- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 8. Ribot-Stambul /
645-646

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Salaiset valtiovarat ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

645

Salaiset valtiovarat—Salakiteinen

646

Salaiset valtiovarat ovat varoja, jotka on
annettu hallituksen käytettäviksi ilman
tilinteko-velvollisuutta; niitä käytetään esim. salaista
poliisia varten, ulkopolitiikan tarkoituksiin,
hallituksen hyväksi toimivien kirjailijoiden
palkkaamiseksi, y. m.

Salaisoppi. erinäisissä uskontokunnissa
esiintyvät opit, joita ainoastaan vaikenemisen
lupauksella ilmoitetaan erityisesti vihityille henkilöille,
vrt. Mysteerit, Okkultismi ja
Salaiset tieteet. E. K-a.

Salakapakka. V:n 1879 elinkeinolain 14 §:n
7 :s kohta luettelee ravintola-, kondiittori-,
krouvi-ja muut anniskeluliikkeet sellaisten
elinkeinon-haarain joukossa, jotka ovat eri säännöstelyn
alaiset. S. on sentähden jokainen väkijuomain
tarjoilu- t. anniskelupaikka, jolla ei ole asianomaista
lupaa. ks. V ä k i j u o m a 1 a i n s ä ä d ä n t ö.

El. K.

Salakielet (saks. nimiä: Kauderivelsch,
Rot-welsch, Kochemer Loschen y. m.) ovat
ammatti-pahantekijäin omiin tarkoituksiinsa kehittämiä,
tavallisesta kielestä suuresti eroavia kielimuotoja.
Niiden pääaines on siitä kielestä, mikä
milloinkin on pahantekijäin enemmistön äidinkielenä.
Niihin on otettu suuri määrä sanoja eri
murteista, eri yhteiskuntaluokkain kielestä —
pahantekijäin alkuperän mukaan —, vieläpä
vieraskielisiä ja omatekoisia sanoja. Salakieli on siis
tavalliseen kieleen verrattuna keinotekoinen. Sille
on tunnusmerkillistä älykkyys ja luova
mielikuvitus, rehevät kuvat ja rohkea sukkeluus. Sen
omat muodostukset ovat hyvin havainnollisia,
vrt. esim. meikäläistä: Raivio laukaisi
maan-kyntäjän pellonparantajan päälle, tyrkyttimet
pyhyyttä kohden - Valakka potkaisi sian
tunkiolle jalat päin taivasta, s. o. kuoliaaksi. —
Saksassa kehittyi s:iä jo keskiajalla, jonka
levottomat olot olivat rentuille ja
ammattipahanteki-jöille erittäin suotuisat. Etupäässä sieltä käsin,
mutta osittain myös Venäjältä päin ne ovat
kulkeutuneet meille ; huom. nimitykset siansaksa,
lampaanlatina (Kauderwelscli) ja r e n n u n
kieli (tavallisempi on kansanetymologinen
muodostuma r e n g o n kieli) = saksan Rotwelsch
(Rot merkitsee kerjäläistä, renttua 1. rentoa). —
Erityisen ryhmän s :iä muodostavat sellaiset, joissa
muodostusperiaatteena on joko tavujen
järjestyksen muuttaminen (myös eri sanoja seoittamalla)
tai jonkin sanan (myös tavun) lisääminen joko
sanan ensimäisen tavun tai kaikkien tavujen
alkuun tai loppuun; esim. minä tulen = tuna milen
(siansaksaa, rentua), konamintti kolentuntti
(kontinkieltä), rihämisa rilentusa (risakieltä),
mitivinä tutivulen (tiaisenkieltä), hermihernä
hcrluherlen (lier- 1. liernekieltä), nämi lentu
(rengonkieltä). [II. Ojansuu, „Suomen
salakielistä" (Virittäjä 1907).] II. O.

Salakirjoitus, yhteinen nimitys kaikille niille
kirjoitustavoille, joiden avulla voidaan antaa
ainoastaan määrätyille henkilöille ymmärrettäviä,
mutta kaikilta muilta salattuja ilmoituksia.
Tavallinen kirjoituskin voi olla s:ta, jos vain
kirjoitusaines on omiansa kirjoitusta muilta
salaamaan, esim. sellaista mustetta käytettäessä, jonka
saa näkyväksi ainoastaan kemiallisin keinoin.
Yleensä s. kuitenkin perustuu sellaisten
kirjoitettujen merkkien valintaan, jotka muodon tai
(mikä on tavallisinta) merkityksen puolesta ovat

