- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 8. Ribot-Stambul /
591-592

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Saksa

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

561

Saksa

592

laajensikin niitä. Itävalta tehtiin itsenäiseksi
herttuakunnaksi ja Henrik Leijonalle annettiin
Saksin lisäksi Baieri. Viimemainitulla oli tämän
jälkeen mahtava asema varsinkin Polijois-S :ssa,
missä hän levitti valtaansa kauas slaavilaiselle
alueelle Mecklenburgiin ja Pommeriin asti
perustaen m. m. Lyypekin kaupungin. Fredrikin
päähuomio kohdistui alussa Italiaan, missä hän
tahtoi korottaa keisarivallan arvoa. Tämän johdosta
hän joutui pitkälliseen taisteluun Pohjois-Italian
itsenäisiksi päässeiden kaupunkien ja paavin
kanssa. Viidennellä Italian-retkellään Fredrik
joutui tappiolle 1176 Legnanon taistelussa, minkä
jälkeen hän teki sovinnon paavin kanssa
Venetsiassa 1177 ja kaupunkien kanssa rauhan 1183
Konstanzissa myöntäen viimemainituille m. m.
oikeuden itse valita virkamiehensä. Legnanon
taistelun jälkeen Fredrik rankaisi Henrik
Leijonaa, joka oli kieltäynyt antamasta hänelle apua
hänen viimeisellä Italian-retkellään, riistämällä
häneltä melkein kaikki hänen maansa.
Pojalleen Henrikille keisarin onnistui hankkia
puolisoksi normannilaisen Sisilian kuningaskunnan
perijä Konstantia. Fredrik Barbarossa kuoli
kolmannella risti retkellä ollessaan. Hänen
seuraajansa Henrik VI (1190-97), joka kovan
taistelun jälkeen sai haltuunsa Sisilian
kuningaskunnan, suunnitteli keisarillista maailmanvaltaa
ja keisarinarvon perinnölliseksi tekemistä
Hohenstaufe suvussa, mutta kuoli kesken hankkeitaan.
Henrikin jälkeen valitsi Welfien puolue
kuninkaaksi Henrik Leijonan pojan Otto IV:n
(1198-1215), Holienstaufien puolue Henrik VI :n
veljen Filip Svaabilaisen (1198-1208).
Filipin tultua murhatuksi tunnustettiin Otto
yleisesti hallitsijaksi. Mutta kun hän oli joutunut
riitaan paavi Innoeentius III:n kanssa, valittiin
tämän toimesta S:n kuninkaaksi Henrik VI:n
poika Fredrik II (1215-50). Tämä piti
itseään pikemmin italialaisena kuin saksalaisena,
oleskeli etupäässä Sisilian kuningaskunnassa ja
laiminlöi S :n, missä hän edisti ruhtinaiden
vallan kasvamista myöntäen heille entistään
laajempia oikeuksia, m. m. rahanlyöntioikeuden,
linnoitusoikeuden ja alempien tuomarien
nimitys-oikeuden. Koettaessaan lujittaa keisarivaltaa
Italiassa Fredrik joutui niinkuin Fredrik
Barbarossa taisteluun paavia ja Pohjois-Italian
kaupunkeja vastaan. Paavi julisti hänet pannaan
ja sai S:n ruhtinaat asettamaan vastakuninkaita.
Fredrikin kuoltua jatkoi tätä taistelua lyhyen
aikaa hänen poikansa Konrad IV (1250-54),
joka oli viimeinen S :n kuningas Hohenstaufin
sukua. S:n ja Italian välinen valtiollinen
yhteys, joka tähänkin asti oli ollut höllä, lakkasi
näihin aikoihin kokonaan. Tästä yhteydestä oli
S:lle ollut haittaa, mikäli se oli houkutellut S:n
hallitsijoita Italian tähden laiminlyömään S:n
asiat, mutta siitä oli ollut S :lle myöskin
hyötyä, sillä Italiasta S. oli saanut paljon
kulttuuri-herätteitä sekä aineellisella että henkisellä alalla.

