- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 8. Ribot-Stambul /
615-616

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Saksan kieli ja kirjallisuus

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

609

Saksalais-sosiaalinen puolue—Saksan Itä-Afrikka

615

Ritarien ja heidän seuralaistensa mukana
kulkeutuu saksalaisuus aina Itämeren-maakuntiin
asti ja saa siellä pysyväisen aseman. — Ne
murteet, jotka kehittyivät Keski-Saksan itäisellä
kolonisatsionialueella Saksissa, Böömissä,
Slee-siassa ja Lausitzissa, yhdistetään Thüringenin
murteen kanssa itäkesk is a k s a laiseksi
ryhmäksi, jonka vastakohtana läntisiä,
frankki-laisia murteita nimitetään 1 ä n s i k e s k i s a
k-salaisiksi. Toiset murteentutkijat erottavat
thiiringiläi s-y lisaksalaisen murteen
erityiseksi ryhmäksi ja nimittävät vain
Böömin ja Sleesian (sekä Lausitzin) murteita
itä-keskisaksala isiksi.

Keskisaksan aikakaudella on yläsaks. alue
edelleenkin sivistyksellisesti paljoa korkeammalla
tasolla kuin alasaksalainen. 12:nnen ja 13:nnen
vuosis. taitteessa puhkeaa keskiyläsaks.
kirjallisuus kauneimpaan kukoistukseen: silloin saavat
kuuluisat kansaneepokset „Nibelungenlied",
„Gud-run" y. m. lopullisen muotonsa, taiderunouden
etevimmät edustajat Hartman von Aue, Wolfram
von Eschenbach ja Gottfried von Strassburg
luovat klassilliset eepilliset runoelmansa ja
lyyrillinen minne-runous saavuttaa huippunsa Walther
von der Vogehveidessa. Suurin osa tästä
klassillisen ajan kirjallisuudesta on syntynyt
Etelä-Saksassa ja kirjoitettu joko baierin tai
ale-mannin murteella. Mutta siinä esiintyvä kieli ei
ole enää puhdasta murretta. On muodostunut
erikoinen kielimuoto, n. s. runoili jakieli, joka
pyrkii välttämään silmäänpistävimpiä
murteellisuuksia, mutta sitäpaitsi myöskin omaksuu
kotimurteelle vieraita piirteitä. Riitakysymys
keski-saks. kirjakielestä, jonka olemassaolon jotkut
tutkijat kokonaan kielsivät, on alkanut yhä
enemmän selvitä myönteiseen suuntaan. Jossakin
määrin yhtenäinen kirjakieli oli siis
muodostunut, mutta kirjallisuuden rappeutuessa se
vähitellen menetti merkityksensä ja hävisi. Nykyinen
kirjakieli ei ole sen kanssa missään
suoranaisessa yhteydessä.

Uuden kirjakielen muodostuminen on s. k:n
kehityksessä siksi tärkeä, että siitä (noin v:n 1500
vaiheilta) lasketaan alkavan uuden jakson, u u
s-saksan aikakauden. Keskivläsaksan ja
uus-yläsaksan välillä on useitakin huomattavia
eroavaisuuksia, mutta - ne ovat muodostuneet pitkän
ajan kuluessa eivätkä ole ominaisia kaikille
yläsaks. murteille, joten niistä ei yksikään sovellu
rajapyykiksi erottamaan uutta aikakautta
aikaisemmasta. Tärkein näistä eroavaisuuksista on
pitkien vokaalien muuttuminen diftongeiksi, (esim.
keskisaks. zit > uussaks. Zeit, keskisaks. hüs >
uussaks. Ilnus). Päinvastainen ilmiö on
diftongein kehittyminen pitkiksi vokaaleiksi (esim.
keskisaks. guot ]> uussaks. gut, keskisaks. giietr
> uussaks. Güte). Myöskin vokaalein laajuudessa
tapahtuu muutos: lyhyet vokaalit pitenevät (esim.
keskisaks. sägen > uussaks. sügen).
Substantiivein moninaiset taivutustavat sekaantuvat
toisiinsa ja muodostuu uusia yksinkertaisempia
taivutusluokkia. — Toiset näistä muutoksista ovat
vain keskisaks. murteille ominaisia, ja täältä ne
ovat joutuneet kirjakieleen, joka yleensä on
omaksunut enemmän keskisaks. kuin ylisaks.
murreominaisuuksia.

