- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 8. Ribot-Stambul /
533-534

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Saint-Servan ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

533

Saint-Servan—Saint-Simonismi

534

ransk. säveltäjä ja pianisti, Gounod’n oppilas.
Toimi urkurina ja kirkkomusiikin opettajana
Pariisissa 1855-70. S. on ransk. uusklassillisen
tyylin etevin edustaja. Sujuva muoto, kaikuisa
sointi ja ritarillinen sävy on hänen teoksilleen
ominaista. Tunnetuimmat ovat hänen sinfoniset
runoelmansa (,,Danse macabre" y. m.) ja
oopperansa („Samson et Dalila" 1877, „Henri VIII",
„Phryné", ,,Les barbares" y. m.). Sävelsi myös
3 sinfoniaa, 2 orkesterisarjaa, 5 pianokonserttoa,
3 viulukonserttoa, 1 sellokonserton,
pianokvinte-tin, pianokvartetin, viulu- ja sellosonaatteja,
piano- ja urkukappaleita, 2 messua, 2 oratoria,
requiemin y. m. I. K.

Saint-Servan ks. Sain t-M a 1 o.

Saint-Simon [säsimö’]. 1. Louis de
Rov-r o y, S :n herttua (1675-1755), ransk.
muistel-mainkirjoittaja; otti 1690-luvulla osaa Pfalzin
perimyssotaan ja toimi sittemmin
hovipalveluk-sessa; liittyi Orléans’in herttuaan Filipiin ja
pääsi tämän tultua hallituksenlioitajaksi hänen
neuvostoonsa; vetäytyi herttuan kuoltua 1723
yksityiselämään. S. on etupäässä tullut
tunnetuksi kuolemansa jälkeen julkaistuista
muistelmista ,,Memoirs", joka on tärkeä Ludvik XIV:n
aikakauden historian lähde (huolellisimmat ovat
Chéruelin ja Boislislen julkaisemat laitokset,
jälkimäinen ilmestynyt 1879-1906). [Chéruel, .,S.
considéré eomme liistorien de Louis XIV";
Sainte-Beuve, ,,Causeries du lundi" (3:s ja 15 :s
nide); Baschet, Cannan, Crozals ja Boissier ovat
kirjoittaneet hänen elämäkertansa].

2. Claude Henri de Rouvroy de S.
(1760-1825), kreivi, ransk. yhteiskuntafilosofi; tuli

1777 upseeriksi ja otti
osaa Polijois-Ameriikan
vapaussotaan ; Meksikossa
iiän suunnitteli Panaman
kannaksen katkaisemista
kanavalla, Espanjassa
sittemmin Madridin
yhdistämistä mereen. Erottuaan
sotapalveluksesta 1788 hän
ryhtyi jatkamaan
opintojansa. Aikaisimmasta
nuoruudestaan asti hän oli
vakuutettu siitä, että
hänellä oli suoritettavana
suuri tehtävä.
Menetettyään vallankumouksen
myrskyissä perintönsä
hänen onnistui taitavilla
liiketoimilla jälleen hankkia itselleen suuri
omaisuus, jonka hän kuitenkin pian kulutti
loisteliaaseen elämään ja hyväntekeväisyyteen. Suurimman
osan elämänsä loppupuolta hän eli puutteessa;
hänen aineellinen hätänsä meni lopulta niin pitkälle,
että hän v. 1823 teki itsemurhayrityksen
menettäen toisen silmänsä; tämän jälkeen hänen
ystävänsä pitivät huolta hänen toimeentulostansa.

S :n käsityksen mukaan Ranskan vallankumous
kyllä oli hävittänyt vanhan, feodaalisen ja
kirkollisen, järjestyksen, mutta tämä negatiivinen
saavutus ei riittänyt. Sen täydennykseksi oli
luotava uusi positiivinen järjestys, ja tähän
tarvittiin uskonnon apua, mutta sellaisen uskonnon,
joka oli vapaa vanhan uskonnon dogmeista. S.
tahtoi perustaa „uuden kristillisyyden", joka oli
saattava kristillisyyden todellisen sisällyksen:

Saint-Simon.

