- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 8. Ribot-Stambul /
505-506

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sahara ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

605

Sahara

50(j

erämaita etenkin ent. meren ja järvien
pohjissa (sott, sebha), aroja ja laidunmaita
(1,5 milj. km2) sekä keitaita (0,2 milj. km2).
— Korkeussuhteiltaan S. jakaantuu kahteen
alavampaan seutuun idässä ja lännessä sekä niiden
väliseen korkeampaan vuoristomaahan.
Länsi-S:ssa korkeampia seutuja ovat Taganet ja El
Hodh nimiset ylängöt (n. 500-600 m yi. merenp.)
Senegalin suun pohjoispuolella, joihin
pohjoisempana liittyy läntisen Adrarin alanne (n. 300 m
yi. merenp., paikoitellen viljelyskelpoista). Sen
ja Marokon välissä on erämaavyöhyke, jossa
ajoittaiset sateet vain paikka paikoin
synnyttävät niukan kasvillisuuden. Marokosta kaakkoon
on Igidi’n hiekkaerämaa (200-400 m yi. merenp.),
jossa on runsaasti maansisäisiä vesisuonia ja
niiden tienoilla metsikköjä ja pensastoja. Igidiin
liittyy idässä Tafileltin, Tuatin ja Varglan
painanteet monine keidasryhmineen sekä El Aregin
hiekkaerämaa. Niiden etelä- ja itäpuolella on
vuorinen Keski-S.: Tassili’n (Asgarin huippu
1,300 m yi. merenp.) ja Ahaggarin (keskimäärin
1,300 m yi. merenp., huiput yli 2,000 m)
•vuoristoiset ylätasangot sekä Airin 1. Asbenin
vuoristo-maa (1,500 m yi. merenp.). Koillisessa vuoristo
vaihtuu suunnattomaan, autioon Fessanin
kivikko-hammadaan (jossa 800 km pitkä
Sudali-vuori-jono nousee 658 m yi. merenp.). Vuoristo-S:n
itäisiä etuvartijoita ovat Timmo- ja Tibesti-vuoristot
(Tusidde Tibesti’ssä 2,700 m yi. merenp.; S:n
tunnetuista vuorista korkein). Näistä ja
Fessa-nista alkaa idässä Niilin laaksoon, pohjoisessa
Barkaan, etelässä Dar-Furiin rajoittuva Libyan
hiekkaerämaa (n. 400 m yi. merenp.), jonka
pohjoisosassa on useita keitaita, mutta sisäosassa vain
Kufran keidasryhmä. — Ilmasto. S:n ylitse
kesällä kulkevat tuulet tulevat pohjoisesta käsin
siten tuntuen kuivilta. Talvella tuulet
ylimalkaan käyvät S:n sisäosista ulospäin, eivätkä
tietysti nekään ole sadetuulia. Kuitenkaan S. ei ole
kokonaan sateeton, sillä usein Välimerenmaiden
talvisateet ja Sudanin kesäsateet ulottuvat S:n
reunojen sisäpuolelle ja korkeammat vuoret
voivat ilmavirroista kerätä usein tuntuvia sateita.
Ilmastolle ominaisia ovat vielä tavattoman
jyrkät lämpöerot yön ja päivän välillä.
Keskipäivällä lämpömittari maanpinnassa voi kohota
-(- 70° :een C ja yöllä aleta jopa —3° :een ja
—9°:eenkin C. Kuumimmat seudut lienevät
päiväntasaajan tienoilla. — Hieta- ja pölymyrskyt
pimittävät usein muuten harvinaisen kirkkaan ja
läpikuultavan ilman. Kangastukset tavallisia. —
Vesistöt. S:n harvat joet ovat, Wadi Draata
luoteisrannikolla lukuunottamatta, vain ajoittain
vettä kuljettavia. Ennen S :ssa vallinneesta
sade-rikkaammasta ilmastosta todistavat monet
suuret, kuivat joenuomat (ivadi, ucd) ;
huomattavimmat ovat Igharghar (pohjoiseen), ja Tin Tarabin
(etelään). Vuoristoalueen pohjoisjuurella on
sarja sotteja (aina 25 m alapuolella merenp.).
Suolajärviä on monessa paikassa. Siellä, missä
pohjavesi tunkeutuu pinnalle, syntyy keitaita
(ain, tit, gallé), S:n asutuskeskustoja.
Ranskalaiset ovat poranneet paljon arteesisia kaivoja.
Pohjavesi tulee usein tavattoman pitkien
matkojen päästä, sillä on huomattu Sisä-S :n
keitaiden vesimäärän riippuvan Sudanin sateista.

