- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 8. Ribot-Stambul /
597-598

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Saksa

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

609

Saksalais-sosiaalinen puolue—Saksan Itä-Afrikka

597

Keisarien Jooseppi II :n ja Leopold II:n
(1790-92) aikana alkuun päässyt Eanskan
vallankumous ja varsinkin sitä seuraava Napoleonin
yksinvalta vaikutti tuntuvia muutoksia S:nkin
oloihin. Frans II :n (1792-1806) noustua
valtaistuimelle Ranska 1792 aloitti Itävaltaa
vastaan sodan, johon Preussikin otti osaa. Itävallan
ja Preussin jatkuva keskinäinen kateus ja
kilpailu (varsinkin Puolassa) vaikutti, että senkin
jälkeen kuin Ranskaa vastaan 1793 oli
muodostunut Englannin johdolla ensimäinen suuri
liittokunta, ranskalaiset saattoivat anastaa haltuunsa
suuria osia Länsi-Saksasta. Campo Formion
raukassa 1797 Ranska sai Reinin länsipuolella
olevat Saksan alueet; niiden S:n ruhtinasten, jotka
tämän johdosta menettivät maita, tuli saada
korvausta Reinin itäpuolella. Rastattiin 1797
kokoontunut kongressi, jonka piti ratkaista nämä
korvausvaatimukset, hajaantui tuloksia
aikaansaamatta 1799 uuden Ranskaa vastaan alkaneen
liittokuntasodan johdosta. Mutta Lunévillen
rauhassa (1801) vahvistettiin Campo Formion rauha,
ja korvauskysymys järjestettiin v. 1803
(Reichs-deputationshauptschliiss) siten, että kaikki
hengelliset ruhtinaskunnat (paitsi Mainz)
sekularisee-rattiin (tehtiin maallisiksi) ja useimmat
valta-kunnankaupungit (paitsi Hampuri, Lyypekki,
Bremen, Mainin Frankfurt, Augsburg,
Nurnberg) mediatiseerattiin (ks. M e d i a a 11 i) s. o.
annettiin samaten kuin lakkautetut hengelliset
ruhtinaskunnat Reinin länsirannalla alueita
menettäneille maallisille ruhtinaille. Napoleon
saavutti nyt suuren vaikutusvallan S:n asioihin.
Kolmannen liittokunnan sodassa 1805 Etelä-S:n
valtiot liittyivät Ranskaan, ja Pressburgin
rauhan jälkeen 16 Länsi- ja Etelä-S:n valtiota yhtyi
Reinin liitoksi, joka tunnusti Napoleonin
suojelijaksensa ja asetti sotajoukkonsa hänen
käytettäväksensä. Tämän johdosta keisari Frans II, joka
jo 1804 oli ottanut Itävallan keisarin arvonimen,
luopui saks.-roomal. keisarikruunusta. Vanha
S:n valtakunta oli näin muodollisestikin
lakannut olemasta. Samaan aikaan mediatiseerattiin
suuri joukko pieniä maallisia ruhtinaskuntia.
Vv:n 1806-07 sodassa Napoleon voitti Preussin,
joka Tilsitin rauhassa menetti, paitsi suurinta
•osaa puolalaisia maitansa, Elben länsipuolella
olevat alueensa. Viimemainituista ynnä Hessenin
vaaliruhtinaskunnasta, Etelä-Hannoverista y. m.
alueista muodostettiin Westfalenin
kuningaskunta, jonka Napoleon antoi veljelleen Jérömelle.
Napoleon oli nyt herrana suurimmassa osassa
S :aa. Hänen herruudestansa oli S:n kansalle
hyötyä, mikäli sen mukana sekä suorastaan
Ranskaan liitetyssä S:n osassa että Napoleonin
saksalaisissa vasallivaltioissa pantiin toimeen
joukko Ranskan vallankumouksen uudistuksia
poistamalla läänityslaitoksen jätteet, saattamalla
voimaan oikeuksien yhdenvertaisuus,
elinkeinoja uskonnonvapaus, mutta toiselta puolen sen
mukana tuli myöskin loppumattomat sotaverot
ja sotaväenotot, painopakko ja sietämätön
poliisivalvonta sekä mannermaansulkemus, joka
suuresti vahingoitti S:n taloudellisia etuja.
Tyytymättömyys Napoleonin valtaan levisi aikaa
myöten yhä laajempiin piireihin. Sen ensimäisiä
voimakkaita ilmauksia olivat muutamain
yksityisten henkilöiden (ks. S c h i 1 1 ja Fredrik
*V i 1 h e 1 m, Braunschweig-Lüneburg-ölsin hert-

