Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Samarialaiset ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
701
Samarialaiset—Samariumi
702
käyttämä Palestiinan jako Judeaan, S:aan ja
Galileaan on muodostunut makkabealaisajalla.
A. F. P-o.
Samarialaiset, Samarian (ks. t.) asukkaat.
Myöhemmät s. olivat sekakansaa, joka oli
muodostunut v. 722 maahan jääneistä israelilaisista
ja sinne sittemmin siirretyistä pakanakansoista,
jotka olivat kotoisin „Babelista, Kutasta,
Awwasta, Hamatista ja Sefarwaimista" (vrt.
2 Kun. 17). Israelilainen aines säilyi kuitenkin
enemmistönä, vieläpä voitti uhkaavan
epäjumalanpalveluksenkin. Siinä se näyttää saaneen
kannatusta myöskin Juudasta (vrt. 2 Kun. 2315),
ja se osoitti pitävänsä arvossa Jerusalemin
temppeliä (vrt. Jer. 415 seur.). Mutta sen palvelema
Jahve oli kaikesta päättäen lähempänä
muinais-israelilaista kansanomaista Jahvea kuin
profeettain julistamaa eetillistä Jumalaa. Se lienee
pääsyitä myöhemmin esiintyvään räikeään
vihamielisyyteen s:n ja juutalaisten välillä. Heidät
estettiin osaa ottamasta Jerusalemin temppelin
uudelleen rakentamiseen (Esr. 4i seur.), ja he
puolestaan vastustivat Nehemian (ks. t.)
uudistus-pyrintöjä. Omaksi seurakunnaksi s. näyttävät
järjestyneen jo 5:unen vuosis. lopulla, sillä
heidän ensimäinen ylimmäinen pappinsa, juutalainen
Manasse, on Nehemian aikalainen (vrt. Neh.
2i9, 1328), vaikka Josefus sijoittaa hänet
erehdyttävästi Aleksanteri Suuren aikaan.
Juutalainen on myös heidän kulttinsa, mutta V:sta T:sta
he omaksuivat pyhäksi kirjakseen ainoastaan
pentateukin (ehkä siitä syystä, että profeetalliset
ja muut kirjat ovat toimitetut
jerusalemilais-juutalaisessa hengessä). Oliko heidän
Garitsim-(ks. t.) vuorella sijainnut temppelinsä jo
Manas-sen vai vasta Aleksanteri Suuren ajalla rakennettu
(Josephus), ei varmaan tiedetä. Antiokhos
Epi-phaneen vainoilta s. säästyivät vihkimällä
temppelinsä Zeus-jumalalle, mutta 128 e. Kr. sen
hävitti kostoksi makkabealainen Johannes
Hyr-kanos. Viha s:n ja juutalaisten välillä oli yhä
edelleen Jeesuksen ajalla erittäin suuri (vrt. Joh.
4g, 848), mutta Jeesus ei sitä hyväksynyt
(Luuk. 103O seur.: ,.laupias samarialainen").
Nautittuaan ensin roomalaisaikana (noin 200
e. Kr.-lOO j. Kr.) melkoista ulkonaista
menestystä s:n tila kuitenkin huononi Rooman
valtakunnan tultua kristityksi, ja vihdoin Justinianus
v. 529 sulki kaikki heidän synagogansa
(sellainen oli Roomassakin) ja julisti heidät tavallaan
kirouksen alaisiksi. Osa kääntyi kristinuskoon,
osa pakeni Persiaan. 12:nnella vuosis. oli
Sikemissä noin tuhatkunnan henkeä käsittävä
samarialaisseurakunta (Kesareassa 200
jaDamas-kuksessa noin 400 henkeä), 17:nnellä vuosis.
seurakunta vielä Kairossa. Nykyään on s:ia
Sikemissä (Nabuluksessa) pari sataa henkeä,
Jakob ben Aron ylimmäisenä pappinaan. He
noudattavat erittäin ankaraa sabbatinviettoa ja
odottavat Messiasta (Ta’eb, s. o. palaava), joka on
oleva vähempi Moosesta, kuoleva 110 v:n
vanhana ja esiintyvä maallisena ruhtinaana. —
S:n kirjallisuudesta on tärkein pentateukki,
joka on säilynyt sekä heprealaisena
(samarialaisilla kirjaimilla kirjoitettuna) laitoksena että
samarialaisena (länsiaramealaismurteisena)
käännöksenä. [J. A. Montgomery, „The Samaritans,
the earliest jewish sect, their history, theology
and 1 iteratur e" (1907).] A. F. P-o.