Fredrik II :n ja Konrad IV :n vastakuninkaan
Vilhelm Hollantilaisen kuoltua 1256 valitsi
toinen puolue hallitsijaksi englantilaisen
Cornwal-lisin herttuan R i k a r d i n, toinen Kastilian
kuninkaan Alfonsin. Mutta kun ei
kumpikaan näistä koskaan todenteolla hoitanut
hallitusta, on heidän ajalleen annettu nimi
inter-r e g n u m i n (välihallituksen) aika. Tänä ai-

kana vallitsi S:ssa mitä suurin sekasorto ja
epäjärjestys. Ainoastaan se, jolla oli valtaa, saattoi
saada oikeutta. Piispat ja ruhtinaat koettivat
laajentaa alueitaan ja oikeuksiaan sortamalla
heikompia ylimyksiä, taistelemalla itsenäisiksi
pyrkiviä kaupunkeja vastaan ja anastamalla
valtakunnallisia alueita ja kuninkaallisia
oikeuksia. Ritarit harjoittivat linnoistansa käsin
julkeata rosvoilemista häiriten kauppaa ja
yhdysliikennettä. Kaupungit muodostivat kauppansa
ja itsenäisyytensä turvaksi liittoja, joista kuu
luisimmaksi tuli Hansaliitto. Tähän aikaan le
visi saks. asutus edelleen voimakkaasti Elben
itäpuolisiin slaavilaisseutuihin, joihin S:n
historian painopiste nyt alkoi siirtyä. Myöskin
Preussissa saksalaisuus sai jalansijaa sinne
asettuneen saksalaisen ritarikunnan kautta.
Ruhtinasten taistelut ritareita ja kaupunkeja vastaan
merkitsivät sitä että ruhtinasvallasta oli
muodostumassa uuden valtiollisen järjestyksen
kannattaja. Muita ruhtinaita ylemmäksi kohosi seitse
miin vaali ruhtinasta, jotka yksin tästä
hiilin valitsivat kuninkaan.

Kuninkaita eri suvuista 1 2 7
3-1 4 3 8. V. 1273 valittiin kuninkaaksi Habsbur
gin kreivi Rudolf (1273-91). Tämä verraten
pienten alueiden omistaja ei voinut mahtavien
ruhtinasten rinnalla päästä S:n aikaisempien
hallitsijani asemaan. Hän pyrki sen vuoksi ensi
sijassa laajentamaan omaa välitöntä aluettaan
voidakseen sitten tältä pohjalta antaa
kuningasvallalleen enemmän pontta, ja kun
vaaliruhtinaat estivät kuningasvallan tulemasta samassa
suvussa perinnölliseksi, tuli sukuvallan
lisääminen olemaan Rudolfin seuraa jäinkin
tärkeimpänä päämääränä. Tästä taas johtui, että S:n
kuninkaat luopuivat tavoittelemasta Italian
herruutta ja yleensä ajamasta mitään yhtenäistä
valtakuntapolitiikkaa. Voitettuaan pahimman
vastustajansa Böömin kuninkaan Ottokarin 1278
Rudolf antoi hänen maistansa pojillensa
Itävallan. Steiermarkin ja Krainin perustaen siten
habsburgien sukuvallan (Itävallan perintömaat).
Kuninkaana Rudolf koetti tarmokkaasti
ylläpitää maanrauhaa. Rudolfin seuraajan Nassaun
Aadolfin (1292-98) ei onnistunut perustaa
sukuvaltaa ennenkuin hänet erotettiin. Aadolf
kaatui taistellessaan sijaansa valittua Rudolfin
poikaa Albrekt Itävaltalaista vastaan. A 1 b r e k t
(1298-1308) koetti tehdä kruunun suvussaan
perittäväksi ja laajentaa alueitaan, mutta sai
kesken hankkeitaan surmansa murhaajan kädestä.
Hänen seuraajansa Henrik VII L u x e
m-burgilainen (1308-13) hankki pojallensa
Juhanalle Böömin ja koetti Italiaan tekemällä
retkellään uudistaa entisen keisaripolitiikan.
mutta joutui liian aikaisen kuoleman uhriksi.
Tämän jälkeen taistelivat valtaistuimesta
Itävallan Fredrik Kaunis ja Baierin herttua
Lud-vik, joka v. 1322 pääsi voitolle. Ludvik IV
(1314-47) joutui riitaan Avignon’issa asuvan
paavin kanssa, joka Ranskan kuninkaan eduk>i
pyrki sekaantumaan S:n asioihin vaatien
itselleen hyväksymisoikeutta S:n hallitsijan
asettamisessa ja pannen Ludvikin pannaan. Tämän
johdosta S:n vaaliruhtinaat valtakunnan itsenäi
syyden turvaamiseksi julistivat 1338 Rensessa.
että vaaliruhtinaiden valitsema kuningas ei
tarvinnut paavin vahvistusta. Jo Ludvikin eläessä

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Sat Dec 21 13:46:04 2019 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/8/0318.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free