- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 8. Ribot-Stambul /
709-710

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sammakkoeläimet ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

707

Sammakkoeläimet

709

kaltaisia muotoja, mutta
korkeimmillakin muodoilla, jotka
täysi-kasvaneina elävät maalla ja joilla
ruumiin muoto on lyhyt ja litteä
tai matomainen, poikaset ovat
samalla kehitysasteella kuiu
alhaisimmat s. Kaloista s.
eroavat’huomattavasti siinä suhteessa, èttei
niillä ole eviä, vaan parilliset,
useammasta kohdasta nivelikkäät
perusmuodoltaan viisivarpaiset
(pentadaktyliset) raajat; tosin 011
eräillä alemmilla s:llä ja
korkeampienkin s:n poikasilla pitkä
kala-inainen pyrstö, jota reunustaa
yhtenäinen, selkäpuolelta
vatsa-puolelle ulottuva evämäinen poimu,
mutta tämä ei ole, kuten
useimmilla kaloilla, erilaistunut .selkä-,
pyrstö- ja peräeväksi, eikä siinä
ole tukena erityisiä luutuneita
eväruotoja. Alemmat s. käyttävät
pyrstöään liikuntoelimenä samalla
tavalla kuin kalat, ja lyhkäisillä
raajoillaan ne ryömivät pohjassa.
Korkeimmilla maalla elävillä s:llä,
joiden ruumis on lyhyt ja paksu,
raajat ovat tav. hyvinkin pitkät ja vahvat;
uämä liikkuvat maalla joko hyppien (esim.
tavallinen sammakko) tai ryömien (konna), ja
vedessä liikkuessaan ne käyttävät vahvoja
var-paidenvälisellä uimaräpylällä varustettuja
taka-raajojaan. Muutamat s. (esim. lehvisammakko)
voivat varpaiden päissä olevien imukuppien
avulla liikkua pystysuorillakin pinnoilla. Eräät
kuumien maiden s. ovat raajattomia, ilmeisesti
seuraus niiden matomaisesta elämäntavasta maan
sisässä. S:n iho on paljas ja limainen, sillä
ihossa on runsaasti limaa (ja joskus
myrkyllisiä aineita) erittäviä rauhasia. Sitäpaitsi on
siinä runsaasti pigmenttisoluja. Värihiukkasien
paikan vaihtelusta riippuva, hermoston hallitsema
äkillinenkin värin muutos on yleistä. Ihon
sar-veutunut ohut ulkoketto (marraskesi) vaihtuu

Sammakon tärkeimmät valtimot.
1 kaulavaltimokaan, 2 aortakaari,
4 keuhkovaltimokaan (numerot
samat kuin vastaavissa toukan
kidusvaltimoissa viereisessä
kuvassa). v sydämen kammio, a
ete-hiset, aa valtimokeko ja
valtimo-runko, ad oiken, as vasen
aortakaari, ss eturaajan valtimo, p
keuhkovaltimo, cu ihovaltimo.

Sula mau terin toukan verisuonistoa, v
sydämen kammio, a1 ja a2 etehiset, aa
valtimokeko, 1—4 kidusvaltimot, J’-3’
kidus-laskimot, 6 yhdisiyssuoni kiduksen ohi,
p keuhkovaltimo, c kaulavaltimo, as vasen
aortakaari, (aortajuuri) ad selkäaorta,
k kidukset.

Sammakon aivot. I
ha-juhermo,Z/.o/ ha.|ulohko,
VH isot aivot, f niiden
ja hajulohkojen raja, z
epifysia, ZH väliaivot
MH keskiaivot., H H
pienet aivot, NH
pitenty-nyt ydin, Frh fossa’
rhomboidalis.

Sammakon sisälmykset. 1 kieli.
3 keuhko, 4 sydämen kammio, 5
vasen etehinen, ö valtimokeko. 8
mahalaukku, 9 maksan liuskoja,
10 ohutsuoli, 11 munasarjat, 12
vasen munajohdin, 13
virtsarakko, 14 „rasvakappale".

usein irtaantuen suurina liuskoina tai
kokonaan. Verinahan alla on s:llä suuria
lymfaon-teloja, joten iho on vain heikosti kiinni alla
olevissa kudoksissa. Lihaksisto on vain
aikaisimmilla pyrstöllisillä 1. hännällisillä s:llä
säilynyt kalojen myomeri-asteella;. varsinkin
pyrstöttömillä 1. hännättömillä s:llä on raajojen
huomattava kehitys suureksi osaksi hävittänyt
lihaksien segmenttaalisuuden, ja lihaksisto on jo
perusrylimittelyltään samanlainen kuin
korkeammilla maaeläimillä. S:n luustossa on
huomattava, että raajat ovat, kuten kaikilla maalla
elävillä luurankoisilla, useammalla nivelellä
varustettuja (eturaajassa olka-, kyynär-, ranne-ja
sormien nivelet, takaraajassa vastaavat lonkka-,
polvi-, nilkka- ja varpaiden nivelet) ja
takaraa-jat lujasti selkärankaan (yhteen ristinikamaan)
liittyneet. Eturaajojen kannatinluut, lapaluu
(ja sen yläpuolella usein tavattava rustoinen
suprascapula), korppiluu, solisluu ja rintalasta
eivät ole selkärangassa, ainoastaan lihaksissa
kiinni. Takaraajojen kannatinluista ovat
tavallisesti pitkät kapeat suoliluut ristinikamassa
kiinni; istuinluu ja lantion etuluu ovat
yhteen-kasvettuneet. Selkärangassa nikamat ovat
erilaistuneet kaula-, rinta-, lanne-, risti- ja
häntä-nikamiksi. Kaula ja ristinikamia on yksi
kumpiakin. Nikamien lukumäärä on usein suuri;
hännättömillä s:llä on kuitenkin vain 9
nikamaa; viimeiseen nikamaan liittyy näillä pitkä
ja kapea, useammasta häntänikamasta
yliteen-kasvamalla syntynyt häntä- 1. peräluu (os
coccyges). Viimemainituilta s:ltä puuttuvat
kylkiluut, ja niilläkin, joilla tällaisia on, ovat ne
lyhyet eivätkä ulotu rintalastaan asti.
Pääkopassa on primordiaalikallo suureksi osaksi
säilynyt rustoisena; kalojen pääkopassa
tavattavista lukuisista luista 011 s:llä vain
muutamia jälellä. Kallo niveltyy ensimäiseen
nikamaan, kaulanikamaan, kahdella nivelnastalla.
Kieliluu ja kiduskaaret, jotka kaloilla ovat
suuret ja tärkeät, tavataan s :lläkin, jälkimäi-

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Sat Dec 21 13:46:04 2019 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/8/0377.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free