tavallisista kirjoitusmerkeistä poikkeavia ja siitä
syystä pysyvät syrjäisiltä suuremmassa tai
pienemmässä määrin salassa. Tällaista varsinaista
s :ta on useita järjestelmiä, jotka voidaan jakaa
kahteen ryhmään: 1. Kirjoituksessa käytetään
numeroita (ransk. chiffre), kirjaimia tai
merkkejä, joille on annettu määrätty, salainen
merkitys, esim. siten, että a merkitsee d :tä, e h: ta
j. n. e., tai että numeroita käytetään
kirjainten, sanojen vieläpä lauseidenkin merkkeinä, tai
että muodostetaan aivan uusia merkkejä
(jom-moisia olivat esim. Enniuksen ja Ciceron orjan
ja ystävän, Tiron, keksimät), taikka myös siten,
että erilaisia kirjain-, numero- ja
merkkijärjestelmiä yhdistämällä muodostetaan uusia
sekajärjestelmiä, j. n. e. Tähän • ryhmään kuuluvia
s.-järjestelmiä nimitetään tavallisesti yhteisellä
nimellä siffer i-k i rjoitukseksi (ransk.
chiffre) ja niitä käytetään varsinkin erinäisten
viranomaisten (esim. diplomaattien) kirjelmissä
ja sähkösanomissa. 2. Kirjoituksessa käytetään
erinäisiä tavallisia sanoja, jotka sellaisinaan
näyttävät aivan selviltä, mutta joille on annettu
aivan uusi, asianomaisten kesken sovittu
merkitys, esim. siten, että ,,kahvila" merkitsee
ulkoasiainministeriötä (esim. ,,Ranskalainen kahvila"
= Ranskan ulkoasiainministeriö) tai ,,solvaaja"
merkitsee kysymystä: .,Minkä korkeimman
hinnan voitte tarjota?". Tämän tapaista s :ta
nimitetään tavallisesti kryptografiaksi
(ahtaammassa merkityksessä) ja sitä käytetään etupäässä
liikemaailman sähkösanomainvaihdossa; tämän
tarpeiksi on myös, sähkösanomakustannusten
helpottamiseksi, laadittu ja julkaistu ,,salasanoja"
selittäviä sanakirjoja (c o d e, ks. t.), joiden
sisältämät järjestelmät tietysti kuitenkaan eivät enää
ole varsinaisesti ,,salaisia" jolleivät asianomaiset
käyttäjät tee sopimusta erinäisistä niihin
tehtävistä muutoksista.

S:n siirtämistä tavalliseksi kirjoitukseksi
sanotaan desifreeraamiseksi; tähän on
tarpeen asianomaisen s.-järjestelmän tunteminen
sekä sen avain, joka — eri järjestelmistä
riippuen — voi olla yksityinen sana („avainsana"),
numeroluku, geometrinen kuvio, mekaaninen koje
tai kirja.

Iältään s. on hyvin vanha. Jo muinaiset
egyptiläiset käyttivät sellaista antaen silloin
hieroglyfeilleen tavallisesta poikkeavan merkityksen.
Mahdollista on, että s. oli käytännössä vanhassa
Assyriassa ja Babyloniassakin; vieläpä eräät
tutkijat (niinkuin Th. Pinches ja J. Ilalévy)
ylen rohkeasti (mutta luultavasti väärin)
olettavat, että muinainen akkadin ja sumerin kieli
oikeastaan vain oli babylonialaista s:ta.
Heprealaisilla s. varmasti oli käytännössä, mahdollisesti
foinikialaisillakin. Spartalaiset käyttivät vaate-,
papyrus- y. m. suikaleita, joissa oleva
poikittainen kirjoitus kävi ymmärrettäväksi vasta silloin
kun se kierrettiin määrätynpaksuisen sauvan
(skyta’lèn) ympärille. Roomalaisten s:sta
mainittiin jo ylempänä. Keskiajalla s. tuli varsin
yleisesti Euroopassa käytäntöön. [Kltiber,
„Krypto-graphik" (1809), Krohn, ..Buchstaben-und
Zalilen-systeme fiir die Chiffrierung von Telegrammen,
Briefen und Postkarten" (1873), Fleissner,
,.IIand-bucli der Kryptographie" (1881), Carl Andersen,
„Den hemmelige skrivekunst" (1889).] Y. W.

Salakiteinen 1. k r y p t o k r i s t a 1 1 i i n i n e n

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Sat Dec 21 13:46:04 2019 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/8/0345.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free