- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 8. Ribot-Stambul /
619-620

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Saksan kieli ja kirjallisuus

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

609

Saksalais-sosiaalinen puolue—Saksan Itä-Afrikka

619

töön kirjallisuudessa ja muutamia kansankielisiä
runoelmia sepitetään (esim. hengellinen ..Ezzon
laulu" n. 1060 ja historiallis-legendamainen
..Annolied").

K e s k i s a k s a n aika. Runous on aluksi
yhä edelleen hengellisen säädyn käsissä ja
laadultaan pääasiassa uskonnollista. Maallisetkin
aiheet, jos niitä käsitellään, ovat vain
ulkonaisina puitteina samoille kirkollisille aatteille
(esim. pappi Konradin ,,Kaiserchronik",
n. 1140). Mutta pian kohoaa tämän runouden
rinnalle huomattavaksi tekijäksi se kirjallisuus,
jota kuljeksivat laulu- ja soittoniekat edustavat
(Spiel m a n n-runous). Nämä ovat tavallaan
aikakauden „sanomalehtimiehiä": kierrellen
seudusta toiseen he esittävät saksan- tai
latinankielisissä lauluissaan ajan tapahtumia, huvittavia
tarinoita ja myös aiheita sankarirunoudesta
(,,König Rotlier", ..Herzog Ernst" y. m.).
Spiel-mann-runous oli vähitellen yhä enemmän
syrjäyttänyt papiston taholta lähtevän
kirjallisuuden. 12:nnen vuosis. puolivälistä lähtien se
vuorostaan itse jää kokonaan varjoon uuden
mahtavamman tekijän rinnalla. Johtava asema
runoudessa samoinkuin muillakin aloilla siirtyy
nyt ritariston käsiin ja saksan kieli ja
kirjallisuus saavuttavat ensimäisen
kukoistus-kautensa. Ristiretket olivat kohottaneet
ritari-säädyn ennen aavistamattomaan mahtavuuteen.
Niiden välityksellä oli myöskin voimakas ransk.
vaikutus päässyt vallalle Saksassa ; hienostuneet
tavat ja korkeampi henkinen sivistys olivat
nopeasti levinneet Saksan ritaripiireihin ja
painoivat pian leimansa kirjallisuuteenkin. Ransk.
runous tulee määrääväksi esikuvaksi ja sitä
ruvetaan kääntämään tai mukailemaan saksaksi
(esim. Konradin ..Rolandslied". n. 1132; pappi
Lamprechtin ,,Alexanderlied", n. 1120). Vielä on
muistettava, että ristiretkien välityksellä oli
jouduttu kosketuksiin itämaiden kanssa, mikä
seikka herätti kirjallisuudessa henkiin
romantiikan ja antoi mielikuvitukselle uutta lentoa.
Aiheet, joita otetaan käsiteltäviksi, ovat
klassillisia. legendamaisia tai etupäässä ritarillisia.
Vallitsevana aineistona ovat ransk. ritariepiikan
välityksellä tunnetuksi tulleet kelt. sankaritarut
(Artus-sadusto). Uusi ritarirunous esiintyy aluksi
eepillisenä; sen ensimäinen edustaja on
Heinrich von V e 1 d e k e. Hän runoilee
ransk. lähteen mukaan ..Eneit" romaaninsa
(n. 1184). jossa muinaisajan sankarit esiintyvät
keskiaikaisessa värityksessä. Veldeken merkitys
on etupäässä muodollista laatua: hän
vakiinnuttaa eepillisen runomitan ja puhtaan
loppusoinnun. Korkeimman kukoistuksensa saavuttaa
ritariepiikka 12:nnen ja 13:nnen vuosis.
käänteessä kolmen suuren runoilijan tuotannossa.
Hartmann v o n A u e käsittelee
runoromaaneissaan ,.Erek ja Enite" (n. 1102) ja ..Twein"
(n. 1202) ritarikunnian ja rakkauden aiheuttamia
ristiriitoja ja laulaa ritarilaitoksen ylistystä.
Korkeampia päämääriä tavoittelee Wolfram
von E s c h e n h a c h (n. 1170-1220).
Suurenmoisessa „Parzival" runoelmassaan hän luo
,,hengellisen ritarin’’, joka erehdysten ja
har-hain kautta, maailman ja itsensä voittaen,
puhdistuu ja kohoaa siveelliseen kypsyyteen ja
jumalanpelkoon ja siten tulee tosi ritarin
perikuvaksi. Gottfried von Strassburg

