Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Saksa
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
561
Saksa
585
ja 2 tai 3 hevospatteria. Ennen sotaa 1914 S:n
armeiaan kuului 217 rykmenttiä jalkaväkeä,
18 pataljoonaa jääkäreitä, 26
konekivääriosas-toa, 317 piirikomennuskuntaa, 110 rykmenttiä
ratsuväkeä, 26 rykmenttiä jalkaväen tykistöä,
100 rykmenttiä kenttätykistöä, 35 pataljoonaa
pionieereja, erikokoisia osastoja rautatie-,
sähkö-lennätin-, ilmalaiva- (16 Zeppelin-, Schütte-Lanz-,
Parseval- ja „M"-tyyppiä), lentokone- (521
lentokonetta), automobiili- ja kokeilujoukkoja, 26
pataljoonaa kuormastoa, yliesikunta, erinäisiä
pieniä osastoja, kaikkiaan 36,088 upseeria, 769,938
miestä ja 160,092 hevosta. V. 1912 laskettiin
S :11a olevan harjoitettuja joukkoja (vakinaisia,
vara- ja maanpuolustusjoukkoja 3,302,000,
harjoitettua nostoväkeä 623,000, vuoden
vapaaehtoisia 85,000, virkavapaita upseereja 92,000
miestä) kaikkiaan 4,102,000, osittain harjoitettua
täyteväkeä 113,000, harjoittamatonta täyteväkeä
ja nostoväkeä 5,683,000, eli kaikkiaan 9,898,000
miestä. — Taaja ja luja linnoitusvyö vahvistaa
S:n rajoja idässä ja lännessä; ensi luokan
linnoituksia ja linnaleirejä ovat Königsberg, Danzig,
Posen, Neisse, Spandau, Magdeburg, Küstrin,
Mainz, Ulm, Rastatt, Metz, Köln, Ivoblenz,
Strassburg, Ingolstadt, pienempiä luettelematta.
Meri- ja rannikkolinnoituksista mainittakoon
Kiel ja Helgoland. — S:n afr. siirtomaissa
olevat joukot kuuluvat suoraan valtakunnan
kanslerin alle; 1914 niitä oli kaikkiaan 6,255
upseeria ja sotamiestä, joista 4,122 värillistä. —
S:n sotalaivaston luominen parissa
vuosikymmenessä on uusimman ajan tärkeimpiä
valtiollisia tapahtumia; sen avulla S:lle kävi
mahdolliseksi siirtomaavallan perustaminen ja sen
takia S. myös joutui ratkeamattomaan
ristiriitaan Englannin kanssa. Sen jälkeen kun
Suuren Vaaliruhtinaan luoma sotalaivasto oli saanut
rappeutua, olivat S:n valtiot melkein ilman
mitään merisotavoimia. V. 1848 S:n
kansalliskokouksen päätöksestä rakennettu pieni laivasto
myötiin pian, mutta samaan aikaan myös Preussi
ryhtyi rakentamaan itselleen laivastoa, joka
kuitenkin kasvoi verraten hitaasti. V. 1867 se
siirrettiin Pohjois-S:n liitolle ja tältä 1870 S:n
valtakunnalle. Siirtomaiden valtauksen johdosta
ruvettiin laivastoa laajentamaan, mutta vasta
Vilhelm II, päämäärästä varmana, valtiopäiväin
tukemana, vei perille S:n laivaston luomisen, niin
että siitä tuli suuruudeltaan maapallon toineD. V.
1913 siihen kuului 112 sotalaivaa (35 linjalaivaa,
8 rannikkopanssarialusta, 13 panssariristeilijää,
43 panssaroitua risteilijää, 2 panssaroimatonta
pientä risteilijää, 8 tykkialusta ja 3
jokitykki-alusta) kaikkiaan 953,700 ton., 1,522,000
indikoitua hevosv., 2,191 tykkiä, 350 torpedoputkea,
57,360 miestä, lisäksi 144 torpedoalusta, 72
vedenalaista alusta, 8 koululaivaa ja 13 erikoislaivaa.
Rakenteilla oli 6 linjalaivaa, 3 panssariristeilijää.
4 pientä risteilijää, 12 torpedoalusta ja useita
vedenalaisia veneitä. Kaikkiaan oli 1913
meri-sotaväessä 6,424 upseeria ja 70,923 miestä.
