- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 8. Ribot-Stambul /
623-624

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Saksan kieli ja kirjallisuus

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

609

Saksalais-sosiaalinen puolue—Saksan Itä-Afrikka

623

jossa lyyrikko Simon Da ch (k. 1659) oli
huomattavin jäsen. Niirnbergissä olivat
,.Pegnitzpai-menet", joiden johtomiehiä olivat Harsdörfer (k.
1658), Clajus (k. 1656) ja von Birken (k. 1681).
lle viljelivät varsinkin hempeämielistä
paimenrunoutta, mutta joutuivat siinä usein
nauretta-vaisuuksiin. 1660-luvulla syntyi ,,toinen
sleesialainen koulukunta", joka ensimaiseen verraten
merkitsee melkoista rappeutumista. Se jäljitteli
it. esikuvia ja edusti Saksassa „marinismi"
nimistä kirjallista suuntaa. Sen johtavat miehet
olivat Hofman n swaldau (k. 1679) ja
Lohen s t e i n (k. 1683), edellinen lyyrikko,
jälkimäinen etupäässä näytelmänkirjoittaja. Toista
slees. koulukuntaa vastaan nousi taistelemaan
joukko runoilijoita, kuten draamojen ja
romaanien sepittäjä Chr. Weise (k. 1708), satiirikko
C a n i t z (k. 1699) sekä lyyrikot C h r. G ü n t h e r
(k. 1723) ja Broehes (k. 1747). Hengellisellä
runoudella on tänä aikana etevä edustaja P a
u-lus Gerhardt (k. 1676), kaikkien aikojen
parhaimpia virsirunoilijoita. — Proosaa
viljellään ahkerasti, ja varsinkin pääsee muotiin
romaanikirjallisuus: käännetään ja mukaillaan
ransk." sankari- ja rakkausromaaneja sekä es]),
ritari- ja vekkuli romaaneja; kotoisiakin
seikkailu-aiheita käsitellään. Ajan tunnetuin tuote on
G r i m m e 1 s h a u s e n i n (k. 1676) „Simplicius
Simplicissimus", joka säälimättömällä realismilla
paljastaa aikakauden alennustilaa ja jolla siten
on huomattava sivistyshistoriallinen arvo.
Myöskin satiirisia romaaneja sepitetään (esim.
Mo-seherosch). Ajan turmelusta vastaan taisteli
myöskin joukko huomatuita saarnamiehiä ja
hengellisiä kirjailijoita, kuten Balthasar S c h u p p,
Abraham a Sancta Clara sekä pietismin
henkiinherättäjät Spener (k. 1705) ja
Francke (k. 1727). — Aikakauden suuri
ajattelija Leibniz (k. 1716) kirjoitti vielä latinaksi
ja ranskaksi, kun taas Th omasi us (k. 1728)
ja Wolff (k. 1754) työskentelivät Leibnizin
viittaamaan suuntaan saksan kielen
vakiinnuttamiseksi tieteelliseen kirjallisuuteen.
Viimemainitut kolme miestä ovat jo sen uuden aikakauden,
n. s. „valistusajan", edustajia, joka 17:nnen ja
18:nnen vuosisadan käänteessä saa alkunsa.
"Ranskasta ja Englannista tulevat uudet, raikkaat
virtaukset elähyttävät Saksan henkistä elämää ja
painavat leimansa sen kirjallisuuteen. Runous
vapautuu edellisen ajan pöyhkeilystä ja
luonnottomuudesta, muoto yksinkertaistuu ja jalostuu.
..Terve ihmisymmärrys, laajentunut tieto,
koulittu maku ja voimakas, luonnollinen tunne
saavuttavat yhä enemmän oikeutensa
runouden valtakunnassa, jonka rajat eivät enää
ele samat kuin oppineen maailman".
Kansallistunto ja kansallinen henki kasvavat ja
lujittuvat Fredrik Suuren voittojen johdosta ja
puhkeavat voimakkaina esiin myöskin
kirjallisuudessa. — Vuosisadan alkupuoliskolla oli
kirjallisen maailman määräävänä sieluna J. Chr. G o t
t-sched (1700-66), joka. joskin häneltä puuttui
varsinaisia runoili jalali joja, vaikutti
huomattavasti kielimiehenä, esteetikkona ja kääntäjänä.
Varsinkin saks. näytelmän alalla hän vaikutti
uudistavasti ja kirjalliselle arvostelulle hän laski
perustuksen. Häneltä puuttui kuitenkin
todellinen runouden ymmärtämys; sen tarkoitus oli
hänen mielestään siveellisopettavaista laatua, mieli