Samariittikurssi (samariitti =
samarialainen ; nimitys aiheutuu U:n T:n „laupiaasta
samarialaisesta"), lyhyempi tai pitempi kurssi,
jonka tarkoituksena on tutustuttaa osanottajia
kaikkiin niihin sairaloisiin tiloihin, jotka
tapa-turmain tai muiden äkillisten sattuma in
aiheuttamina voivat ruumista kohdata, sekä antaa
ohjeita tällaisen vamman sattuessa ensi avun
antoon. S. käsittää siis lyhyen opin äkillisesti
alkavista taudeista, tapaturmain aikaansaamista
ruumiin vammoista, verenvuodosta,
sijoiltaan-menosta, luunkatkeamista, palohaavoista,
myrkytyksistä, tukehtumisesta, hukkumisesta,
pyörty-mis- ja tajuttomuustiloista j. n. e., opin haavan
hoidosta, veren tyrelidyttämisestä, siteen
asettamisesta ja siteiden valmistamisesta, varalastan
panosta, sairaan käsittelystä ensi apua
annettaessa ja kul jetettaessa sairasta, henkiin
virvoit-tamisesta, keinotekoisen hengityksen
antamisesta j. n. e. Kurssin tarkoituksena on
valmistaa henkilöitä, jotka tapaturman sattuessa
kykenevät antamaan järkiperäistä ensi apua
vioittuneelle. Suurissa tehdaslaitoksissa, kaivoksissa ja
muissa teollisuustoimissa, joissa tapaturmavaara
011 suuri, annetaankin työmiehille usein
tällaisia kursseja, mutta tavallisessa elämässäkin voi
sattua odottamattomia tapaturmia, minkä vuoksi
s :11a on tärkeä merkitys. Muutamissa maissa
onkin perustettu erityisiä s.-seuroja, joiden
tarkoituksena on työskennellä samariitti-aatteen
levittäjinä. Y. K.
Samarin [-mä’-], Jurij Fedorovits
(1819-76), ven. kirjailija, slavofiili. Opiskel
tuaan Moskovan yliopistossa antautui
virkamieheksi sisäasiainministeriöön; joutui virka-asioissa
1847 Itämeren-maakuntiin, joiden kansalliset
olot herättivät hänen mielenkiintoaan. Hänen
tältä alalta olevat kirjoituksensa, ,.Riian kirjeet",
olivat syynä hänen karkoitukseensa Simbirskin
lääniin. Suurta huomiota herätti hänen
saksa-laisviliollinen teoksensa ,,Okrajny Rossii", jossa
hän kuvailee Itämeren-maakuntien oloja,
etenkin lättiläisten ja saksalaisten välisiä suhteita.
Teos, joka 1868 painettiin ulkomailla, sai aikaan
kiihkeitä vastalauseita. Jo nuorena S. viehättyi
Hegelin oppiin; tutustuttuaan slavofiilisvyteen
hän ryhtyi innolla kannattamaan tätä suuntaa
kehittyen yhdeksi sen lahjakkaimmista
edustajista. Talonpoikaisen kansan syvä ihailu teki
hänestä maaorjuuden leppymättömän vihollisen.
Hän otti osaa 1857-61 niiden valiokuntien
työhön, jotka pohtivat talonpoikien vapauttamista,
esiintyen maalaisväestön aseman ja
elämäntapojen tarkkana tuntijana. Mainittakoon vielä hänen
kuuluisa poleminen teoksensa ,,Jesuiitat ja
heidän suhteensa Venä’ään". Hänen kootut
teoksensa ilmestyivät 1877 10 nidoksena.
V. J. M-kka.
Samariumi, maametalleihin kuuluva
harvinainen kem. alkuaine. Kem. merkki Sm, at. p. 150,4.
S.-metalli on valkeanharmaa, jokseenkin kova
ja raskas (om.-p. 7,7-7,s) metalli. Esiintyy kem.
yhdistyksissä pääasiallisesti kolmiarvoisena esim.
kloridi SmCl3, oksidi Sm203, poikkeuksellisesti
myöskin kaksiarvoisena esim. kloridi SmCl2.
Samoinkuin muidenkin maametallien on s:nkin
asema alkuaineiden periodisessa järjestelmässä
epävarma. S:n keksi 1879 Lecoq de Boisbaudran.
E. M-nen.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
