- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 8. Ribot-Stambul /
613-614

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Saksan kieli ja kirjallisuus

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

609

Saksalais-sosiaalinen puolue—Saksan Itä-Afrikka

613

Saksan kieli ja kirjallisuus. 1. Kieli.
S. k. on läheisesti sukua hollannin, friisin ja
englannin kielelle ja muodostaa yhdessä näiden
kanssa länsigermaanilaisen kielihaaran. joka
erinäisissä suhteissa eroaa itägerm. (gootin kieli)
ja pohjoisgerm. (skandinaav. kielet) haarasta
Ensimäisinä vuosis. j. Kr. olivat eroavaisuudet
germaanilaisten ja varsinkin länsigerm. kielten
välillä verrattain pienet. Mutta 5:nnellä vuosis.
j. Kr. siirtyi osa länsigerm. heimoja
Ison-Britannian saarille, ja heidän murteensa
kehittyi uusissa olosuhteissa erikoiseksi englannin
kieleksi. Mannermaalle jääneiden heimolaisten
kieleen taas alkoi vähän myöhemmin muodostua
syvä juopa, joka erotti Etelä-Saksassa asuvat
heimot muista. Tällä rajoitetulla alueella
tapahtui nimittäin 5:nnel!ä, 6:nnella ja 7 :nnellä
vuosis. j. Kr. kokonainen sarja
konsonanttiäänteiden muutoksia, joita yhteisellä nimellä
sanotaan y 1 ä s a k s.
äänteensiirtymi-seksi (hochdeutsche Lautverschiebung).
Huomattavimmat näistä muutoksista olivat fr: n. / : ii
ja />:n siirtymiset: k :sta kehittyi ch, t: stä ss
tai ts (z), p:stä f (f) tai j>f (vrt. esim. engl. make,
holl. maken, mutta saks. machen ’tehdä’; engl.
tame, holl. tam, mutta saks. zalim ’kesy’ tai engl.
eat, holl. eten, mutta saks. essen ’syödä’; engl.
sleep, holl. slapen, mutta saks. schlafen ’nukkua’
tai engl. apple, holl. appel, mutta saks. apfel
’omena’). Voimakkain oli äänteensiirtymisilmiön
vaikutus Saksan eteläisessä osassa, baierilaisella
ja alemannilaisella alueella, mutta
pääasiallisimmat konsonanttien siirtymiset tapahtuivat myös
Keski-Saksassa, osassa frankkilaisten heimojen
asumaa aluetta (yläfrankkilaisella kielialueella).
Äänteensiirtymisrajan ulkopuolelle jäi
sitävastoin pohjoisempi osa frankkilaista aluetta Reinin
alajuoksun varsilla ja tällä, n. s.
alafrankkilai-sella murrealueella kehittyi vihdoin nykyinen
hollannin kieli. Siirtymisrajan pohjoispuolelle
jäivät myöskin Pohjanmeren rannikolla asustavat
friisit, jotka nyt jo suurimmaksi osaksi ovat
sulautuneet naapuriheimoihin, sekä saksilaiset
heimot Elben länsipuolella olevalla alueella
Pohjois-Saksassa.

•Aikojen kuluessa ei äänteensiirtymisraja ole
suurestikaan muuttunut. Se muodostaa
murrerajan saksilaisten heimojen kielen, a 1 as a
k-s a n, ja Etelä- ja Keski-Saksassa puhutun
kielen, yläsaksan, välillä. Huolimatta suurista
murteellisista eroavaisuuksista ovat nämä
molemmat alueet aina olleet läheisessä kielellisessä
vuorovaikutuksessa keskenään, ja viimeisinä
vuosisatoina on niitten välillä yhdistävänä siteenä
ollut yhteinen kirjakieli. Nimitykseen ,,saksan
kieli" (deutsch •< diutisc, oik. = kansanomainen,
< diot = kansa) sisältyy paitsi kirjakieltä kaikki
sekä ylä- että alasaks. murteet, joita puhutaan
Saksan valtakunnassa, Itävallassa ja Sveitsissä
sekä useissa saks. siirtoloissa eri osissa
maapalloa.

