- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 8. Ribot-Stambul /
621-622

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Saksan kieli ja kirjallisuus

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

621

Saksan kieli ja kirjallisuus

622

(1494). Aikakauden monipuolisimmat ja
tuotte-liaimmat runoilijat ovat Hans
Schneppe-r e r, tavallisesti tunnettu nimellä R o s e
n-b 1 ü t, ja Hans Folz (1400-luvun keski- ja
loppupuolella). He sepittivät mitä erilaisimpia
runotuotteita; erityisesti ovat mainittavat
heidän draamalliset yrityksensä. Keskiaikaisen
draaman juuret ovat haettavat katolisen kirkon
juhlamenoista. Jo 1100-luvun loppupuolella oli
olemassa varsinaisia kirkollisia
mysterionäytel-iniä latinan kielellä. 1300-luvulla niitä
ruvetaan sepittämään ’myöskin saksaksi ja niihin
sekoittuu myöskin maallisia aineksia.
Ennenpitkää liittyy niihin vielä koomillisiakin
aineksia ja siten syntyvät, ilveilyt ja laskiaispilat,
jotka pääasiassa muodostavat aikakauden
näy-telmärunouden hengellisen draaman rinnalla. —
Myöskin proosakirjallisuus vaurastuu keski- ja
uussaksan aikakausien käänteessä. Rausk. ja it.
renesanssiromaaneja käännetään, muutamia
kronikoita sepitetään, ja Ala-Saksassa syntyy
suosittu kansankirja „Till Eulenspiegel".

Uussaksan aika. 1500-luku,
uskonpuhdistuksen ja humanismin aikakausi, ei ollut
otollinen runoudelle. Se oli kansallishengen
lainautumisen aikaa. Uskonnolliset kysymykset
olivat vallankin vuosisadan alkupuolella
kokonaan etualalla ja poliittiset riitaisuudet
vaikuttivat. hajoittavasti. Lisäksi humanistiset
harrastukset klassillisille opintoineen vieroittivat
sivistyneen säädyn kansankielestä ja siten
kansallinen kirjallisuus joutui lapsipuolen asemaan. —
Ajan johtava mies oli Luther (1483-154G).
Erinomaisella raamatunkäännöksellään hän
ratkaisevasti valmisti tietä Saksan nykyisen
kirjakielen syntymiselle. Hän valitsi norinikseen
saksilaisen kansankielen; siihen hän kuitenkin loi
uutta henkeä vapaasti käyttäen hyväkseen
rikkaita kansanomaisia aineksia. Kun sitten
Lutherin Raamattu ja hänen lukuisat muut
kirjoituksensa levisivät laajalti yli koko
protestanttisen Saksan, pääsi hänen käyttämänsä
kielimuoto vähitellen määrääväksi esikuvaksi,
johtaen lopulta yhteisen kirjakielen
omaksumiseen. — Tärkeässä kirjoitelmassaan ,,Sendbrief
von Lolmetschen" (1530) Luther itse selvitti
niitä periaatteita, joita hän noudatti
raamatunkäännöksessään ja kielellisessä uudistustyössään.

Uskonpuhdistuksen asiaa ajoi myöskin
tunnettu humanisti Ulrich v o n II u tt en
(1488-1523) valtiollisissa lentokirjasissaan, joista
kuitenkin vain pieni osa oli saksaksi kirjoitettu.
Lutherin ankara vastustaja oli sen sijaan
aikakauden etevin satiirikko Thomas Murner
(1475-1537). Runoelmassaan „Narrenbeschwörung"
hän ruoskii ajan rappeutuneita oloja ja suuntaa
erään toisen katkeran satiirin uskonpuhdistusta
vastaan. Toinen mainittava satiirikko oli
J. Fiscli art (k. 1589), joka kiihkeästi
taisteli jesuiittalaitosta vastaan. Satiirinen ja
opettavainen olikin tämän ajan kirjallisuus
pää-sävyltään ja sen taso kovin alhainen. Runous
oli useimmiten vain muodollisestikin huonoa
proosaa, vailla lennokkuutta ja runollisuutta.
Ainoa runoudenlaji, joka kohosi jonkinlaiseen
kukoistukseen, oli virsirunous. Luther toi
siihen aivan uuden sävyn taistelunuhmaa ja
harrasta yksinkertaisuutta uhkuvilla virsillään, ja
hänen jälkiään seurasivat lukuisat muut virsi-

