- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 8. Ribot-Stambul /
587-588

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Saksa

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

561

Saksa

588

(1911): „Statistisches Jalirbucli für das Deutsche
Reich" (tilastollinen vuosikirja) ; F. Zahn,
„I)eutschlands wirtschaftliche Entwicklung"
(1914).] E. E. K.

Historia. Sillä alueella, jonka nykyinen
S:n valtakunta käsittää, asui jo meidän
ajanlaskumme alussa suurimmalta osalta samaa
kansallisuutta olevia heimoja kuin tätä nykyä. Näillä
heimoilla ei vielä silloin näytä olleen kansallista
yhteisnimeä. Roomal. kirjailijat saattoivat niistä
käytäntöön luultavasti kelttiläistä alkuperää
olevan nimityksen germaanit; vasta 9 :nneltä
vuosis. lähtien ne alkoivat käyttää itsestänsä ja
kielestänsä nimitystä teutsch, deutsch (s a k s
a-lainen).

Vanhin aika v:een 918. Aikaisimman
tiedon Pohjanmeren etelärannikolla asuvasta
erikoisesta kansanheimosta antoi n. v. 300 siellä
käynyt massilialainen kauppias Pytheas.
Toisen vuosis. lopulla e. Kr. roomalaiset ensi
kerran joutuivat sotaisiin tekemisiin germaanien
kanssa, kun Pohjanmeren rannikolta liikkeelle
lähteneet kimbrit ja niihin yhtyneet teutonit
hyökkäsivät Rooman valtakuntaan (ks. K i m
b-rit). Puolen vuosisataa myöhemmin Cæsar
karkoitti Galliaan asettuneen germ.
Ariovistuk-sen ja hänen joukkonsa Reinin itäpuolelle.
Roomalaiset ehkäisivät siten toistaiseksi germaanien
etenemisen länteen ja etelään, mutta
varsinaisessa Germaaniassa ei heidän onnistunut
saavuttaa pysyväistä jalansijaa muuta kuin Reinin
suulla ja n. s. kymmenysmaassa (S:n
lounaisnurkassa). Germaaneista ja heidän oloistansa ks.
lähemmin Germaanit.

Rooman valtakunnan sotaisen voiman
heikontuessa alkoivat germaanit toisen Kristuksen
jälkeisen vuosisadan lopulta lähtien eri tahoilta
uudelleen tunkeutua tähän valtakuntaan asettuen
sinne ja sulautuen roomalaisiin (ks.
Kansainvaellus). Kotimaassa nuo lukemattomat
germaanilaiset pikku kansakunnat alkoivat liittyä
suuriksi heimokunniksi, jotka sitten vuosisatoja
ovat kansallisen elämän kannattajina, sillä
yleissaksalainen kansallistunto herää vasta
myöhempänä keskiaikana. Näitä heimoja olivat
aleni a n n i t, f r a n k k i 1 a i s e t, saksilaiset,
tiiringeniläiset, friisiläiset, b a
i-erilaiset. Jokaisen heimon etupäässä oli
alkuansa useampia, sittemmin yksi ainoa herttua
tai kuningas, ja sama laki yhdisti heimon
jäsenet. Saksilaisia lukuunottamatta nämä heimot
ti:nnelta vuosis. lähtien kuuluivat Klodovigin
perustamaan frankkilaiseen valtakuntaan (ks.
Frankkilaiset), joka laajeni myöskin
roomalaiseen Galliaan, missä frankkilaiset pian
roo-malaistuivat. Mutta valtakunnan itäosassa
säilyttivät Reinin ja Maasin varrella asuvat
frankkilaiset, alemannit, tiiringeniläiset ja
baieri-laiset germaanilaisuutensa puhtaana ja olivat
ytimenä siinä frankkilaisen valtakunnan osassa,
jota sanottiin Austrasiaksi. Austrasia oli
ajoittain erityisenä kuningaskuntana ja sieltä oli
kotoisin karolingien suku. joka jälleen yhdisti
frankkilaisen valtakunnan. Tämän suvun
kuuluisin jäsen Kaarle Suuri (768-814) kukisti
myöskin Weserin molemmin puolin asuvat
saksilaiset ja ulotti valtakuntansa rajan Elbeen asti,
jonka itäpuolelle oli kansainvaelluksen aikana
sieltä poissiirtyneitten germaanien sijaan asettu-

