- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 8. Ribot-Stambul /
607-608

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Saksalainen ritarikunta - Saksalainen vapaamielinen puolue - Saksalais-katolinen liike - Saksalais-ranskalainen sota

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

607

Saksalainen vapaamielinen puolue—Saksalais-ranskalainen sota

608

Akkonissa ja sai seur. v. paavin vahvistuksen.
Sen tarkoituksena oli sairaiden
toivioretkeläis-ten hoito ja Pyhän maan puolustus uskottomia
vastaan. Pukuna oli valkoinen viitta mustine
risteineen. Ritarikunnan neljäs suurmestari
Hermann von Salza lähetti 1230 ritari Hermann
Balkin Preussiin, minkä maan keisari oli heille
luvannut, taistelemaan pakanallisia
preussilaisia vastaan. V. 1237 ritarikunta yhdistyi
Lii-vinmaalla perustetun Kalpaveljesten (ks. t.)
ri-tariston kanssa. Vasta 50-vuotisen kiihkeän ja
verisen taistelun jälkeen onnistui S:u r:n
lopullisesti kukistaa preussilaisten vastarinta ja
saattaa maa valtansa alle; kristinuskon ja
saksalaisuuden vahvistamiseksi kutsuttiin maahan
saksalaisia uutisasukkaita, jotka perustivat
useita kaupungeita. Akkonin kukistuksen
jälkeen siirrettiin ritarikunnan pääpaikka ensin
Venetsiaau ja 1309 Preussiin rakennettuun
lujaan Marienburgin linnaan. Ritarikunnan
etunenässä oli nyt suurmestari (Hochmeister),
hänen alapuolellaan suurempia alueita hallitsevia
maamestareita (Landinelster), joista tärkein oli
Liivin maamestari. myöhemmin sanottu
sotames-tariksi (Heermeister); jokaisessa suuremmassa
linnassa oli päällikkönä n. s. komturi.
Mahtavim-millaan oli S. r. 14:nnen vuosis. loppupuolella,
jolloin sen suurmestareina olivat Winrich von
Kniprode (1351-82) ja Konrad von Jungingen
(1391-1407); viimemainitun aikana oli
Gotlantikin ritarikunnan hallussa 1398-1408. Seur.
vuosisadalla S. r. joutui tappiolle sodissa Puolaa
vastaan: Tannenbergin taistelussa 1410 ja
pitkällisessä sodassa 1455-66, jonka jälkeen sen toisessa
Thornin rauhassa täytyi Puolalle luovuttaa
Länsi-Preussi ja tunnustaa Puolan yliherruus
Itä-Preussiin nähden. Uskonpuhdistuksen
levittyä Preussiin muutti ritarikunnan viimeinen
suurmestari Albrekt von Brandenburg 1525
Preussin perittäväksi. Puolan yliherruuden
alaiseksi herttuakunnaksi; ja tätä esimerkkiä
seurasi 1561 Liivin sotamestari Gottliard von
Kettler, luovuttaen Liivinmaan Puolalle ja
vastaanottaen Kuurinmaan perittävänä Puolan
läänin-alaisena herttuakuntana. Vironmaa antautui
samaan aikaan Ruotsin vallan alle. — Saksan
valtakunnassa, jossa sillä myöskin oli
läänityk-siä. on tosin S. r. tämänkin jälkeen nimellisenä
säilynyt, mutta ilman mitään valtiollista
merkitystä. Suurmestarin nimitysoikeus on nykyään
Itävallan keisarilla. Tv. G.

Saksalainen vapaamielinen puolue syntyi
1884 ,,edistyspuolueen" ja ,,liberaalisen
yhdistyksen" yhtymisestä. V. 1893 se hajaantui kahtia;
toinen, Eugen Richterin ryhmä otti nimen
vapaamielinen kansanpuolue", toinen, pienempi ryhmä
nimen ,,vapaamielinen yhdistys". V:n 1893
vaaleista lähtien molempien ryhmien edustajaluku
pieneni tuntuvasti. V. 1910 molemmat ryhmät
ynnä (eteläsaksalaiuen) kansanpuolue
sulautuivat yhdeksi puolueeksi, joka otti nimen
,.edistysmielinen kansanpuolue". Tällä puolueella oli
1914 45 edustajaa Saksan valtiopäivillä. J. F.

