- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 8. Ribot-Stambul /
677-678

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Salpa ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

677

Salpa—Salpausselkä

678

Vähästä-Aasiasta se ou kotoisin. Siitä on
s.-nimityskin mukailtu. vrt. A11 i u m ja
Punasipuli. . K. L.

Salpa ks. V a i p p a e 1 ä i m e t.

Salpapatamo ks. L a a k s o s a 1 p a.

Salpausselkä on nimenä kahdella sora- ja
hietaliarjanteella, jotka yksijaksoisina
rinnakkais-kaarina rajoittavat etelässä ja kaakossa Suomen
järviylänköä. Eteläinen 1. ulompi S., jota
taval-lisimmasti S:n nimellä tarkoitetaan, alkaa
Hankoniemessä vedenalaisena särkkänä ja kulkee
sieltä Lohjanharjun nimisenä, väliin katketen,
koillissuunnassa Hollolan pitäjään Lahden
länsipuolella. Täältä se kääntyy itäkaakkoon ja itään
kulkien, taaskin väliin katketen, suurena
kaarena Saimaan kaakkoisrannalle ja sieltä
koillissuunnassa Simpeleen ja Pyhäjärven
kaakkois-puolitse Värtsilään, jossa se päättyy. Toinen 1.
sisempi S. kulkee pari peninkulmaa edellisen
pohjoispuolella rinnakkain sen kanssa. Sekin
alkaa merenrannalla Hankoniemen
luoteispuolella ja kulkee sieltä Sammattiin, jossa se
katkeaa, ja on sitten näkymättömissä aina
Janakkalaan saakka, jossa Turengin aseman tienoilta
alkaa koillissuuntainen selänne, jota Turengin ja
Lammin välinen maantie seurottelee. Asikkalan
pitäjän ja Lammin välillä harju häviää.
Vasitui-nen sisempi S. alkaa sitten Asikkalan pitäjässä
Vesijärven luoteispuolella, niissä se kulkee
Vesijärven ja Päijänteen väliä ja sitten ulomman
S:n kanssa rinnakkaisena kaarena Saimaalle,
johon se muodostaa pitkän Kylänniemen (ks. t.).
Saimaalta se jatkaa matkaansa koilliseen, häviää
ja katkeaa paikoitellen, mutta esiintyy samassa
suunnassa uudelleen, kulkee Puruveden ja
Pyhäjärven välitse ja päättyy lopuksi
luoteissuuntai-sina harjuina Jaamankankaaseen Höytiäisen
kaakkoispuolella. S:n aines on kaikkialla
huuhtoutunutta ja kerroksellista soraa ja hietaa
s. o. samaa kuin harjuissa, jonka perustalla
S:iä voi nimittääkin harjuiksi. Erotukseksi
varsinaisista 1. pitkittäisharjuista, jotka
seuraavat muinaisen maajään kulkusuuntaa, sanotaan
S:ää poikittaisharjuksi; sen kulkusuunta on
näet useimmiten kohtisuorassa maajään
kulkusuuntaa vastaan. Samaten kuin
pitkittäishar-juissa ovat Sinkin harjanteet usein pinnaltaan
kivikkoisia ja louhikkoisia: suuria kiviä on
väliin pinnalla niin runsaasti, että muunlaista
ainesta ei ole ollenkaan näkyvissä. Kaikissa
leikkauksissa on kuitenkin nähtävänä melkein
poikkeuksetta kerroksellinen sora- ja hieta-aines.
S:n muoto on vaihteleva: alkaessaan
Hankoniemestä se muodostaa ensin matalia
somerikko-särkkiä ja leveitä hietakankaita, joiden pinta
on paikoitellen lentohietakenttiä, paikoitellen
kivikkoista kangasta. Loivarinteisen selänteen
muoto on S :llä kuitenkin jo Lappvikin luona
n. puolivälissä Hankoniemen ja Tammisaaren
välillä. Katkettuaan merenlahteen ennen
Tammisaarta S. alkaa Tammisaaren kaupungissa
matalahkona harjuselänteenä ja esiintyy sitten
paikoitellen tyypillisenä, kahden puolen
samanlaisena harjuna, paikoitellen leveäpäällystäisenä
nummena. Lohjanjärven kohdalla S. sitten
kohoaa korkeammaksi harjuselänteeksi, joka
kohoaa 60 ja 70 m yläpuolelle Lohjanjärven
pinnan ja jolla nyt on S :lle tyypillinen muoto:
jyrkkä ja penkereinen luoteissivu, jotensakin