Kielitiede erottaa s. k:n historiallisessa
kehityksessä kolme eri jaksoa, joista vanhin 1. m u
i-naissaksan aikakausi lasketaan kestävän
ensimäisten kirjallisten lähteitten
ilmaantumisesta 8:nnella vuosis. n. v:een 1100. Tärkein
muinaisalasaksan 1.
muinaisaksi-laisen murteen lähteistä on uskonnollinen
°epos „Heliand". M u i n a i s y 1 ä s a k s a 1 a i-

seita murrealueelta, joka sivistyksellisessä
suhteessa on melkoista korkeammalla tasolla, oli
olemassa koko joukko lähteitä, melkein
yksinomaan kuitenkin uskonnollista kirjallisuutta;
tärkeimmät ovat: Otfriedin evankeliumien
sisältöön perustuva opettavais-kertovainen runoelma.
Notkerin monet käännökset ja lukuisat glossat
1. sananselityskokoelmat. Näissä lähteissä huomaa
jo selviä murteellisia eroavaisuuksia. Jos
äänteen-siirtymisen eri asteet otetaan nmrrejaon
pää-perustaksi, saattaa yläsaks. kielialueen tällä
aikakaudella jakaa kahteen suureen murrealueeseen:
y 1 i s a k s a 1 a i s e e n (oberdeutsch) ja f
rankki 1 a i s e e n. (Sopivamman nimityksen puutteessa
käytetään muotoa yltsaksa = oberdeutsch,
erotukseksi muodosta yläsaksa = liochdeutsch).
Ensinmainitun muodostavat baierin ja allemannin
murteet, joitten välisenä rajana on Tonavan
syrjäjoki Lech. Sen itäpuolella oleva baierin
m u r r e laajenee yhä enemmän itäänpäin sitä
myöten kuin baierilaiset uutisasukkaat siirtyvät
Enns-joen itäpuolelle avaareilta ja slaaveilta
anastetuille alueille ja vuosisatain vieriessä
laajentavat saks. asutusta täällä Ostmarkissa 1.
nykyisessä Itävallassa. A 1 e m a n n i 1 a i s e s t a
murteesta erotetaan Lech-joen rajoittama itäinen alue
Tonavan ja Neckarin yläjuoksun varsilla
erikoiseksi svaabilaiseksi murteeksi, jolloin v a
r-sinaiseksi ale m annin murteeksi jää
alueen läntinen osa Sveitsissä sekä
Etelä-Badenissa ja Etelä-Elsassissa. Tämä
viimemainittu alue jaetaan vielä eteläiseen, y 1
ä-alemannilaisee n (h och allemannisch) ja
poh joiseen, a 1 a-a 1 e m a n n i 1 a i s e e n
(nieder-allemannisch) murteeseen. — Kun jakoperustana
edelleen pidetään äänteensiirtymisilmiön asteita,
erotetaan f r a n k k i 1 a i s i s s a murteissa kolme
eri alamurretta: itäfrankin murre Mainin
yläjuoksun ympärillä; siitä länteen ja luoteeseen
Spessartin ja Rhönin länsipuolella, leveänä
kaistaleena Rein-joen varsilla Neckarin ja Mainin
yhtymäkohdissa reini n frankin m u r r e.
joka etelässä rajoittuu svaabilaiseen ja
alemanni-laiseen alueeseen; sekä siitä luoteiseen Reinin
ja Moselin varsilla keskif rankin murre,
joka Moselin seuduilta ulottuu Düsseldorfin
ja Aachenin luona kulkevalle
äänteensiirtymis-rajalle. Tämän alueen eteläistä osaa nimitetään
moselfrankin. pohjoista ripuarin m u
r-teeksi. — Jotkut kielentutkijat erottavat
itäfrankin murteen keski- ja reininfrankin murteesta
sekä lukevat sen kuuluvaksi yli saksa laiseen
(ober-deutsch) murreryhmään.

K e s k i s a k s a n aikakaudella (noin
1100-1500), joka erottautuu muinaissaksasta siinä,
että entiset moninaiset päätevokaalit muuttuvat
1. »heikkenevät" e:ksi, tunkeutuu saks. asutus
yhä enemmän itäänpäin anastaen laajoja slaav.
alueita. Tonavan alueella nykyisessä Itävallassa
saksalaisuus saa yhä enemmän jalansijaa, Mainin
yläjuoksun varsilta samoinkuin Thüringenistä
häviävät slaav. ainekset ja saks. uutisasukkaita
siirtyy suurissa joukoissa Böömiin sikäläisten
ruhtinasten hartaasta toivomuksesta. Erittäinkin
laajenee saks. asutus pohjoisemmilla alueilla,
sivuuttaen Elben ja Saalen muodostaman vanhan
kielirajan. Vähitellen siirtyvät täällä
saksalaisten haltuun entiset slaav. alueet, jotka
muodostavat nyk. Preussin ja Saksin kuningaskunnan-

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Sat Dec 21 13:46:04 2019 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/8/0329.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free