Saksan kirjakieli on saanut alkunsa virastojen
kielestä. Kun 13:nnella vuosis. ruvettiin laati-

maan asiakirjoja s. k:llä ja latina sitten yhä
enemmän syrjäytettiin valta-asemastaan, käytti
kukin virasto asiakirjoissaan oman
paikkakuntansa murretta. Niinpä Ludvik Baierilaisen
(1313-47) kansliakin, joka ensinnä saattoi s. k:n
keis. asiakirjoissa yleiseen käytäntöön, laati
kirjelmänsä baierilaisten ja svaabilaisten kirjurien
käyttämällä paikallisella murteella. Vasta
luxemburgilaisen hallitsijasuvun hallitessa (1347-1437)
muodostui Praagissa sijaitsevassa keis. kansliassa
vakiintunut virastokieli, joka perustui tämän
kaupungin ja sen ympäristön puolittain
keskisaks., puolittain ylisaks. murteeseen. Jotkut
tutkijat ovat otaksuneet tämän kielen olevan
nykyisen kirjakielen perustana. Niin ei kuitenkaan
liene laita. Keisarikruunun joutuessa
liabsburgi-laiselle suvulle (1437) siirrettiin korkein virasto
itäv. kielialueelle, entinen vakiintunut kielimuoto
hävisi ja baierilais-itäv. murre pääsi vallitsevaksi.
Täten kehittyvä uusi kansliakieli tuli
esikuvalliseksi muillekin virastoille laajoilla alueilla ja
vähitellen muodostui jonkinlainen „yleiskielr’
(Oas gemeine deutsch). Keis. kanslian vaikutus
ulottui myöskin Saksin vaaliruhtinaan kansliaan,
joka oli tärkein virasto keskisaks. murrealueella:
sen kieleen tuli siten useita ylisaks. murteille
ominaisia piirteitä. Aivan erikoisen
kantavuuden tämä kielimuoto sai siten, että Luther sen
omaksui ja käytti sitä raamatunkäännöksessään
sekä uskonnollisissa riitakirjoituksissaan, jotka
nopeasti levisivät yli koko Saksan. Luther ei
kuitenkaan omaksunut kaavoihin kangistuneesta
kansliakielestä muuta kuin äänteellisen asun;
muissa kohdin hän otti esikuvakseen elävän,
puhutun kielen, etupäässä oman yläsaksilaisen
(ober-sächsiseh) kotimurteensa. Lutherin kielen
voimakkuus ja yleistajuinen havainnollisuus edisti
suuresti sen nopeata levenemistä protestanttisilla
alueilla. Niin se tuli yleisesti tunnetuksi myös
Pohjois-Saksassa, missä yläsaksa 16 : unella vuosis.
valloittaa itselleen kirjakielen aseman ja alasaksa
vähitellen väistyy sen tieltä virastoissa, kouluissa,
saarnoissa j. n. e. Sitkeästi vastustettiin Lutherin
kieltä katolisessa Etelä-Saksassa, ja Sveitsin
kirjallisissa lähteissä esiintyvät kotoisen alemannin
murteen tuntomerkit vielä myöhään 17:nnellä
vuosis. Lutherin osuus saksan kirjakielen
muodostumisessa ei ole vielä täydelleen selvitetty;
lähteitten suunnattoman paljouden vuoksi
tutkimus tässä kohdin edistyy varsin hitaasti.
Yleisesti tunnustetaan Lutherin suurenmoinen
toiminta s. k:n oikeuksiinsa saattajana ja latinan
ehdottoman ylivallan murtajana. Mutta kun
toiset pitävät hänen kieltänsä nykyisen kirjakielen
perustana, väittävät toiset, ettei se ollut itsekään
vielä mikään vakiintunut ja yhtenäinen
kielimuoto eikä voinut siitäkään syystä vaikuttaa
yhdistävästi kansaan, koska sillä kirjoitetut
teokset olivat tarkoitetut vain protestanteille ja
liiaksi kuvastivat määrätyn aikakauden henkeä
ja katsantotapaa.. Niinpä nyk. kirjakieli
eroaakin siksi paljon Lutherin kielestä, ettei sitä voi
pitää sen suoranaisena jatkona. Nämä väitteet
ovat ainakin sikäli oikeat, että vielä noin vai 1600
vaiheilla oltiin verrattain kaukana yhteisestä,
yhtenäisestä kielimuodosta. Tämä saavutettiin
vasta 18:nnen vuosis. lopulla, kun klassilliset
kirjailijat (Klopstock. Wieland, Lessing, Schiller,
Goethe) olivat antaneet lopullisen muodon sille

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Sat Dec 21 13:46:04 2019 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/8/0330.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free