rakkauden ja veijellisyyden, käytännössä
tunnustetuksi. Tämän uuden uskonnon tehtävänä oli
saada yhteiskunta asettamaan päämääräkseen
köyhimmän, yksistään työvoimansa varassa olevan
luokan aseman pikainen parantaminen. — Kun S.
puhuu siitä, että vallan yhteiskunnassa tuli
kuulua „teollisuudenharjoittajille" (les industriels),
tarkoittaa hän viimemainituilla sekä
alkutuotannon että teollisuuden harjoittajia, vieläpä
kauppiaita, pankkiireja, taiteilijoita ja. oppineita.
Yhtä vähän kuin näitä eri ryhmiä yhtä vähän hän
erottaa toisistaan tuotantovälineitten omistajia
ja palkkatyöläisiä. Hän ei myöskään koskaan
ole vaatinut tuotantovälineitten ottamista
yhteiskunnan haltuun, mistä syystä onkin väitetty
että S. ei ollut sosialisti. Mutta siihen nähden,
että hänenkin päämääränänsä näyttää olleen
yhteiskunta, jossa toisen olisi mahdoton riistää
toista ja jossa kaikilla olisi tilaisuus vapaasti
kehittää kykyjänsä, voitaneen hänet kuitenkin
lukea 19:nnen vuosis. suurten sosialististen
ajattelijain joukkoon.

S. on 19:nnen vuosis. yhteiskuntafilosofeista
alkuperäisimpiä ja merkillisimpiä. Hän ei luonut
mitään yhtenäistä oppijärjestelmää —
saint-si monismin (ks. t.) nimellä kulkeva
järjestelmä ei ole hänen, vaan eräiden hänen
oppilaidensa kehittämä — mutta hänen teoksissaan
esiintyy ituina suuri joukko aatteita, joita muut
ovat myöhemmin kehittäneet. Hänen
vaikutuksensa ulottuukin tavattoman laajalle. Comte oli
S :n oppilas, ja hänen positivisminsa on
peräisin S:n aatemaailmasta. S. on uudenaikaisen
sosiologian tienraivaajia, samalla kuin hän
valmistaa Marxin ..tieteellistä sosialismia". Hänen
pääteoksensa ovat: „L’industrie" (1817-18),
,,L’or-ganisateur" (1819-20), „Du système industriel"
"(1821-22), „Catechisme des industriels" (1823-24).
,,Nouveau christianisme" (1825) ; joukko hänen
kirjoituksiansa on painettu kokoelmissa
„Oeuv-res de S. et d’Enfantin" (1865-78) ja
„Oeuv-i es choisies de S." (1859-61). [G. Weill, „S. et
son oeuvre", Fr. Muckle, „Henri de S. Die
Per-sönlichkeit und ihr Werk".] J. F.

Saint-simonismi [sä-J, se sosiaalinen
järjestelmä, jonka eräät yhteiskuntafilosofi Henri de
Saint-Simon’in oppilaat, etupäässä Bazard ja
En-fantin, kehittivät Saint-Simon’in aatteiden
pohjalla; se on täydellisimmin esitetty Bazardin
teoksessa ,,Exposition de la doctrine de Saint-Simon".
Saint-simonistien mukaan ihmiskunta oli
siirtymässä uuteen kehityskauteen, jota Saint-Simon
oli ennustanut ja jonka vallitsevana periaatteena
oli oleva: ihmiset eivät saa riistää tbisiaan.
Riistäminen (eksploateeraus) perustui voimassa
olevaan omaisuus järjestykseen, joka teki
mahdolliseksi työttömät tulot, s. o. toisten työn tulosten
anastamisen. Vallankumous, joka oli poistanut
muut etuoikeudet, oli jättänyt rikkauden
etuoikeuden koskematta. Nyt oli tässäkin muutos
saatava aikaan. Vastedes saisi yksityisomaisuutta
olla vain sillä, joka oli sen omalla työllään
luonut ja niinkauan kuin alkuperäinen omistaja eli.
Hänen kuoltuaan se oli joutuva valtion haltuun;
perheen perintöoikeus oli siis lakkautettava.
Yhteiskunta oli sitten — keskuspankin
välityksellä — jakava sen haltuun joutuneet pääomat
yksityisten kesken heidän kykynsä ja
suoritustensa mukaan.

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Sat Dec 21 13:46:04 2019 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/8/0289.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free