Saksalais-katolinen liike sai alkunsa
kirkosta erotetun papin Joh. Rongen (ks. t.)
vaikutuksesta. Häneen yhtyi posenilainen
pappis-mies Joh. C z e r s k y, joka 1845 seurakuntansa
(Schneidenmühl) seuraamana oli luopunut
kirkosta. Pieniä eroavia ryhmiä esiintyi nyt monella

taholla, suurin Breslaussa. V. 1845 pidetyssä
Leipzigin kokouksessa ilmeni suuri erimielisyys
johtajien välillä: Czersky tahtoi ainoastaan
poistaa paavinvallan, pappien pakollisen
naimattomuuden, paastosäännöt ja pyhimysten palvonnan,
mutta pysyi muuten vanhan opin kannalla:
Ronge sitävastoin oli ratsionalisti, eikä voinut
hyväksyä edes apostolista uskontunnustusta
sellaisenaan. Ulkonaista hajaannusta ei kuitenkaan
syntynyt. Vapautta suosiva ajanhenki kannatti
liikettä suuresti, ja kun 1847 pidettiin yhteinen
kokous Berliinissä, oli seurakuntien luku n. 250
ja jäsenluku 60,000. Mutta senjälkeen rupesi liike
taantumaan, vaikkakin v:n 1848 vallankumous
hankki eronneille seurakunnille ulkonaisia etuja.
V. 1858 oli seurakuntain lukumäärä vähentynyt
sataan, ja 1859 yhtyivät useimmat seurakunnat
muihin vapaauskoisiin järjestöihin. Ronge oli
enemmän kiillottaja kuin uskonnollinen johtaja.
Sekä hän että Czersky kuolivat unohdettuina.
Ainoastaan Saksin kuningaskunnassa on vielä
saksalais-katolisten seurakuntain tähteitä,
yhteensä n. 2,000 henkeä. E. K-a.

Saksalais-ranskalainen sota 1870-71. Sen
varsinaisena syynä oli se, että Ranska piti
Preussin v:n 1866 sodan johdosta kasvanutta
valtaa eduillensa vaarallisena. Lähimmän aiheen
sodan aloittamiseen antoi se seikka, että
Espanjan kruunu oli tarjottu Preussin kuninkaan Vii
heim I:n kaukaiselle sukulaiselle Holienzollernin
prinssille Leopoldille ja että kuningas Vilhelm,
sittenkuin Holienzollernin prinssi itse oli
luopunut ehdokkuudestansa, kieltäytyi antamasta
sitoumusta siitä että hän ei milloinkaan
tulevaisuudessakaan hyväksyisi prinssin ehdokkuutta. Kun
sitäpaitsi Ranskan hallituksen mielestä näissä
neuvotteluissa oli loukattu Ranskan lähettilästä,
julisti se 19 p. heinäk. 1870 sodan Preussia
vastaan. Preussiin liittyivät paitsi Pohjois-Saksan
liittoa myöskin, vastoin Ranskan odotusta, Etelä
Saksan vallat. Ranska sen sijaan ei saanut
Italialta ja Itävalta-Unkarilta toivomaansa apua.

Ranskalaiset olivat sodan alkaessa kahtena
armeiana (n. 300,000 miestä) rajalla, Reinin
armeia Metzin tienoilla, eteläarmeia
Pohjois-Elsassissa; nimellisenä ylipäällikkönä oli keisari
Napoleon. Saksan puolelta vietiin rajalle kolme
armeiaa (yhteensä 384.000 miestä);
ylipäällikkönä oli kuningas Vilhelm, yliesikunnan
päällikkönä Moltke. Hyökättyään rajan yli
saksalaiset saivat elokuun alussa Spichernin. Weissen
burgin ja Wörthin voitot, minkä jälkeen ransk.
Reinin armeia peräytyi Metziin. Kun sen pääl
likkö Bazaine elokuun keskipalkoilla koetti edetä
lännempänä olevaan Chàlons’iin. pakottivat sak
salaiset hänet Colombey-Nouilly’n, Vionvillen ja
Gravelotten verisillä taisteluilla palaamaan
takaisin Metziin. jonne hänen armeiansa suljettiin.
Kenraali Mac Mahon’in armeia, joka pyrki
Metzin avuksi, pakotettiin 1 p. syysk.
antautumaan Sedan’issa. Keisari Napoleon ja 83.000
ranskalaista joutui silloin sotavangeiksi. Tästä
oli seurauksena keisarivallan kukistuminen ja
uuden hallituksen asettaminen Pariisissa. Syysk.
19 p. Sedan’ista saapuneet joukot olivat
saartaneet Pariisin, jonka piiritystä kesti useita
kuukausia. Syysk. 27 p. antautui Strassburg; lokak.
10 ja 11 p. voitettiin Pariisin avuksi etelästä
päin tuleva Loiren armeia Orléans’in luona ;

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Sat Dec 21 13:46:04 2019 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/8/0326.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free