Laivaston päätukikohdat ovat Kiel, Wilhelmshaven,
Danzig, Cuxhaven ja Sonderburg. — K a n s a
1-1 i s v ä r i t: musta, valkoinen, punainen. Lippu:
kauppalipussa musta, valkoinen, punainen
vaaka-suorasti; sotalippu: valkoisella pohjalla makaava
musta, valkoraitainen risti, jonka keskellä
valkoisessa ympyrässä Preussin vaakuna, vas. yläkul-
massa kansallisvärit vaakasuorassa, keskellä
rauta-risti (ks. liitekuvaa Lippu).Vaakunat.
Valtakunnan vaakuna yksipäinen, oik. katsova musta,
punanokkainen ja -jalkainen kotka, rinnalla
Preussin vaakuna, kaulassa mustankotkan
ritarikunnan ketju, pään päällä valtakunnankruunu.
Keisarin vaakunoita on kolme; pieni vaakuna:
kultainen, mustankotkan ritarikunnan ketjun
ympäröimä, valtakunnankruunun kruunaama kul
täinen kilpi, keskellä valtakunnankotka.
Keski-mäisen ja ison vaakunan pääosana on pieni
vaakuna, jonka lisäksi tulee kilvenkantajia, lippuja
y. m.
Siirtomaat. Vasta 1884 S. asettui
siirto-maavaltioiden joukkoon hankkimalla itselleen
laajoja alueita Afrikassa ja Oseaaniassa, joihin
myöhemmin liitettiin muutamia siirtomaita lisää.
Ilmastollisista syistä S :n siirtomaat eivät yleensä
sovellu uutisasutukselle, joten ne eivät täysin
vastaa päätarkoitustaan. Mutta monet niistä ovat
nyt jo lupaavia plantaasisiirtoloita ja sangen
edullisia pääomain sijoituspaikkoja. —
Suurvaltain sodan kestäessä Englanti ja Japani
miehittivät useimmat S:n valtamerien takaiset alueet.
—- Siirtomaat, niiden pinta-ala ja asukasmäärä
1913 olivat
Afrikassa km-’ as.
värill. valkois.
Torö....................87.200 1,032,000 368
Kamerun..................790.000 2,751,000 1,871
S:n Lounais-Afrikka .... 835.100 83.300 14,830
S:n Itä-Afrikka............995.000 7,661,000 5,336
Yhteensä Afrikassa 2,707,300 11,527,300 22,405
Oseaaniassa
S:n Uusi-Guinea alueineen . . 242,476 601.700 1.427
Samoa.......... 2,572 37,540 557
Yhteensä Oseaaniassa 245 048 639,240 1,984
Aasiassa
KiautSoun vuokra-alue . . . 552 192,000 4.470
Yhteensä kaikissa maanosissa|2,952,900| 12,358,540| 28,859
[„Karl Andree’s Geographie des Welthandels
I" (1910); R. Bar mm, „Deutschlands Stellung
im Welthandel und Weltverkehr" (1914) ; D.
Berg-haus, „Deutschland und seine Bewohner" (1860) ;
F. von Bernhardi, ,,Germany and the next war"
(1914) ; J. A. Cramb, „Germany and England"
(1914); O. Delitsch, „,Deutschlands
Oberflächen-form" (1880); ».Deutsche Erde, Zeitschrift fiir
Deutschkunde" (aikakauskirja); O. Drude,
.,Deutschlands Pflanzengeograpliie" (1896) ;
,,Ge-werbe und Händel im Deutschen Reich nacli der
gevverblichen Betriebszählung voin 12 Juni 1907"
(1909-11), „Gothaischer Hofkalender"
(vuosittain) ; F. Heiderich, „Das Deutsche Reich" (1909);
A. Hurd ja H. Castle, ,,German sea-power"(1913) ;
F. Kutzen, „Das deutsche Land in seinen
cha-rakteristischen Zügen und seine Beziehungen zur
Geschichte und lebenden Menschen" (1908); R.
Lepsius, „Geologie von Deutschland" (1889 ja
seur.); H. Lindemanit ja A. Siidekum,
„Kommu-nales Jahrbucli" (vuosittain) ; IT. Meyer,
„Deut-sche Volkskunde" (1897); »Nauticus, Jahrbuch
für Deutschlands Seeinteressen" (vuosittain) ; A.
Penck, ,,Das Deutsche Reich" (1887; Kirchhoffin
,,Länderkunde"ssa); F. Ratzel, "Deutschland"
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