tua) 1809 Napoleonin ja Itävallan välillä
käydyn sodan aikana toimeenpanemat
aseisiinnousu-yritykset, jotka eivät kuitenkaan vieneet
tarkoitetuille perille. Mainittu sota vain vahvisti
Napoleonin asemaa S:ssa ja 1810 hän tehdäkseen
mannermaansulkemuksen tehokkaammaksi yhdisti
S:n koko Pohjanmeren rannikon ja Lyypekin
välittömästi Ranskaan herättäen tällä
toimenpiteellä suurta suuttumusta koko S:ssa.
Preussissa, joka Tilsitin rauhan jälkeen oli
erityisesti saanut tuntea Napoleonin vallan painoa,
valmistauduttiin sillä välin sisäisillä
uudistuksilla uuteen sotaan Napoleonia vastaan.
Otollinen hetki tulikin pian. Kun Napoleon 1812 oli
menettänyt ,,suuren armeiansa" Venäjällä, liittyi
Preussi 1813 hänen vihollisiinsa ja Preussin
kansa, jossa saksalainen kansallishenki oli
herännyt, tarttui miehissä aseisiin. Näin alkoi S:n
vapaussota (ks. Liittokuntain sodat,
neljännen liittokunnan sota). Napoleonin
kukistuttua annettiin vallankumouksen sodissa
Ranskaan yhdistetyt S:n osat takaisin saks. valloille.
Wienin kongressin S:aa koskevista määräyksistä
mainittakoon m. m. että Preussi ja Itävalta
saivat takaisin enimmät saksalaiset alueensa,
Preussi lisäksi menettämiensä puolalaisten
alueitten sijasta pohjoisen puolen Saksin
kuningaskuntaa, alueita Reinin varrella y. m.
Mediati-seerausten kautta oli S:n valtioitten lukumäärä,
joka ennen v. 1803 oli ollut lähes 300, nyt
vähentynyt 39:ksi, joista 4 oli vapaakaupunkia
(Hampuri, Lyypekki, Bremen, Mainin Frankfurt).
Nämä 39 valtiota muodostivat 1815 keskenään
S:n liiton (ks. t.).

Saksan liiton perustamisesta 1815
v:een 18 7 1. S:n liiton nimellisenä
päämääränä oli S:u sisäisen ja ulkonaisen rauhan
turvaaminen ja S:n valtioiden itsenäisyyden
puolustaminen. Tämä liitto ei vastannut sitä
vaatimusta kansallisen yhteyden aikaansaamisesta,
joka oli jo vapaussodan aikana esitetty.
Todellisuudessa S:n liitto oli vain ruhtinasten liitto,
joka koetti turvata näiden etuja. Liiton
edustuslaitos, Mainin Frankfurtissa koolla oleva
liittokokous, toimikin alunpitäen pyhän allianssin
taantumuksellisessa hengessä. Liittokirjan mää
räyksistä huolimatta pantiin vain muutamissa
valtioissa (Sachsen-Weimarissa, Baierissa,
Würt-tembergissä, Badenissa, Hessen-Darmstadtissa)
toimeen uudenaikainen perustuslaillinen hallitus
muoto. Melkein kaikkialla vallitsi ankara
po-liisivalta ja painopakko. Wartburg-juhlassa 1817
tapahtuneiden kohtausten ja Venäjän
asiamiehen Ivotzebuen murhan jälkeen ruvettiin
varsinkin yliopistonuorisoa pitämään silmällä ja
vainoamaan. Kaiken tämän johdosta syntynyt
tyytymättömyys puhkesi heinäkuunvallankumouksen
jälkeen 1830 paikoittain levottomuuksiin, joista
oli seurauksena uusien valtiosääntöjen
antaminen esim. Saksissa ja Hessenin
vaaliruhtinaskun-nassa, sittemmin myös Hannoverissa, missä
maassa taantumuksen uudelleen päästyä valtaan
kuningas kuitenkin jo 1837 kumosi uuden
perustuslain. 1830-luvulla syntyi S:n tulliyhdistys,
johon vähitellen yhtyivät melkein kaikki S:n
valtiot paitsi Itävalta ja joka valmisti alaa S:n
vastaiselle valtiolliselle yhdistymiselle.

1840-luvulla vapaamielinen vastustusliike
kasvoi voimakkaaksi ja sai lisää vauhtia Ranskan

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Sat Dec 21 13:46:04 2019 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/8/0321.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free