintamuotoilun ovat
aikaansaaneet hautalaskeumat ja siirrokset sekä
voimakas, täällä merkillisiä vuorimuotoja
synnyttävä denudatsioni (äkillisten lämpövaihteluiden
aiheuttama ja kem. rapautuminen, tuulen
kuluttava voima, deflatsioni, entiseen aikaan myös
erosioni). Kulumistuloksista riippuen on siten
syntynyt vuorisia kallioerä maita (dzebel.
tasili, harasef; Chavannen laskujen mukaan
2 mil j. km2), k i v i k k o e r ä m a i t a joko
terävä-särmäisistä kivilohkareista (hammada) tai
tuulen pyöristämistä kivistä muodostuneita (serir:
molempia yhteensä 4,s milj. km2), hiekka- ja
j hiekka kino s erämaita ("reg, erg, igidi,
! rem cl, remla; l,j milj. km2). Vielä on savi-

Piraya.

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Sat Dec 21 13:46:04 2019 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/8/0274.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free