taas sepittää runoelmassaan ..Tristan ja Isolde"
(n. 1210) keskiaikaisen korkean veisuu
kaikkivaltiaalle rakkaudelle. Näiden kolmen mestarin
jälkiä seurasi joukko pienempiä eepikoita, joista
huomattavimmat ovat Rudolf von Ems
(k. 1254) ja Konrad von Würzburg
(k. 12S7). — Myöskin hovimainen
taide-lyriikka kohoaa korkeaan kukoistukseen.
Alkuaan ehkä itsenäisesti kotoisella pohjalla
syntyneenä saa sekin voimakkaita vaikutteita
Ranskasta (provencelaisesta trubaduurirunoudesta) ja
kehittyy ritarilliseen naisen palvelemiseen
perustuvaksi „Minne"-runoudeksi leviten laajalti ja
saaden useita taitavia edustajia. Keskisaks.
etevin lyyrikko on Walther von der
Vogel-weide (k. n. 1229 t. 1230), jolla sisältö ja muoto
yhtyvät mitä kauneimpaan sopusointuun.
Tärkeimpänä osana hänen tuotannossaan on
kuitenkin poliittinen ja mieterunous. Korkeamman
Minne-lyriikan rinnalla esiintyy myös
alhaisempi ..hovimainen kylärunous", jonka
oivallinen edustaja on Neidhart von R e u e n t a 1
(k. n. 1245). Taiderunouden rinnalla kukoistaa
tänä aikakautena myöskin kansanrunous.
Vanhoista sankaritaruista ja niihin osaksi
sekaantuneista historiallisista aineksista sepittää
tuntematon runoilija kokoon suuren kansaneepoksen
,.N ibelungenlie d". N. 1210-15 tienoilla
syntyy Itävallassa toinen laaja eepos ,,G u d r u n",
mikä perustuu friisiläisiin muinaistaruihin,
joihin on tullut lisäksi ritarillis-kristillisiä
aineksia. Pienempiä kansanrunoelmia ovat
„Rosen-garten", „Eckenlied", ,.Rabeusehlacht" y. m. m.

Myöskin opettavais-siveellinen runous kehittyy
huomattavasti; sitä edustavat Thomasin von
Zi rclarian laaja opetusruno ..Der wälscbe
Gast" (n. 1216), Freidankin ..Bescheidenlieit",
kokoelma miete- ja sananlaskurunoja, sekä Hugo
von T r i m b e r g i n ..Renner" (1300).

Keskisaksan aikakauden kaksi viimeistä
vuosisataa, ovat rappeutumisen aikaa. Ritarilaitos
kadottaa entisen loistonsa ja merkityksensä,
tavat raaistuvat ja sivistystaso alenee. Uusi
tekijä astuu taas näyttämölle, ottaen kaikilla
aloilla johdon käsiinsä: tämä on porvaristo,
jonka huostaan henkinenkin viljelys nyt siirtyy.
Runous kadottaa romanttisen lennokkuutensa ja
hienostuneisuutensa, muuttuu kuivaksi ja
järkei-leväksi, pääasiassa opettavais-hyödyllisiä
päämääriä tavoittelevaksi. Muodolle pannaan
useinkin pääpaino sisällyksen kustannuksella, ja
varsinkin aikakauden lopulla runous muuttuu
suorastaan käsityömäiseksi „mestarilaulajain"
piireissä. Toiselta puolen on kuitenkin muistettava,
että draamallinen runous nyt saa
alkuusa ja varsinainen kansanlaulu
kumpuaa runsaana esiin. — Vanhaa ritarirunoutta
koettaa vielä elvyttää ..viimeinen Minne-laulaja"
Oswald von W o 1 k e n s t e i n (k. 1445K
Vähitellen siirtyy taiderunous melkein kokonaan
mestarilaulajain käsiin, joista mainittavin
näihin aikoihin on Michael B eli e im (k. 1474).
Kertovaa runoutta edustaa onnistunut alasaks.
eläineepos ,, Reineke de Vos". — Opettavaisen
runouden mainittavimmat edustajat ovat
Heinrich der Teicliner ja Peter
Suchen-\v i r t (14:nnen vuosis. puolivälissä). Suuren
maineen saavuttaa Sebastian Brant
rnoraalis-satiirisella runoelmallaan ..Narrenseliiff"

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Sat Dec 21 13:46:04 2019 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/8/0332.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free