sepät. — Uskonpuhdistuksen aikakauden
huomattavin kirjailija oli tavattoman tuottelias ja
monipuolinen Hans Sachs (1494-1576), jonka
teokset muodollisesti ovat mahdollisimman
epätaiteel-lisia, mutta sisältävät sen sijaan runsaasti
kansanomaista huumoria, havainnollisuutta,
välistä runollisia käänteitäkin ja todistavat
taitavaa kuvauskykyä. Hän sepitti opetusrunoja ja
pilalauluja, kehitti mestarilaulun korkeimniilleen
ja elvytti draaman; tällä alalla onkin hänen
päämerkityksensä. — Ylioppilaat, koululaiset ja
porvarit esittivät näytelmiä noina aikoina
kaikissa kaupungeissa. Klassillisia ja
raamatullisia näytelmiä käännettiin ja kansallisia aiheita
käytettiin laskiaisilveilyihin. Tällaisia sepittivät
lukuisat runoilijat, joista mainittakoon Nikol.
Manuel (k. 1530). Vasta 1500-luvun lopussa
tuli Saksaan engl. ammattinäyttelijöitä, jotka
ottivat teatterissa käytäntöön monenlaisia
vaikutuskeinoja, koristeet ja musiikin sekä
antoivat varsinaisen hahmon ,,Hanswurst"
nimiselle karkeankoomilliselle ilveilijälle. He tekivät
myöskin Shakespearen Saksassa tunnetuksi, minkä
jälkeen näytelmät alkoivat saada enemmän
draamallista toimintaa (Braunschweigin
herttuaTIein-ricli Julius ja Jakob Ayrer). — Vuosisadan
lopulla Lutherin kehittämä voimakas ja puhdas
proosatyyli muuttui kömpelön mahtipontiseksi.
Elämäkertoja ja matkakertomuksia alkoi
ilmestyä, ja vieraskielisiä romaaneja käännettiin
saksaksi. Vallitsevana proosakirjallisuutena olivat
kuitenkin n. s. „kansankirjat", joita sepitettiin
vieraista ja kotoisista ritari-, seikkailu- ja
pila-aiheista (esim. ,,Fortuuatus", ,,Tohtori Faust",
,,Vaeltava juutalainen", ,,Kahlenbergin pappi"
y. m.).

Seuraava aikakausi oli raskas koettelemuksen
aika Saksan historiassa. 30-vuotias sota riehui
maassa, vaikuttaen raaistavasti ja lamauttavasti
kaikilla aloilla ja lyöden leimansa henkiseen
elämään. Kansallistunto oli melkein kokonaan
kadonnut ja voimakas ransk. vaikutus pääsee taas
vallalle sivistyneisiin piireihin, jättäen jälkensä
myöskin kirjallisuuteen. Vastavaikutusta oli
kuitenkin olemassa, ja kansallisen hengen
elvyttämiseksi sekä saksan kielen ja runouden vaalimiseksi
perustettiin useita seuroja (ensimäinen oli n. s.
,,P a 1 m u 1 e h d i s t ö" seura Weimarissa 16171.

- Johtava henkilö aikakauden kirjallisessa
elämässä oli Martin Opitz (1597-1639).
Luovana runoilijana ei hänellä ole juuri mitään
merkitystä, hänen tuotantonsa on etupäässä
ulkomaisten esikuvain jäljittelyä. Sitä huomattavammat
ovat hänen ansionsa saks. runokielen ja
runotek-niikan uudistajana ja hänen määräämänsä
säännöt ovat pääasiassa vieläkin voimassa. Tärkein
näistä on koron asettaminen kaiken säerakenteen
perustaksi. Opitzin ympärille muodostui n. s.
.,ensimäinen sleesialainen runoilijakoulu". Sen
huomattavimmat edustajat olivat aikansa etevin
lyyrikko Paul Fleming (k. 1640), mieterunojen
sepittäjä Friedrich von Logau (k. 1655)
sekä näytelmänkirjoittaja A n d r e a s Gr
v-p lii us (1616-64), joka 011 oleellisesti edistänyt
saks. draaman kehitystä, sepittäen sekä
murhe-että huvinäytelmiä, esikuvanaan hollant.
runoilija Joost van der Vondel. Opitzin vaikutuksen
innostamina muodostettiin muuallakin Saksassa
runoilijaryhmiä, kuten esim. Königsbergissä.

i

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Sat Dec 21 13:46:04 2019 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/8/0333.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free