tasainen ja kaakkoiseen vähän kalteva päällystä
sekä leveä ja loiva, hietainen kaakkoissivu.
Samanlainen on S. Hiidenveden kohdalla, missä
se Nummelan aseman luona kohoaa 83 m
yläpuolelle Hiidenveden pintaa; vain vähän
korkeampia (n. 86 m ylempänä läheisen järven pintaa)
ovat jotkut S:n kukkulat Vesijärven
eteläpuolella. Hyvinkään aseman seudulla S. on sangen
leveä ja sen pinta on melkein tasainen;
tällainen platoomuoto on sitten pitkin matkaa
hyvin yleinen, kuten esim. Hollolassa, Utissa,
Joutsenon pitäjässä j. n. e. Leveimmillään on
eteläinen S. Hollolassa, jossa se on n. 5 km leveä.
Samanlaisia leveitä platoita 011 sisemmällä
S :lläkin, jossa tasaisen platoon leveys
Savitaipaleen ja Saimaan välillä on yli 5 km.
Ominaisia S:lle ovat vielä k u o p p a m a i s e m a t,
joissa on erisuuruisia, useimmiten jyrkkäsivuisia
kuoppia tasaisen platoon keskellä tahi reunalla;
tällaisia kuoppamaisemia on etenkin siellä,
missä pitkittäisharjuja liittyy S:ään, kuten
esim. Hikiän aseman eteläpuolella, missä
Hattel-malan liar jujono yhtyy S :ään, Hollolan ja
Kärkölän rajalla, missä Kosken harju yhtyy siihen
j. n. e. Paikoitellen S. hajaantuu yksinäisiksi
kukkuloiksi ja selänteen kappaleiksi, kuten
etenkin itäosissaan. Yleensä on S:n pohjoinen rinne
jyrkempi ja kivikkoisempi kuin eteläinen, vaikka
on poikkeuksiakin, kuten esim. Kylänniemi Sai
maalla. Kuoppa- ja kukkulamaisemat ovat
myöskin tavallisesti pohjoissivulla, tasaiset
hiekkakankaat tavallisimmin lähempänä eteläsivua.
Itäpäässään S. muuttuu vähitellen ja melkein
huomaamatta luoteissuuntaisiksi harjuselänteiksi,
joiden jatkona on pitkittäisharjuja.
Kallio-perusta pistää usein esille S:n pinnasta,
mikä silloin käy tavallisesti hyvin kivikkoiseksi,
ja usein S. liittyy korkeampiin kalliokukkuloihin
kiertäen niiden sivuja leveinä penkereinä, kuten
Tiirismaan luona Vesijärven eteläpuolella. S:n
rinteillä on monin paikoin veden kuluttamia
pengermiä ja rantakivikolta, joita
meri on muodostanut. Kasvullisuus on
S:llä metsäkasvullisuutta, hietaisemmilla paikoin
vallitsee mänty, kivikkoiset kohdat ja pohjoiset
rinteet ovat useimmiten kuusta ja mäntyä tahi
pelkkää kuusikkoa kasvavia, kosteahkoilla
rinteillä, etenkin missä kallioperusta on lähellä,
kasvaa edellisten seassa myöskin lehtipuita,
etenkin koivuja. Itäosassa on kaskimailla leppä
vallalla. Maisemat S:n kahden puolen ovat
erilaiset. Luoteis- ja pohjoispuolella on runsaasti
järviä, kaakkois- ja eteläpuolella laajoja
savi-kenttiä. Syntynsä puolesta S. on
maajään reunamuodostus 1. n. s. reunamoreeni (sana
on vähän eksyttävä, kun S :n aines ei ole n. s.
moreenia), joka on syntynyt maajään
sulamis-kaudella jäänreunan pysähtyessä pitemmäksi
aikaa sille paikalle, missä S. nyt on. Oletetaan,
että pysähtymiseen oli syynä ilmaston
kiristyminen. Ensimäistä kylmenemistä seurasi
uudelleen lämpimämpi aika, jolloin jäänreuna
peräytyi jonkun matkaa, kunnes uusi kylmäkausi
pysähdytti sen sisemmän S:n kohdalle. S :n
kerroksellinen aines saa de Geerin teorian mukaan
selityksensä siitä, että suuret sulamisvesi joet
toivat sora- ja hieta-aineksia, kasaten niitä
suistoiksi jäänreunan ääreen mereen, joka
sulamis-kaudella peitti koko Etelä-Suomen, niin että

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Sat Dec 21 13:46:04 2019 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/8/0361.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free