Kasvisto. Kasvimaantieteellisesti S. on
rajana Välimeren alueen ja troopillisen kasvillisuu-

den välillä. Suurin osa S:aa liittyy kuitenkin
lähinnä edelliseen, joskin tietysti vain
saderik-kaimmissa vuoristoseuduissa tai siellä, missä
pohjavesi on lähellä maanpintaa, tapaa edes
suunnilleen samantapaista laji- t. yksilörikkautta kuin
Välimeren alueen karuimmilla seuduilla. Muualla
kasvisto on äärimäisen köyhää, joskin vain
verraten pienet alat ovat aivan kasvittomia.
Puumaisista kasveista ovat tärkeimmät eräät
matalat akaasiat ja Tamarix- lajit, suolattomassa
maaperässä kasvaa matalia Retama-,
Ephedra-y. m. pensaita, suolaperäisillä alueilla taas on
omat kasvinsa, savikka- ja tatarkasveja y. m.
Heinistä mainittakoon Aristida pungens ja
Penni-setum-lajit, näihin, samoinkuin laajalti
levinneisiin Jerikon-ruusuihin ja mannajäkälään y. m.
nähden S. liittyy lounais-aasialaisiin
erämaa-alueisiin. Äärimäinen kuivuus, kova kuumuus
sekä jyrkät lämpötilan vaihtelut ovat ne
epäsuotuisat olosuhteet, joita vastaan S:n, kuten
yleensäkin troopillisten erämaiden kasvien täytyy ensi
sijassa taistella ja jotka painavat erikoisen lei
mansa kasviston ulkomuotoonkin. Kasvit ovat
yleensä harmahtavia t. ruskeita, matalia,
tiheäkasvuisia, usein piikkisiä, ruohokasvitkin
säännöllisesti kovia ja pistäviä, lehdet voivat puuttua
t. ovat kovia, nahkeita, usein karva- t.
vahapeit-teisiä, maanalaiset osat sensijaan ovat yleensä
voimakkaasti kehittyneet, joko mahdollisimman
täydellisen veden kokoomisen vuoksi t. lajin
säilyttämiseksi täydellisesti kuivan ajan yli.
Rehevin kasvillisuus tavataan keitaissa. Niiden
huomattavin kasvi on taatelipalmu, se kasvi, johon
ihmisen toimeentulo S:ssa kokonaan perustuu.
Sitäpaitsi viljellään tavallisia etelänhedelmiä ja
vihanneksia sekä jonkun verran vehnää, durraa,
hirssiä y. m.

Eläimistö on myöskin köyhä, etenkin,
mikäli tunnetaan, Länsi-S:ssa. Isompia nisäkkäitä
tavataan vain joku antilooppilaji, etenkin
kaakkoisissa rajaseuduissa sirahvi, siellä täällä
villejä aroaaseja ja nautaeläimiä y. m.; leijona,
juovikas hyeena ja sakaali pysyttelevät myös
erämaan rajaseuduilla. Tyypillisiä erämaan eläimiä
ovat fenek-kettu, erämaan hyppyrotta ja
hvppy-päästäiset. Linnuista mainittakoon lentokanat,
erämaan leivonen (Alauda deserti) ja strutsi,
matelijoista skinkkisisilisko, sarvi- ja
hietakäär-meet; joitakin sammakkoeläimiä ja kaloja tava
taan keitaissa. Hyönteisistä ovat huomattavimmat
heinäsirkat. Varsinaisten erämaan eläinten
yleisimmät mukautumisominaisuudet ovat nopea
lii-kuntokyky (pitkät jalat y. m.), suojeleva väritys
ja kyky kaivautua maahan lämmönvaihteluja
pakoon. — Kotieläimistä on tietysti dromedaari
tärkein, sekin kuten tunnettu monessa suhteessa
erinomaisesti erämaan olosuhteisiin sopeutunut,
sitäpaitsi pidetään hevosia, nautaeläimiä, vuohia ja
lampaita.

Asukkaiden lukumäärästä ei ole mitään
luotettavia tietoja (Wagner, Supan v. m.
arvioivat sen parikymmentä v. takaperin 2 Vs mil j :ksi) ;
Libyan erämaa on harvimmin asuttu. —
Pääväes-tönä ovat berberit, joita lännessä nimitetään
maureiksi ; heihin on sekaantunut paljon
arabialaisia, jotka ovat levittäneet muhametin opin ja
kielensä yli koko S:n. Berberiläismäiset tuaregit
(imosaghr) asustavat Ahaggarissa ja ympäröivillä
alueilla. Tibbut, tuaregien itäpuolella Tibesti’ssä,

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Sat Dec 21 13:46:04 2019 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/8/0275.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free