kuvituksella ei siinä saanut olla mitään sijaa ja
pääasiana oli määrättyjen sääntöjen
noudattaminen. Gottschedia ja hänen kouluaan vastaan
nousivat ankaraan taisteluun sveits. runoilijat
Bodmer (1698-1783) ja Breitinger
(1701-76). lie vaativat tunteelle ja luovalle
mielikuvitukselle ratkaisevan sijan runoudessa, esikuvinaan
engl. runoilijat ransk. klassisismin asemesta. He
vetivät jälleen esiin vanhemman saks.
kirjallisuuden. johon myös Gottsched oli kiinnittänyt
huomionsa, ja herättivät harrastusta siihen.
Varsinaisina luovina runoilijoina olivat molemmat
sitävastoin yhtä vähäpätöisiä kuin
Gottsched-kin. Huomattavampia olivat sen sijaan heidän
koulukuntaansa kuuluvat runoilijat 11 äller
(1708-77) ja II a g e d o r n (1708-54). Edellinen,
aikansa etevimpiä luonnontutkijoita, oli
syvämietteinen. tunteellinen lyyrikko, joka
runoelmassaan ,.l)ie Alpeu" kuvailee luonnon ja kulttuurin
vastakohtaa. Hagedorn taas on kevyt ja
viehättävä tyyliltään. Saksan ensimäinen anakreontti.
Gottschedin jouduttua tappiolle kirjallisessa
riidassaan sveitsiläisiä vastaan erosivat
leipzigiläi-set runoilijat mestaristaan ja muodostivat oman
..Leipziger Dichterverein"in. He edustivat
runoudessaan vapaampaa katsantokantaa, asettaen
päämääräkseen yksinkertaisuuden ja
luonnontotuu-den ja ajoivat aatteitaan äänenkannattajassaan
,,Bremer Beiträge". Ryhmän huomattavimmat
miehet olivat koomillisten sankarieeposten
sepittäjä Zachariä (1726-77), satiirikko R a b e n e r
sekä ennenkaikkea suosittu ja vaikutusvaltainen
G eilert. (1715-69), joka kirjoitti etupäässä
satuja, kertomuksia ja. hengellisiä lauluja.
Myöskin Haliessa oli joukko nuoria runoilijoita
liittynyt yhteen ,,anakreonttien" nimellä. Ile
viljelivät kevyttä elämäniloa ja -nautintoa uhkuvaa
runoutta, mutta lisäksi varsinkin isänmaallista
lyriikkaa, ylistäen Fredrik Suuren sankaritekoja.
Piirin huomattavimmat miehet olivat Ludvig
G lei m (1719-1803), tunnettu varsinkin
sotalauluistaan sekä saduistaan ja kertomuksistaan, ja
E wald von Kleist (1715-59), „Kevään"
kaihomielinen runoilija, jonka lyyrilliset ja
kertovat runot puhuvat todellisista runoilijalahjoista.
Ollen itse sotilas hänkin lauloi Preussin sotaista
kunniaa.

Aivan uutta käännettä Saksan runoudessa
ennusti Klopstock (1724-1803), jonka oodit
ja eepos ..Messias" suurisuuntaisine ajatuksineen
ja lyyrillisille tunnelmineen muodostivat
täydellisen vastakohdan sen ajan jiiljittelylialulle,
sanaleikeille ja järkeilylle. Hän antoi runoudelle
itsenäisen kansallisen leiman. loi rohkean ja
voimakkaan runokielen, hylkäsi loppusoinnun ja otti
käytäntöön antiikkisia runomittoja. Klopstockin
vakavalle, usein raskaallekin runoudelle oli
terveellisenä vastapainona W i e 1 a n d (1733-1813).
joka käsitteli henkevällä sukkeluudella ja leikil
lisyydellä kevyitä jopa arkojakin aiheita sekä
viljeli myöskin satiiria. Runokieli sai
hänen käsissään ennen tuntemattoman
sulavuuden ja viehkeyden ja myöskin
proosatyyliä hän kehitti. Hän herätti ylemmissä
sääty-piireissä harrastusta saks. kirjallisuuteen ja
saavutti huomattavan merkityksen Shakespearen
ensimäisenä varsinaisena saksantajana. —
Klopstockin ja Wielandin rinnalla esiintyi uuden
kirjallisen suunnan luojana Lessing (1729-81).

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Sat Dec 21 13:46:04 2019 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/8/0334.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free