nut slaavilaisia heimoja. Myöskin
germaanilaisten heimojen alueella, jota nyt ruvettiin
nimittämään Itäfra ukiksi, pantiin toimeen Kaarle
Suuren hallintojärjestelmä ja sotalaitos, mikä
teki mahdolliseksi heimojen välisen erilaisuuden
tasoittamisen: ne menettivät entisen kansallisen
hallitus järjestyksensä ja herttuansa. Mutta
erilaisista aineksista yhdistetty frankkilainen
valtakunta ei pysynyt kauan koossa. V. 843 Kaarle
Suuren pojan Ludvik Hurskaan kolme poikaa jakoivat
valtakunnan, jolloin Ludvik I Saksala i
n e n sai Itäfrankin 1. Saksan, s. o. Reinin
itäpuolella olevan maan, johon myöhemmin lii
tettiin Reinin, Maasin ja Schelden väliset seudut.
Ludvik piti voimakkaasti yllä kuninkuuden arvoa
heimoihin nähden ja suojeli valtakuntansa
itärajaa slaavilaisten hyökkäyksiltä. Hänen kuol
tuaan 876 Itäfrankki jaettiin hänen kolmen
poikansa kesken. Näistä nuorin Kaarle Paksu
peri pian veljiensä osat ja pääsi myöskin
Länsi-frankin (Ranskan) hallitsijaksi yhdistäen vielä
kerran melkein koko Kaarle Suuren valtakunnan.
Mutta tämä heikko hallitsija laiminlöi Itäfrankin
asiat eikä tehnyt mitään sen puolustamiseksi
normannien ja slaavilaisten hyökkäyksiltä.
Itäfrankin heimot valitsivat silloin uudelleen
herttuoita johtajikseen, ja S. näytti hajoavan
pieniksi valtioiksi. Tämä vaara vältettiin, kun kunin
kaaksi valittiin erotetun Kaarlen sijaan 887
karolingeista polveutuva Kärntenin Arnulf.
Tämä voitti normannit Löwenin luona (891),
taisteli menestyksellä slaavilaisia heimoja vastaan
ja sai heimoherttuat tunnustamaan valtaansa.
Arnulfin kuoltua 899 tuli kuninkaaksi hänen
alaikäinen poikansa Ludvik III Lapsi. Tämän
aikana heimoherttuat tekeytyivät melkein
itsenäisiksi ja sotalaitos pääsi rappeutumaan, mistä
m. m. oli seurauksena, ettei voitu torjua
maahan hyökänneitä unkarilaisia ratsuparvia, jotka
tästä lähin olivat S:lle todellisena vitsauksena.
Ludvik Lapsi oli S:n viimeinen karolinginsukui
nen kuningas. Hänen kuoltuaan 911 tuli kunin
kaaksi Konrad I, Frankenin herttua, joka ei
myöskään kyennyt pitämään herttuoita kurissa
eikä puolustamaan maata ulkonaisilta vihollisilta.
Lothringen menetettiin Ranskalle, ja valtakunta
näytti Konradin kuollessa 918 olevan
hajoamaisillaan. Aseman pelastajaksi tuli Konradin
seuraaja, Saksin herttua Henrik, josta tuli uuden
hallitsi jasuvun kantaisä ja S:n valtakunnan
varsinainen perustaja.

Saksilainen suku 9 1 9-1 0 24.
Henrik I Linnustaja (919-36). jonka Konrad
kuolinvuoteellaan oli esittänyt seuraajakseen,
osoittautui voimakkaaksi ja kaukonäköiseksi
hallitsijaksi. Hänet olivat valinneet kuninkaaksi
ainoastaan saksilaiset ja frankkilaiset. mutta hän
sai myöskin Svaabin (Alemannian) ja Baierin
herttuat alistumaan valtaansa sekä Lothringenin
palautetuksi S:n yhteyteen. Henrik taisteli
voitollisesti Elben ja Oderin välillä asuvia slaavi
laisia vastaan ja avasi nämä seudut kristin
uskolle ja saks. siirtoasutukselle. Unkarilaisten
kanssa hän v. 924 teki rauhan ja sitoutui
maksamaan heille vuotuista veroa, mutta
uudistet-tuaan sotalaitoksen, jota täydennettiin
ratsu-palveluksen voimaansaattamisella, ja
rakennettuaan joukon linnoja hän v. 933 kieltäytyi suo
rittamasta veroa ja voitti sam. v. maahan hyö-

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Fri May 10 12:34:38 2019 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/8/0316.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free